Syyrian johdon kaatuminen ei välttämättä lisää Putinin neuvotteluhalukkuutta Ukrainassa, kirjoittaa Venäjän-kirjeenvaihtaja Heikki Heiskanen.
Heikki HeiskanenVenäjän-kirjeenvaihtaja
MOSKOVA On kerrottu, että Venäjän presidentti Vladimir Putin katsoi useaan otteeseen videotallenteen Libyan johtajan Muammar Gaddafin kuolemasta.
Sen jälkeen kun Naton pommi-iskut ja kapinallisten väijytys olivat pysäyttäneet Gaddafin saattueen pakomatkan, kapinalliset löysivät viemäriin piiloutuneen Gaddafin ja tappoivat hänet brutaalisti lokakuussa 2011. Tapauksen kerrotaan jättäneen jälkensä Putiniin.
Putinin näkökulmasta Gaddafi oli tehnyt myönnytyksiä lännelle ja siitä huolimatta länsi kaatoi hänet. Libyan kapinallisten voiton mahdollistivat sotilasliitto Naton koordinoimat ilmaiskut.
Yhdysvaltain tuolloinen ulkoministeri Hillary Clinton iloitsi Gaddafin kuolemaa: – Me tulimme, me näimme, hän kuoli.
Senkin Putin varmasti painoi mieleensä.
- Yle seuraa Syyrian tapahtumia tässä artikkelissa.
Vuonna 2015 Venäjä tuli sotilaallisesti Syyrian presidentin Bašar al-Assadin avuksi verisessä sisällissodassa. Putin oli päättänyt, että Assad ei kokisi Gaddafin kohtaloa.
Venäjän siviiliuhreja sumeilemattomat laajamittaiset ilmaiskut ja Iranin sekä Libanonin Hizbollah-järjestön taistelijat pitivät Assadin hallinnon pystyssä.
Se oli Venäjän näkökulmasta geopoliittinen voitto ja yhdenlainen piste ”värivallankumousten” sarjalla.
Entisen Neuvostoliiton alueen hallintoja kaataneet värivallankumoukset olivat painajainen, jota Venäjän vallanpitäjät ovat pyrkineet kaikin keinoin torjumaan.
Venäjän johto näki niiden takana Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n kädenjäljen, ja vuoden 2011 arabikevään myllerrykset näyttivät osalta samaa ketjua.
Todennäköisesti Venäjän johto yliarvioi Yhdysvaltain kykyä ohjata kaoottisia tapahtumia – samoin kuin Yhdysvallat itse yliarvioi omia kykyjään ohjata tapahtumia Afganistanissa ja Irakissa.
Nyt tuo Venäjän geopoliittisena menestystarinana myyty voitto Syyriassa on kääntynyt tappioksi.
Assadin kaaduttua Venäjä todennäköisesti menettää sotilaallisen jalansijansa Lähi-idässä: Syyriassa sijaitseva Tartusin laivastotukikohdan ja Hmeimiminin lentotukikohdan.
On hyvin vaikea nähdä, että Syyriassa vallan ottavat kapinalliset kauan katselisivat Venäjän sotilaallista läsnäoloa Syyriassa. He muistavat Venäjän pommitusten jäljet.
Tukikohdat ovat Venäjän johdolle kirpeä menetys, sillä Venäjä on vuosien mittaan kunnostanut niitä isolla rahalla.
Tartusin menetys heikentää entisestään Venäjän laivaston toimintakykyä Välimerellä, kun sen Mustanmeren laivaston tukikohta on Turkin kontrolloimien salmien takana.
Katkeraa Venäjälle on sekin, että Yhdysvallat lopulta onnistui murentamaan Assadin hallinnon hiljalleen.
Yhdysvaltain pakotteiden alla Assad ei kyennyt saamaan enää Syyrian taloutta jaloilleen. Ennen kaikkea Assad ei enää hallinnut suurta osaa Syyrian öljyntuotannosta.
Ei liene sattumaa, että Yhdysvaltain Syyriaan lähettämät joukot istuvat juuri maan keskeisellä öljyntuotantoalueella.
Ilman niitä tuloja Assadin oli vaikeampi pitää hallintonsa eri ryhmittymiä, asejoukkoja ja ylipäätään väestöä tyytyväisenä.
Venäjän johdon ote Syyrian tilanteesta herposi, koska sen katse ja asevoimat ovat kiinni hyökkäyssodassa Ukrainassa.
Venäjällä ei ollut irrottaa voimavaroja Assadin tukemiseen toisin kuin vuonna 2015, jolloin sen sotilaalliset operaatiot Ukrainassa olivat vielä rajoitettuja.
Maajoukkojen lähettämistä Venäjä ei voinut harkitakaan, ja todennäköisesti ilmapommituksiinkin sillä oli varaa vain rajallisesti.
Venäjä menetti myös tärkeän pelinappulansa Syyriassa, kun kesäkuussa 2023 Wagnerin perustaja Jevgeni Prigožin johdatti Wagner-joukot epäonniseen sotilaskapinaan Venäjällä.
Kapinan jäljiltä Venäjän johto hajotti Wagnerin. Se todennäköisesti heikensi Venäjän tuntumaa Syyrian tilanteeseen, sillä juuri Wagnerin palkkasotilaat olivat toimineet Syyriassa sotakentällä Venäjän silminä ja korvina.
Venäjän tuen heikkenemistä keskeisempi tekijä Assadin tappion takana oli kuitenkin se, että Iran ja sen liittolainen, Libanonin aseellinen šiiajärjestö Hizbollah ovat olleet kiinni kamppailussa Israelin kanssa ja kärsineet siinä pahoja menetyksiä.
Joskus tulevaisuudessa ehkä selviää, millaisia keskusteluja kapinallisia tukenut Turkki ja Venäjä ovat käyneet kulissien takana. Turkki ja Venäjä ovat pitäneet yllä yhteyksiä, vaikka niiden edut eivät aina kohtaa.
Kun valinta piti tehdä Ukrainan ja Syyrian välillä, Putin valitsi tietysti Ukrainan.
Silti liittolaishallinnon kaatuminen Syyriassa kirvelee. Se ei todennäköisesti lisää Putinin neuvotteluvalmiutta Ukrainassa.
Putinin asenne saattaa entisestään koventua, vaikka tuleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lupailee Ukrainan olevan valmis neuvotteluihin.
Putin voi toisaalta halutessaan lohduttautua sillä, että Syyrian tilanne on nyt hyvin ennalta-arvaamaton myös Yhdysvalloille ja sen liittolaisille.
