Asiantuntijan mukaan ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen tarvitaan teknisiä ratkaisuja paljon arvioitua enemmän eikä sekään ehkä riitä.
2024 on jäämässä historiaan vuotena, jolloin maailman keskilämpötila ylitti ensimmäisen kerran Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen 1,5 astetta. Myös viime vuonna käytiin lähellä.
Ilmastosopimuksen alarajan ylitystä seurataan 10 vuoden aikana, eikä sen ylittäminen ole sinänsä yllätys, sanoo Pariisissa Suomen tiedeasiantuntijana mukana ollut professori Markku Ollikainen. Sopimusvuonna 2015 oli näkyvissä, että 1,5 astetta tullaan ylittämään.
1,5 astetta kirjattiin kuitenkin tavoitteeksi, joka voidaan saavuttaa vuosisadan loppupuolella, kun kivihiilen ja muiden fossiilisten energialähteiden päästöjä on vähennetty riittävästi vuoteen 2050 mennessä. Jäljelle jäävät päästöt pitäisi sitoa luontoon tai ottaa talteen.
–Ilmastotutkijoiden arvio oli, että 1,5 on teknisesti mahdollinen ja maailma ei kaadu siihen, että se ylitetään, koska siihen voidaan sitten palata nielujen avulla, sanoo emeritusprofessori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.
Myös paljon huomiota saanut YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n erikoisraportti vuonna 2018 vahvisti, että ylityksen jälkeen paluu on vielä mahdollinen.
– Nyt on todella synkkiä pilviä näkyvillä.
Ollikainen viittaa Trumpin valintaan presidentiksi Yhdysvalloissa, YK.n ilmastokokousten ajoittaiseen toimimimattomuuteen sekä öljymaiden ja -tuottajien kovaan vastustukseen.
Toiveita on Ollikaisen mukaan siinä, että Kiinassa päästöt voivat vähintään tasaantua tai kääntyä ehkä laskuun jo tänä vuonna. Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa merkittävää pudotusta Kiinan päästöihin lähivuosille. Yhdysvalloissa päästöjen väheneminen näyttäisi Trumpin myötä sen sijaan hidastuvan.
Maiden päästökehitys voisi Ollikaisen mukaan neutraloida toisensa ja vaikuttaa jopa niin, että Kiinan lähivuosien leikkaukset vievät myös maailman päästöt laskuun.
Tutkijoiden ajatuksissa sopimuksen mukaisesti päästöjen pitäisi tasaantua, jonka jälkeen niitä pitäisi leikata isosti vuosittain ja lopulta nielujen avulla saavuttaa tilanne, jossa hiilidioksidia poistetaan ilmakehästä.
Vuosien jälkeen päästöjen ennakoidaan vasta nyt tasaantuvan.
Tekniikkaa tarvitaan paljon avuksi
Vuoden 2018 raportissa paino nieluissa oli vielä metsissä ja merissä, mutta nyt Ollikaisen mukaan näyttää siltä, että myös teknisten nielujen roolia pitäisi selvästi kasvattaa. Kyse on aika paljon samasta asiasta, kun Suomessa mietitään tehtaiden piippujen tulppaamista ja hiilidioksidin varastoimista.
– Koska päästöjen alentaminen viivästyy, tarvitsemme massiivisesti hiilenpoistoa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden laskemiseksi seuraavilla vuosikymmenillä. Päästöjen vähentämisen ohella nämä ratkaisevat.
Teknisiä nieluja tarvitaan Ollikaisen mukaan päästövähennysten avuksi, jotta voidaan yrittää estää lämpenemisen aiheuttamien niin sanottujen luonnon keikahduspisteiden isot ja pitkälti tuntemattomat vaikutukset ihmiskunnalle ja maapallolle. Arvioiden mukaan osa niistä on jo ylitetty.
Edes kahden asteen rajalle ei ehkä paluuta
YK:n seurantaraportin mukaan päätökehitys on toiveikkaimmillaankin kaukana määristä, joilla lämpötilan nousu jäisi kahteen asteeseen vuosisadan lopulla. Sopimuksessa 2-astetta oli vähimmäistavoite.
Kehitystä osin sivusta seuraava Ollikainen näkee, että lämpeneminen etenee lähelle kolmea astetta.
– Edessä on selviä ja haitallisia muutoksia.
Suomen osalta hän ottaa esimerkin, että hellekuolemat tulevat kymmenkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä.
Jos keskilämpötila nousee liikaa 1,5 asteen yli, luonto ei todennäköisesti palaudu. Ollikainen sanoo, että esimerkiksi Etelänapamantereen jäätiköiden sulamisen estäminen voi vaatia alle 1,5 asteeseen pääsemistä.
