Vikman kerää varmasti Euroviisuissa huomiota, mutta kappale ei välttämättä kaikille avaudu, kirjoittaa viisutoimittaja Ville Vedenpää.
Ville Vedenpääviisutoimittaja
Erika Vikman kesti ennakkosuosikin paineet ja voitti Uuden Musiikin Kilpailun ylivoimaisesti.
Vikmanin voitto alkoi tuntua varmalta lauantain iltapäivän kenraalissa. Laulaja esiintyi itsevarmana lavalla ja yleisö oli myyty. Sama tapahtui varsinaisessa tv-lähetyksessä.
Ich komme -kappaleen esitystä oli himmattu seksiä tihkuvasta musiikkivideosta lähemmäksi rokkikeikkaa. Jättimäinen mikrofoni show’n lopussa oli todellinen huipennus. Se oli artistin oma idea.
Suomi saa Erika Vikmanista erinomaisen viisuedustajan, sillä hän huokuu Euroviisuja. Vikman osaa laulaa ja esiintyä, hän on edustava ja taitaa mediapelin. Pakettia täydentää se, että hän on sopivasti camp.
Hän myös jakaa mielipiteitä, mikä on oikean staran merkki. Ainakin viisufanit syövät hänen kädestään. Heille hän on Queen Erika.
Viisukappale Ich kommen menestysmahdollisuuksia on vielä vaikea arvioida, sillä niitä on valittu muista maista vasta kourallinen.
Mutta jotain voi spekuloida.
Vikmanin biisi ei ole kerrasta iskevä korvamato kuten Käärijän Cha cha cha. Siinä on useita osia ja kerroksia, jotka vaativat useamman kuuntelukerran avautuakseen. Ich komme -hokema tosin alkaa tarttua kappaleen edetessä.
Se lienee hyvä, etteivät monetkaan eurooppalaiset tiedä, että Ich komme viittaa saksalaiseen pornoon. Suomea taitamattomat eivät myöskään ymmärrä, mitä loveen lankeaminen saattaa tarkoittaa.
Vikmanin habitus ja musiikki perustuvat pitkälti rohkean naisen seksuaalisuuteen. Etelä- ja Itä-Euroopassa sellaista ei välttämättä ymmärretä ja se voi herättää pahennusta. Muualla camp-henkinen iloittelu ymmärretään paremmin.
Se on virkistävää, että Suomea edustaa pitkästä aikaa naisartisti. Hyvää jatkumoa on se, että suomalainen hassutteleva hulluus saa jatkoa. Meidän artistimme jää varmasti mieleen.
Suomi kisaa Euroviisujen finaalipaikasta toisessa semifinaalissa jälkimmäisellä puoliskolla. Lopullisen esiintymisnumeron päättävät show’n tuottajat, kun kappaleet ja niiden esitykset ovat tiedossa.
Häntäpään paikkoja on perinteisesti pidetty hyvinä, sillä ne jäävät ihmisten mieleen paremmin.
Toinen semifinaali on finaaliin pääsyn kannalta helpompi, sillä ensimmäisessä semifinaalissa on useampi varma menestyjä kuten Ruotsi tai Ukraina. Toisaalta Suomella on omassa karsinassa vähemmän kavereita antamassa pisteitä, sillä Pohjoismaista mukana on vain Tanska.
Toisessa semifinaalissa on maita Balkanilta ja kauempaa idästä, joissa musiikkimaku on erilainen kuin meillä. Finaalissa automaattisesti olevista maista tässä semifinaalissa ääniä antavat Saksa ja Britannia, joihin taas Vikmanin tyyli voi iskeä erittäin hyvin.
Vikmanilla on varmasti tavoitteena päästä Euroviisujen finaaliin. Kävipä kisassa miten tahansa toivottavasti kuulemme Baselin viisuareenan huutavan yhteen ääneen: Ich komme!
Katso Erika Vikmanin voittoesitys:
