Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kehotti Münchenin turvallisuuskonferenssissa Eurooppaa ryhdistäytymään puolustuksessaan ja perustamaan oman armeijan.
Ryhdistäytymistä vaati myös moni muu. Suomalaiset, Naton pääsihteeri, ruotsalaiset, EU:n edustajat.
Münchenissa turvallisuuspolitiikan johtajat ja neuvonantajat ovat kuumeisesti miettineet, miten toimia uudessa tilanteessa, johon Eurooppa on ajautunut.
Vaikka Yhdysvaltain presidentin vaihtumiseen yritettiin Euroopassa valmistautua, tilanne pääsi kuitenkin yllättämään. Münchenin kokouksessa selvisi, että Euroopan mailla ei ollut juurikaan valmiita ajatuksia Ukrainan rauhanneuvotteluista, turvatakuista tai mahdollisista joukoista ja Euroopan omasta puolustuksesta.
Päättyvällä viikolla selvisi myös, että Yhdysvaltain uudet johtajat puhuvat mitä milloinkin. Münchenin turvallisuuskonferenssissa äänessä ollut Trumpin neuvonantaja Keith Kellogg on ollut niin sanottu järjen ääni sekä tärkeä eurooppalaisten – myös suomalaisten – linkki Yhdysvaltain uuteen hallintoon. Hän ei kuitenkaan näytä olevan se, jota Trump kuuntelee.
Euroopan maiden puolustusratkaisu on ollut Nato.
Nato voi olla uudessa poliittisessa tilanteessa siipirikko, koska Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin liikkeet ovat arvaamattomia. Yhdysvalloilla on Natossa johtava asema jatkossakin.
Presidentti Alexander Stubbin mukaan kukaan ei silti perusta Euroopalle armeijaa.
– Puolustus järjestetään ensisijaisesti kansallisesti ja toissijaisesti Naton kautta.
Ei ole mitään järkeä lähteä rakentamaan jonkinlaisia päällekkyyksiä, Stubb sanoi.
Naton komentorakenteet ja järjestelmät ovat olemassa, ja vastaavien rakentaminen olisi sekä hidasta että turhaa.
Muutama päivä on liian lyhyt aika tehdä ratkaisuja siitä, miten turvallisuus jatkossa taataan. Joitakin asioita on kuitenkin tämän viikon kuluessa kirkastunut.
Ensinnäkin on selvää, että Nato tulee muuttumaan huomattavasti.
75 vuoden jälkeen Natosta tulee väkisin eurooppalaisempi. Euroopan maiden on nostettava puolustustaan, kun Yhdysvallat keskittyy huolehtimaan omasta turvallisuudestaan.
Eurooppa ei ole ennen ollut tilanteessa, jossa idässä on aggressiivinen Venäjä ja lännessä Yhdysvallat, joka on ryhtynyt kiusaamaan liittolaistaan.
Yhdysvaltojen uudet johtajat ottivat tällä viikolla ensimmäisellä Euroopan-vierailullaan käyttöön kulmikkaan ja suoran puhetyylin. Se huipentui Münchenin turvallisuuskonferenssissa varapresidentti J.D. Vancen puheeseen, jossa tämä lyttäsi radikaalioikeistolle tutulla tyylillä eurooppalaiset arvot, demokratian ja sananvapauden.
Kokenut ranskalainen diplomaatti on nimittänyt nyt elettävää hetkeä vedenjakajaksi modernin Euroopan historiassa.
Yhdysvaltojen muutoksen syvyyttä ei voi vielä arvioida. Maassa on ulkoministeri Elina Valtosen mukaan ”pakka sekaisin”. Senaatissa on edelleen vahva joukko, joka tukee Yhdysvaltain Nato-osallistumista.
Toinen asia, josta eurooppalaiset ovat yhtä mieltä, on Euroopan oman puolustuksen vahvistaminen. Se tosin ei ole niin yksinkertaista.
Eurooppa joutuu maksamaan puolustuksestaan nykyistä enemmän.
Yhdysvallat vaatii Euroopan mailta viittä prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen, kun taas Euroopan maiden omat arviot ovat liikkuneet aiemmin reilun kolmen prosentin tuntumassa. Uutta arviota Yhdysvaltojen ilmoituksen jälkeen ei ole vielä tehty tai tuotu julki.
Eurooppalaisilla valtioilla on paljon muitakin rahareikiä kuin aseet. Tähän asti lisärahaa aseisiin ja armeijaan on ollut vaikea perustella maissa, joissa Venäjän uhka ei ole akuutti. Jos Ukrainaan tulee jonkinlainen rauha, sota ja puolustuksen tarve ovat taas poissa mielestä.
Sotilaita tarvitaan lisää. Heitä voidaan tarvita korvaamaan myös Yhdysvaltojen Euroopassa nyt olevia joukkoja, joita on tällä hetkellä noin 80 000 sotilasta. Jos kaikki tai osa heistä siirtyy johonkin, missä Yhdysvallat katsoo läsnäolonsa tarpeellisemmaksi, tyhjiö pitää täyttää.
Puolustusteollisuus on saatava käyntiin. Vaikka Ukrainassa on ollut sota ja ammuksista pula, vain osa tehtaista on uskaltanut investoida lisätuotantoon.
Tähän asti Eurooppa on kärsinyt siitä, että eri maat suosivat omaa puolustusteollisuuttaan. Siksi Euroopassa on käytössa paljon eri järjestelmiä, mikä ei ole tehokasta. Tämän muuttaminen vaatisi valtavaa asennemuutosta.
Naton kriisitunnelmissa pidetty puolustusministerikokous ja Münchenin tapaamissuma ovat panneet ajattelun liikkeelle.
Samalla kun erilaisia malleja on pohdittu kuumeisesti, moni johtaja on halunnut julkisuudessa rauhoitella ja kertoa Yhdysvaltojen olevan yhä kumppani. Samaan aikaan tilannetta on kuitenkin sanottu vakavaksi ja kovaksi.
Stubbin mukaan ongelma on, että Eurooppa puhuu paljon ja tekee vähän.
Vielä ei ole selvinnyt, kuka Euroopan johtajista saa kaikki vakuuttumaan yhteisen linja tarpeesta ja ryhtymään toimeen. Kenestä ryhdistäytyminen alkaa?
