Hyvinvointialueet ovat leikanneet viime aikoina raskaalla kädellä kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista taloutensa tasapainottamiseksi.
Tästä huolimatta aluevaaleilla valittavien poliitikkojen kokouspalkkiot nousivat jälleen viime vuonna miljoonaluokkaan.
Vuonna 2024 hyvinvointialueet käyttivät valtuutettujen kokouspalkkioihin yhteensä 12,7 miljoonaa euroa.
Summassa on mukana aluevaltuuston, -hallituksen ja -lautakuntien kokouspalkkiot.
Alueet ovat hallinnollisesti itsenäisiä, eli valtuustot päättävät itse palkkioidensa suuruudesta.
Kaksi kolmesta hyvinvointialueesta on kuitenkin onnistunut hillitsemään kustannuksiaan verrattuna edellisvuoteen, jolloin kokouspalkkioihin kului yhteensä runsaat 14 miljoonaa euroa.
Yksi tällainen oli Lapin hyvinvointialue, jossa kokouspalkkioita laskettiin tälle vuodelle kymmenellä prosentilla.
– Tällä on haluttu lähinnä viestiä sitä, että olemme päättäjät mukana näissä säästötalkoissa, sanoo aluevaltuuston jäsen Timo Peisa (kesk.).
”Kyllä työntekijälle pitää palkka maksaa”
Aluevaltuustojen päälukuun suhteutettuna suurimpia kokouskustannukset olivat Vantaan ja Keravan hyvinvointialueilla, 16 000 euroa valtuutettua kohti.
Palkkiot ovat ensi valtuustokaudella nousemassa entisestään, kun niihin tehdään viiden prosentin indeksikorotus.
Vantaa-Keravan aluevaltuuston jäsenen Kai-Ari Lundellin (ps.) mukaan palkkiotaso on kohdillaan, sillä rahan eteen tehdään myös paljon työtä.
– Kyllä työntekijälle pitää palkka maksaa. Ja pitää ottaa huomioon, että tämä on urakkapalkka ja sitä kaikki eivät oikein ymmärrä.
Lundell selittää Vantaa-Keravan lukua valtuuston suurella koolla ja lautakuntien suurella määrällä.
Todellisuudessa aluevaltuustot ovat kaikilla hyvinvointialueilla suuria ja lautakuntiakin löytyy lähes jokaiselta kymmenkunta.
Hyvinvointialueyhtiö (Hyvil) on hyvinvointialueiden edunvalvoja. Sen toimitusjohtajan Minna Korkiakoski-Västin mukaan alueellisia eroja kokouspalkkioissa selittää pikemminkin kokousten tiheys, mutta myös alueellinen kulttuuri.
Oman alueen kuntien ja kaupunkien palkkiotaso heijastuu hänen mukaansa usein myös hyvinvointialueelle.
– Palkkiosäännön mallia on ainakin ensimmäisellä valtuustokaudella haettu kunnista, eli tasosta mihin on totuttu, Korkiakoski-Västi sanoo.
Suuret valtuustot ovat merkittävä rahareikä
Vastuu ja työmäärä eivät kuitenkaan heijastu suoraan siihen, kenelle ja kuinka paljon kokouspalkkioita alueilla maksetaan.
Aluevaltuustojen ja lautakuntien kokouskulut olivat noin kaksi kolmasosaa alueiden yhteenlasketuista kokouspalkkioista.
Siitäkin huolimatta, että aluehallitukset kokoustavat niitä useammin ja tekevät merkittävät päätökset, joista sen jäsenet kantavat myös painavan taloudellisen ja juridisen vastuun.
Korkiakoski-Västi näkee tässä epäsuhdan.
– Se tietysti herättää kysymyksen, että miksi on näin. Aluehallituksen tehtävä sitoo myös ajallisesti paljon. Ei ainoastaan kokouksissa, vaan se edellyttää laajaa valmistautumista, perehtyneisyyttä ja varallaoloa ilman virka-aikaa.
Rankkoja säästöjä toteuttavien aluehallitusten jäsenten on arvioitu voivan joutua jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos joku menettää henkensä sote-säästöjen seurauksena.
– Monet aluevaaleihin lähtemistä harkitsevat miettivät, rohkenevatko lähteä niin vastuulliseen ja epämieluisaan tehtävään, mikä alueilla tällä hetkellä on säästöjen vuoksi.
Aluevaltuuston päätösvalta sen sijaan rajoittuu lähinnä alueen strategiaan, vuotuiseen talousarvioon, hallintosääntöön ja hyvinvointialuejohtajan valintaan.
Valtuustokokousten hintalappua hilaa kuitenkin ylös se, että jokaiselle alueelle valitaan väkiluvusta riippuen 59–79 valtuutettua.
Korkiakoski-Västin mukaan lain määrittelemä vähimmäismäärä on etenkin pienille hyvinvointialueille varsin suuri.
Noin joka viides kunta Manner-Suomessa on väen vähetessä ja talouden heikentyessä pienentämässä valtuustojaan.
Myös hyvinvointialueiden tulisi Korkiakoski-Västin mukaan voida päättää aluevaltuuston koosta itse.
– Näkisin tärkeänä itsehallinnollisena elementtinä, että alue voisi päättää myös siitä, eli millainen toimielinten rakenne on paras mahdollinen juuri meidän alueelle.
Kokouspalkkio on keskimäärin 200 euroa
Yksittäisen valtuutetun on mahdollista päästä kiinni suuriinkin kokonaispalkkioihin, jos hän istuu aluevaltuuston lisäksi myös aluehallituksessa ja muissa hyvinvointialueen lautakunnissa tai jaostoissa.
Keskimäärin aluevaltuuston ja -hallituksen jäsenille maksetaan runsaat 200 euroa kokoukselta, mutta erot alueiden välillä ovat merkittäviä.
Lautakuntien ja jaostojen kokouspalkkiot taas liikkuvat 100 ja 250 euron välillä, puheenjohtajille usein korotettuna.
Useimmat hyvinvointialueet maksavat myös yli kolmetuntisissa kokousrupeamissa 50 prosentin korotettua palkkiota jokaiselta alkavalta tunnilta.
Valtaosa alueista maksaa aluehallituksen jäsenilleen myös kuukausi- tai vuosipalkkiota. Vuosipalkkioiden suuruus vaihtelee 700 ja 5 900 euron välillä.
Aluevaltuuston puheenjohtaja Sirkka-Liisa Kähärä (sd.) uskoo, että liian pienet palkkiot vaikeuttaisivat entisestään ehdokkaiden houkuttelua vaaleihin.
– Ihmiset miettivät tänä päivänä myös, miten paljon he joutuvat käyttämään aikaa tehtävään. Menetetystä vapaa-ajasta pitää silloin saada myös kohtuullinen korvaus.
Hyvilin toimitusjohtaja Korkiakoski-Västi muistuttaa, että palkkion koko kertoo myös tehtävän arvostuksesta.
Kaikkiaan vajaat 13 miljoonaa euroa on hänen mielestään pieni summa, kun sen suhteuttaa hyvinvointialueiden kokonaisbudjettiin, noin 30 miljardiin euroon.
– Demokratia on suomalaisessa yhteiskunnassa arvo sinänsä ja sille kuuluu antaa myös kohtuullinen hinta. Kokouspalkkiot ovat osa tätä.
