Kanye Westin uusi Heil Hitler -kappale on joko testi, provokaatio tai omalle kiertoradalleen eksyneen artistin outo taideprojekti, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Jussi Mankkinen.
Jussi Mankkinenkulttuuritoimittaja
Kolmekymmentäviisi mustaa miestä seisoo tyhjässä varastorakennuksessa armeijamaisessa rivistössä. Ilmeet ovat vakavat ja miehillä on yllään eläinten taljoja. Miehet avaavat suunsa ja laulavat kuorossa jylhän pateettiseen tyyliin: nigga heil Hitler. Yhdysvalloissa nigga-sana on halventava, loukkaava ja jännitteinen.
Tällainen on jenkkiartisti Kanye Westin eli Yen torstaina julkaistu Heil Hitler -kappale ja sitä ryydittävä musiikkivideo. Jo kappaleen kertosäkeessä yhdistyy kaksi hyvin provosoivaa ilmaisua saati sitten, että sen loppuun on sämplätty Adolf Hitlerin puhetta. Kappaleen rap-osassa West surkuttelee omaa elämäntilannettaan, johon kuuluu muun muassa huoltajuuskiista.
Heil Hitler joutui saman tien poistettavaksi. Se katosi Soundcloudista eikä sitä ole saatavilla Spotifysta tai Apple Musicista. Youtube taas tuntuu käyvän loppumattomalta vaikuttava taistelua: kun kappaleen musiikkivideo poistetaan palvelusta, joku lataa sen sinne välittömästi uudestaan. Viestipalvelu X taas ei ole kappaleeseen kajonnut.
Heil Hitler kertoo Spotifyn kaltaisten musiikkijulkaisualustojen sietokyvystä: tässä menee ilmaisunvapauden raja, eikä tällaiselle kappaleelle haluta antaa sen paremmin kuuluvuutta kuin näkyvyyttäkään.
Mutta miksi Kanye Westin kaltainen, aiemmin hyvinkin menestynyt artisti haluaa tehdä musiikkia, jota ei soiteta missään?
Syitä voi olla useampia. Ehkä West haluaa testata ilmaisunvapauden rajoja. Ehkä hän tahtoo vain hämmentää ja provosoida, vähän samaan tyyliin kuin Donald Trump. Ehkä kyseessä on jonkinlainen hämäräperäinen kokeellinen taideprojekti, jonka yksi osa on Westin lähes alastomana julkisesti esiintyvä vaimo, Bianca Censori.
Natseilla provosoitu ennenkin
Natsiaatteen ja hakaristin hyödyntäminen provosointitarkoituksessa ei sinänsä ole mikään uusi asia. 1970-luvulla hakaristi oli osa monen punkkarin vaatetusta. Sex Pistolsin Sid Vicious pukeutui t-paitaan jossa komeili iso hakaristi, Siouxsie & The Banshees -yhtyeen vokalisti Siouxsie Sioux taas käytti aitoon natsityyliin punamustavalkoista, hakaristillä ryyditettyä hihamerkkiä.
Adolf Hitlerin mainitseminen lauluissa ei ole ollut sekään mitenkään harvinaista, tosin käsittelytapa on ollut pikemminkin humoristista kuin ylistävää tai pateettista. Monet muusikot ovat myös olleet avoimen kiinnostuneita natsismin visuaalisesta puolesta: Motorheadin edesmennyt basisti-vokalisti Lemmy Kilmister haali itselleen valtaisan kokoelman natsiaiheista tavaraa ja esiintyi valokuvissa SS-koppalakki päässään. Rolling Stonesin Brian Jones taas oli pukeutunut 1960-luvulla täyteen natsiunivormuun saksalaislehden kuvauksissa.
Rokkipiireissä natsitervehdyksetkään eivät ole tavattomia, joskin niistä seuraa poikkeuksetta sanktioita. Pantera-yhtyeen ex-laulajan Phil Anselmon natsitervehdys tallentui nauhalle vuonna 2016. Anselmon uuden Down-bändin Euroopan kiertue peruuntui, ja artisti itse pyyteli anteeksi humalaista hölmöilyään. Toissa vuonna ruotsalainen black metal -yhtye Marduk erotti silloisen basistinsa tämän heilattua lavalla.
Kanye West teki huhtikuussa natsitervehdyksen Twitch-striimausalustalla, mikä johti bänneihin. Vaikuttaa siltä, että Westin kiinnostus Adolf Hitleriä ja kansallissosialismia kohtaan ei ole mikään hetken oikku, vaan se on syvälle luotaavaa ja sitä on kestänyt pidemmän aikaa. Rolling Stone julkaisi jo vuonna 2022 artikkelin, jossa kerrottiin, että Adolf Hitler sekä natsiaate ja etenkin siihen liittyvät propagandistiset ulottuvuudet olisivat kiehtoneet Westiä jo parin vuosikymmenen ajan.
Heil Hitlerin kaltainen biisi olisi kenelle tahansa valtavirta-artistille kaupallinen ja taiteellinen itsemurha, mistä kertoo jo musiikkijulkaisualustojen toiminta. Ajatelkaapa vaikkapa kaikkien provokaattorien äitiä eli Madonnaa julkaisemassa tällaista kappaletta. No way.
Useimmilla menestyneillä artisteilla on strategia, jota seuraamalla saavutetaan yhä parempia kaupallisia ja taiteellisia tuloksia. Kanye Westin kohdalla strategia – liittyi se sitten hänen yksityiselämäänsä tai taiteelliseen uraansa – tuntuu päinvastaiselta. Siitä on vaikea ottaa selkoa. Kanye West on kuin olla omalle radalleen eksynyt kiertotähti joka ei itsekään tiedä, missä kohdassa pitäisi hiljentää vauhtia tai suunnata katseet muualle.
