Läheisen maailma on romahtanut ja suuri suru on osunut kohdalle. Hän on ehkä sairastunut vakavasti, menettänyt läheisensä tai saanut keskenmenon.
Mitä ihmettä osaan sanoa? Entä jos sanonkin jotakin väärää? Haluaakohan hän edes puhua asiasta? Ehkä vain parempi pysytellä sivummalla.
Kaikki näistä ajatuksista ovat ymmärrettäviä, toteaa Mieli ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen. Läheisten tuella ja empatialla on kuitenkin suuri merkitys vaikeissa elämäntilanteissa.
– Tapahtuneesta puhuminen on tärkeä selviytymiskeino, ja usein pelkkä puhuminen helpottaa.
Mitä sitten pitäisi sanoa, jos tavanomaiset surunvalittelut tuntuvat lattealta sanahelinältä? Olisiko jotakin, joka voisi viedä pois edes murusen toisen tuskasta?
– Surua ei voi parantaa, mutta taakan voi jakaa. Usein juuri järkyttävän tapahtuman jälkeen tuen tarve on suurin, Kukkonen toteaa.
Nämä kuusi vinkkiä auttavat lohduttajaa
1. Kuuntele ja ole läsnä
Kuunteleminen on tärkeämpää kuin se, mitä sanoo.
– Kun ihminen puhuu järkyttävistä tapahtumista, hän samalla jäsentelee tapahtunutta ja hakee siihen eri näkökulmia. Tapahtumaa voi toistaa uudestaan ja uudestaan, kunnes sitä on prosessoitu tarpeeksi, Marena Kukkonen kertoo.
Lopulta kokemus jäsentyy muistoksi eikä enää vaivaa mieltä hallitsemattomasti.
– Jos kokemusta ei pue sanoiksi, sitä ei ole helppo käsitellä, vaan se saattaa puskea mieleen hallitsemattomasti.
2. Kunnioita surevan toiveita
Muista, että auttamisen tulisi perustua surevan omiin tarpeisiin, ei ulkopuolisiin odotuksiin.
Voit kysyä surevalta, millaista tukea tai apua hän toivoo. Kuuntele vastausta herkällä korvalla.
3. Älä yritä ratkaista surua
Kun läheinen suree, saattaa syntyä tiedostamaton tarve ratkaista tilanne. Voi tuntua hyvältä kertoa omista tai tuttaviensa kokemuksista ja muistuttaa asioista, jotka surevan elämässä ovat edelleen hyvin.
– Silloin voi kuitenkin syntyä vaikutelma siitä, ettei toinen kuuntele lainkaan vaan mitätöi surevan kokemuksia, Kukkonen toteaa.
On tärkeää tiedostaa, että surulla on tarkoituksensa. Se ei ole häiriötila, vaan normaali reaktio menetykseen.
– Surua tai siihen liittyvää kipua ei voi poistaa. Voimme kuitenkin olla tukena ja jakaa surevan taakkaa.
4. Tarjoa konkreettista apua
Surun syövereissä arjen perusaskareista selviytyminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Voit tarjota surevalle konkreettista apua esimerkiksi käymällä kaupassa, tekemällä ruokaa, hoitamalla lapsia tai auttamalla kodinhoidossa.
5. Älä jätä surevaa yksin
Surevan kohtaaminen on usein raskasta myös lohduttajalle. Joskus tuntuukin helpommalta ”antaa surevan surra omassa rauhassaan”.
Vaikka surun keskellä saattaa joskus kaivata yksinoloa, surevaa ei tule jättää oman onnensa nojaan.
– Moni sureva kokee ajan kuluessa jäävänsä yksin. Tuen tarve muuttuu ajan myötä, ja siksi pitkänkin ajan päästä kannattaa kysellä kuulumisia ja tarpeita.
– Suru ei ole työtä, eikä se välttämättä etene aikataulussa, kuten joskus saatetaan odottaa. Suru tulee ja menee, eikä sillä ole tiettyä päätepistettä, Kukkonen muistuttaa.
6. Auta tarvittaessa hakemaan ammattiapua
Vaikka suru kulkee omassa tahdissaan, joskus voi käydä niin, että suruun ikään kuin jumiutuu.
– Silloin mieli voi juuttua pelkäämään uusia pettymyksiä, ja surua saatetaan paeta esimerkiksi päihteiden avulla.
Jos suru pitkittyy niin, ettei elämä ota jatkuakseen, on hyvä auttaa läheistä hakemaan ammattiapua.
– Myös pitkään kestänyt unettomuus, sietämätön olo tai itsetuhoisuus ovat merkkejä siitä, että kannattaa auttaa läheinen ammattiavun puoleen, Kukkonen tähdentää.
