BERLIINI ”Wir schaffen das” – me pystymme siihen. Näin Saksan liittokansleri Angela Merkel julisti tasan yhdeksän vuotta sitten avatessaan ovet noin miljoonalle pakolaiselle lähinnä Syyriasta ja Afganistanista.
Viesti oli, että Saksa kykenee kyllä ottamaan vastaan ja kotouttamaan turvapaikkaa hakevat.
Merkel joutui pian perääntymään iskulauseestaan, jonka oli havainnut ärsyttävän monia saksalaisia. Vapaamielinen pakolaispolitiikka murensi liittokanslerin kannatusta ja sysäsi laitaoikeiston Vaihtoehto Saksalle -puolueen eli AfD:n nousukiitoon.
Sittemmin kansalaisten suhtautuminen turvapaikanhakijoihin on kääntynyt vielä kielteisemmäksi. Syynä ovat ennen kaikkea useat terroristiset veriteot.
Kesäkuun alussa poliisi kuoli afganistanilaisen veitseniskuihin Mannheimissa.
Viime perjantaina syyrialainen turvapaikanhakija ja Isisin kannattajaksi mediatietojen mukaan paljastunut Issa Al H. puukotti kolme ihmistä kuoliaaksi Solingenissa. Hän haavoitti vakavasti kahdeksaa.
Hänet olisi pitänyt karkottaa takaisin Bulgariaan, jonka kautta hän matkusti Saksaan. Euroopan turvapaikkajärjestelmän sääntöjen mukaan se maa vastaa, johon pakolaisstatusta hakeva ensimmäiseksi tulee.
Yritys karkottaa Issa Al H. kuitenkin epäonnistui, koska häntä ei löytynyt majoituspaikastaan viime kesänä. Nyt Saksassa puidaan, mikä meni pieleen.
Maahanmuuttopolitiikka tiukkenee
Solingenin terrori-isku voi olla hyvinkin ratkaiseva ensi sunnuntain vaaleissa kahdessa entisessä DDR:n eli Itä-Saksan osavaltiossa Thüringenissä ja Saksissa.
Liittokansleri Olaf Scholz vakuutti jo viime syksynä, että kaikki mahdolliset rikolliset turvapaikanhakijoiden joukossa karkotetaan. Hän toisti lupauksensa maanantaina.
Kun konkretiaa ei ole vielä nähty, oppositio lisää vettä myllyyn. Niin maltillisesta keskustaoikeistosta, laitaoikeistosta kuin populistivasemmistostakin vaaditaan paitsi nykyistä tiukempaa maahanmuuton suitsimista myös tiukempaa rajavalvontaa.
Uudet puolueet laitaoikealla ja -vasemmalla ovat jo aikaisemmin käyttäneet kansalaisten raivoa ja turvattomuuden tunnetta saadakseen äänestäjiä liikkeelle.
Epävarmuutta ovat lisänneet myös ukrainalaiset pakolaiset, joita on Saksassa 1,3 miljoonaa.
Aiheesta lisää: Analyysi: Saksan puoluekenttä repeää – pettyneet äänestäjät siirtyvät kohti vastakkaisia laitoja
Laitaoikeiston AfD eli Vaihtoehto Saksalle -puolue johtaa gallupeja sekä Thüringenissä että Saksissa. Myös Berliiniä ympäröivässä Brandenburgissa AfD saa kyselyjen mukaan voiton syyskuun lopulla pidettävissä vaaleissa.
Laitavasemmiston puolue BSW taas perustettiin vasta viime talvena. Nuoresta iästään huolimatta puolueelle ennakoidaan kaksinumeroisia kannatuslukuja.
Entisen liittokansleri Merkelin puolueen, kristillisdemokraattien CDU:n, retoriikka pakolaisia kohtaan kovenee myös. Sen edustajat vaativat, että syyrialaisia ja afganistanilaisia ei otettaisi Saksaan enää lainkaan.
Lue lisää: Saksan poliittinen soppa sakenee – äärioikeisto saa uuden haastajan äärivasemmalta
Saksan politiikan äärilaitoja yhdistää maahanmuuttovastaisuuden lisäksi se, että niiden mielestä Ukrainan tukeminen olisi lopetettava.
Etenkin entisen DDR:n alue on Saksassa näiden nykyjärjestelmää vastustavien puolueiden leviämisaluetta. Vaikka Berliinin muuri murtui jo lähes 35 vuotta sitten, henkinen muuri idän ja lännen välillä on vahva.
Monella itäsaksalaisella on yhä myönteinen kuva Venäjästä, koska heillä itsellään tai heidän perheenjäsenillään oli DDR-vuosina tiiviitä suhteita venäläisiin. Osalle järjestelmä toi turvaa.
Venäjän kaasukaupan päättyminen pari vuotta sitten ajoi saksalaisen teollisuuden ahdinkoon ja nosti energian hintaa. Siksi populistipoliitikot haluavat solmia suhteet Venäjään uudelleen.
Idässä taloudella menee huonommin, ja nuorten muuttoliike suuntautuu kohti länttä ja isoja kaupunkeja.
Ossit ja wessit
Joidenkin arvioiden mukaan Saksat eivät ole lähentyneet kulttuurisesti tai henkisesti juuri lainkaan muurin poistumisen jälkeen 1989. Yhdistyminen tapahtui lähinnä paperilla ja eriarvoisuuden tunne jäi kytemään.
Osasyy löytyy Saksan politiikasta ja mediasta. Itäsaksalaisia kutsutaan yhä lempinimellä ossit ja länsisaksalaisia nimellä wessit.
”Osseihin” on pitkään suhtauduttu epäluuloisesti myös tieteessä, joita hallitsevat ”wessit”, kirjoittaa professori Dirk Oschmann viime vuonna ilmestyneessä suorapuheisessa teoksessaan Itä: länsisaksalainen keksintö.
Saksassa laajaa keskustelua herättäneen kirjan mukaan länsi määrittelee itsensä edelleen normiksi, ja itä on siitä poikkeama.
Osseja on selvästi vähemmän kuin wessejä. Idässä asuu vain vajaat 17 prosenttia kaikista saksalaisista.
Myös omaisuus jakautuu epätasaisesti. Esimerkiksi Saksin suurimman kaupungin Leipzigin asunnoista valtaosan omistavat länsisaksalaiset.
Länsisaksalaiset ovat Dirk Oschmannin mukaan aina pitäneet omaa aluettaan Saksana ja DDR:ää sen itäisenä vyöhykkeenä. Rautaesiripun murtumisenkin jälkeen itä on esitetty alueena, jonka täytyy normalisoida itsensä.
Hallinnon johtopaikoilla itäsaksalaiset ovat aliedustettuina. Jopa suurta osaa idän aluelehdistä johtaa ”wessi”. Sillä on vaikutusta tapaan, jolla ihmiset esitetään, Oschman huomauttaa. Itäsaksalaiset kuvataan usein kliseisesti ja kielteisesti.
Saksalaisia mediapomoja ja johtavia poliitikkoja on myös jäänyt kiinni itäsaksalaisten vähättelystä ja mollaamisesta.
Oschmannin mielestä jokaisen, joka haluaa ymmärtää itäsaksalaista tyytymättömyyttä, on ymmärrettävä, kuinka yksipuolista keskustelu on.
Tämän tunnistavat myös johtavat poliitikot. Esimerkiksi Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier on toivonut, että itäsaksalaisten tarinoista tehdään ”nykyistä vahvempi osa Saksan historiaa”.
