WASHINGTON Kun entinen presidentti Donald Trump jätti Valkoisen talon melkein neljä vuotta sitten, Washingtonin kaduilla vallitsi aavemainen tunnelma.
Kaduilla ei ollut ristin sielua, vaikka virkaanastujaispäivänä Washington yleensä täyttyy ihmisistä.
Hiljentyminen johtui osittain koronapandemiasta mutta ennen kaikkea siitä, että kaikki pelkäsivät väkivaltaa. Kaupungin keskusta oli suljettu barrikadein, ja kansalliskaarti partioi kaduilla. Kongressihyökkäyksestä oli alle kuukausi.
Ennennäkemätöntä, sanottiin silloin.
Viime päivinä sana ”ennennäkemätön” on kuitenkin menettänyt merkityksensä. Se johtuu Donald Trumpin paluusta ja erityisesti alustavista ministerinimityksistä.
Washingtoniin on jälleen laskeutunut aavemaisen lamaantunut tunnelma. Arkisissa keskusteluissa hallintotyöläiset pohtivat, saavatko he jatkaa töissään – ja vaikka saisivatkin, sopiiko se omiin arvoihin.
Pääkaupungista on jälleen tulossa taistelutanner, mutta tällä kertaa barrikadit tai kansalliskaarti eivät auta.
Hyökkäys ei nimittäin ole fyysinen, vaan sen kohteena on tieto ja ammattitaito.
Washington on kaupunki, jolle vallanvaihdokset ovat tuttuja. Virkamiehet ovat tottuneet työskentelemään kummankin puolueen kanssa omaan kantaan katsomatta.
Vaalit voittaneella puolueella on aina ollut valta päättää, millaisiin asioihin tuhannet virkamiehet paneutuvat ja millä budjetilla.
Otetaan esimerkiksi koulutuspolitiikka. Republikaani George W. Bushin presidenttikaudella opetusministeriö loi standardoituihin testeihin perustuvan järjestelmän, jossa kouluja arvioitiin oppilaiden testitulosten perusteella. Demokraatti Barack Obama lyttäsi Bushin ideat epäonnistumisena ja ohjasi opetusministeriönsä keskittymään opettajien arviointiin ja niin kutsuttujen puoliyksityisten charter-koulujen verkoston laajentamiseen.
Politiikassa tehtiin siis muutoksia, jotka olivat osin ideologisia, samoin kuin ministerinimitykset. Mutta päätöksentekoa ohjasi kummassakin tapauksessa tutkimustieto sekä se, millaisia ehdotuksia pedagogiikkaan ja koulujärjestelmään perehtyneet asiantuntijat esittivät.
Muutokset etenevät hitaasti, koska sellaista tietoon pohjautuva päätöksenteko on. Tutkimuksiin menee aikaa, samoin kuin niiden tuloksista tiedottamiseen, uusien ajatusten kehittämiseen ja muutosehdotusten kauppaamiseen äänestäjille.
Tämä hitaus – yhdistettynä kummankin presidentinhallinnon virhearvioihin – on johtanut kansalaisten turhautumiseen. Tällä hetkellä valtaosa amerikkalaisista ajattelee, että maan koulujärjestelmä on menossa väärään suuntaan.
Se on ollut otollista maaperää Trumpille, joka on yksinkertaistanut ongelman ja löytänyt syyllisen virkamieskunnasta. Trump haluaa räjäyttää koko järjestelmän ja haluaisi esimerkiksi lakkauttaa koko opetusministeriön.
Trump nimesi ensimmäisellä kaudellaan ministereiksi ihmisiä, jotka olivat usein odottamattomia vaihtoehtoja. Silti heillä oli useimmiten johtamansa ministeriön alaan liittyvää tietopohjaa tai paljon kokemusta hallintotehtävistä.
Trumpin toisella kaudella näin ei tule olemaan. Toistaiseksi julkistettuja ministeriehdokkaita yhdistää ennen kaikkea kaksi asiaa: lojaalius Trumpille sekä asiatuntijoiden epäily.
Ensimmäisen kauden puolustusministerit olivat kokenut kenraali ja hallintoammattilainen, jolla oli tausta puolustusvoimista. Nyt puolustusministeriksi on ehdolla TV-juontaja ja sotaveteraani Pete Hegseth, joka on vannonut haluavansa ”puhdistaa” puolustusvoimat vääränlaisista kenraaleista.
Trumpin ensimmäinen kansallisen tiedustelun johtaja oli pitkän linjan republikaanipoliitikko ja entinen suurlähettiläs, josta oli povattu puolustusministeriä jo Bushin kaudella. Tälle kaudelle Trump haluaisi organisaation johtoon Tulsi Gabbardin, jota on syytetty esimerkiksi Kremlin propagandan levittämisestä.
Ensimmäisen kauden opetusministerinä toimi Betsy DeVos, jota liberaalipoliitikot inhosivat, mutta jolla oli paljon kokemusta koulutuspolitiikasta. Nyt ehdolla on entinen showpainijärjestön johtaja Linda McMahon, jolla on kokemusta Trumpia tukevan rahoitusjärjestön ja ajatushautomon johdosta mutta ei koulutuspolitiikasta.
Nimitykset ovat aiheuttaneet tyrmistystä jopa Trumpin oman puolueen sisällä. Vielä ei olekaan varmaa, että senaatti olisi valmis vahvistamaan ministerinimitykset republikaanienemmistöstä huolimatta.
Ennen vahvistamista ehdokkaiden pitää yleensä läpäistä liittovaltion poliisin FBI:n turvallisuusselvitykset sekä senaatin äänestys.
Turvallisuusselvitysten on määrä varmistaa esimerkiksi se, ovatko ministerit tarpeeksi luotettavia käsittelemään Yhdysvaltain salaisimpia tietoja. Senaatin kuulemisten ja äänestysten ideana taas on varmistaa ehdokkaiden pätevyys tehtävään.
Nyt Trump näyttää suunnittelevan näidenkin käytäntöjen räjäyttämistä.
Mediatietojen mukaan tuleva hallinto aikoo sivuuttaa FBI:n turvallisuusselvitykset ainakin joidenkin ministeriehdokkaiden kohdalla.
Lisäksi Trump on ilmaissut valmiutensa viedä valintansa läpi vaikka väkisin istuntotauon aikana ilman äänestyksiä. Silloin edes oman puolueen senaattoreilla ei olisi enää mitään sananvaltaa siihen, millaiseksi hallinto muodostuu.
Demokraattiosavaltioissa ja kansalaisoikeusjärjestöissä on aloitettu jo valmistautuminen Trumpin toiseen kauteen.
Osavaltiosyyttäjä toisensa perään on kertonut olemansa valmis taistelemaan oikeusteitse liittovaltiota vastaan oman osavaltion asukkaiden suojelemiseksi. Järjestöt ovat keränneet rahaa ja palkanneet juristeja oikeustaisteluita varten.
Washingtonissa asiantuntijat ja virkamiehet seuraavat show´ta voimattoman oloisina.
Kun valheet, salaliittoteoriat ja tunnepohjainen ”järkeily” on normalisoitu, tietoa on vaikea puolustaa.
Varsinkin, kun Trump aikoo ottaa hampaisiinsa koko koulutusjärjestelmän aina sen huipulle asti. Yliopistot ovat pitkälti riippuvaisia liittovaltiotason rahoituksesta ja lainaohjelmista, joita opetusministeriö hallinnoi. Se sama opetusministeriö, jonka Trump haluaisi lakkauttaa tai vähintäänkin leikata hengiltä.
Ilman yliopistoja ei ole tutkittua tietoa. Silloin jäljelle jää pelkkä ideologia.
Iida Tikan kausi Ylen kirjeenvaihtajana päättyy vuodenvaihteessa. Yhdysvalloissa jatkaa kirjeenvaihtaja Ilmari Reunamäki.
