Tim Walzin valinta viestii siitä, mihin suuntaan Harris haluaa viedä Yhdysvaltoja, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.
Iida TikkaYhdysvaltain-kirjeenvaihtaja
WASHINGTON. Kamala Harrisin valinta varapresidenttiehdokkaaksi on aika hyvä uutinen Suomelle.
Jos Harris sattuisi voittamaan vaalit, varapresidentiksi nousisi Tim Walz, kuvernööri Minnesotasta.
Osavaltio on Suomen kumppaniosavaltio, jonka kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Useat suomalaiset virkamiehet ovat tavanneet Walzin.
Teoriassa Suomella voisi siis olla merkittävä ystävä Valkoisessa Talossa. Mutta pystyykö Tim Walz kirittämään Harrisin presidentinvaalikampanjan sinne asti?
Varapresidenttiehdokkaan valinta on tarkkaa taktikointia, johon vaikuttaa monta tekijää.
Kaikista tärkeintä on tietysti se, että ehdokas on kykenevä tarvittaessa hoitamaan presidentin tehtävät. Toinen tärkeä tekijä, jonka Washingtonissa uskotaan vaikuttaneen hyvin paljon Harrisin valintaan, on presidenttiehdokkaan ja varapresidenttiehdokkaan välinen henkilökemia.
Harrisin ja Walzin henkilökemiasta on tässä vaiheessa hankala sanoa mitään, mutta Walz on hyvin kokenut poliitikko. Hän edusti Minnesotaa kongressissa yli kymmenen vuotta, minkä jälkeen hänet on valittu kahdesti osavaltion kuvernööriksi.
Silti Walzin valinta varapresidenttiehdokkaaksi oli monelle yhdysvaltalaiselle yllätys. Walz on nimittäin rohkea valinta, ehkä jopa riski.
Kampanjan kannalta varapresidentin toivotaan usein pystyvän vetoamaan niihin äänestäjäryhmiin, joille Harris saattaa olla vaikeasti lähestyttävä ehdokas. Tästä syystä loppupeleissä moni uskoi Harrisin valinnan osuvan Pennsylvanian kuvernööriin Josh Shapiroon.
Pennsylvania on tärkeä vaa’ankieliosavaltio, joka Harrisin täytyy voittaa voittaakseen vaalit. Shapiro taas on suosittu kuvernööri, joka on aiemmissa vaaleissa saanut taakseen enemmän republikaaniäänestäjiä kuin osavaltion muut demokraatit.
Walz puolestaan on Minnesotasta, eli osavaltiosta joka on aina äänestänyt demokraattia. Mutta asiat eivät ole näin yksinkertaisia.
Walz on kotoisin maaseudulta, ja hän on toiminut vuosikymmeniä opettajana sekä kuulunut kansalliskaartiin. Hän on siis samaistuttava juuri sille keskilännen taajamien äänestäjälle, jonka Harris yrittää saada taakseen. Itärannikon lakimies Shapiro ei olisi yhtä helposti lähestyttävä.
Walz myös puhuu kansanomaisesti – hän oli se demokraatti, joka keksi ensimmäisenä kutsua Donald Trumpia ja tämän varapresidenttiehdokas JD Vancea ”kummallisiksi” poliitikoiksi.
Sittemmin muutkin demokraatit ovat käyttäneet sanaa, mutta heidän suussaan se on kuulostanut koulukiusaamiselta. Walz sai sen kuulostamaan ihan rehelliseltä ihmettelyltä.
Se, mikä tekee Walzista riskin valinnan, ei siis lopulta ole vaalikartta. Se on kampanjan viesti.
Minnesotassa on ollut Walzin toisen kauden aikana niin kutsuttu demokraattivallan trifecta. Tällä hienolla sanalla viitataan siihen, että niin osavaltion edustajainhuone, senaatti, kuin kuvernöörinpesti ovat olleet demokraattien hallussa.
Se on tarkoittanut sitä, että osavaltion lainsäädäntö on ollut hyvin progressiivista. Walz on keskittynyt nimenomaan työntekijöiden suojeluun, muun muassa sairauslomaoikeuksiin ja minimipalkkoihin.
Identiteettipolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä kuten trans-oikeuksien suojelussa Walz on ollut hyvin liberaali. Jopa niin liberaali, että osa jututtamistani maltillisista demokraateista suhtautuu Walziin epäileväisesti.
Mistä tullaankin Walzin heikkouteen. Republikaanien on helppo hyökätä häntä vastaan maalaamalla Walzista kuva radikaalivasemmistolaisena.
Se ei ole kuitenkaan pysäyttänyt Harrisia, joka viestii valinnallaan äänestäjille, mihin suuntaan hän haluaa viedä Yhdysvaltoja. Se suunta on kohti pohjoismaista politiikkaa.
