Yhdysvallat on uuden Suomen tärkein liittolainen, jonka kanssa on tultava toimeen joka tilanteessa.
Maria StenroosNato-erikoistoimittaja
Ulkopolitiikan vauhti kiihtyy.
Tänään tasavallan presidentti Alexander Stubb julisti kolme pointtia, joilla hänen mukaansa kannattaa mennä eteenpäin tämä vuosi.
Se on ohikiitävä hetki verrattuna Paasikiven-Kekkosen-Koiviston-linjaan, joka kesti vuosikymmeniä.
Stubbin ulkopolitiikan pointit ovat transatlanttisuus, Ukraina ja Venäjä, sekä globaali vaikutusvalta. Väljästi tulkiten kohtia on siis kolme.
Politiikallaan Suomi yrittää pärjätä maailmassa, jossa valtaa jaetaan uudestaan. Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat kilpailevat tilasta. Muu maailma hakee leirejään.
Muutos ja esimerkiksi niin sanotun globaalin etelän kasvava merkitys olivat vahvasti myös edellisen presidentin Sauli Niinistön politiikassa ja puheissa.
Presidentti Alexander Stubbin mukaan Suomen ajatus ole enää pelkästään ”selvitä”.
Selviytyminen on viittaus presidentti Mauno Koiviston vastaukseen venäläismedialle vuonna 2001. Koiviston ajatus oli, että Suomen idea on selviytyminen suhteessa Venäjään, jonka pyrkimys on olla suurvalta.
Suomi ei ole enää harmaalla alueella, Stubb korostaa.
Suomen ulkopolitiikan johtajat pyrkivät nyt siihen, ettei ajattelu lähde Venäjästä.
Nykyinen politiikka lähtee siitä, että Suomi on oikeassa paikassa toimiessaan EU:ssa ja Natossa ja pitäessään tuntosarvet ylhäällä esimerkiksi Afrikan ja Latinalaisen Amerikan suuntiin.
Varovaisuus Venäjä-puheista karisi Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja viimeistään Suomen päästyä Natoon. Mutta varovaisuus ei poistunut, vaan vaihtoi paikkaa.
Nyt äärimmäistä tarkkuutta on siinä, miten liittolaisista puhutaan.Tarkemmin sanoen: miten Yhdysvalloista ja maan tulevista presidentinvaaleista puhutaan. Niistä ei puhuta juuri mitään.
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) ei maininnut Yhdysvaltain vaaleja puheessaan lainkaan. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) maalaili Yhdysvaltain mediamaisemaa fasistin ja kommunistin taistelusta, mutta ei ottanut kantaa siihen, mitä tästä pitäisi ajatella.
Presidentti Stubb sanoi, että sillä on merkitystä, kenestä tulee presidentti. Stubb ei kuitenkaan kertonut, mikä sen merkitys on.
Suomen ulkopolitiikan tämänhetkinen ajatus onkin selvitä sen hallinnon kanssa, joka Yhdysvalloissa nousee valtaan marraskuun presidentinvaaleissa.
Tämä politiikka on varovaista, mutta poliitikkojen mielestä viisasta ja välttämätöntä. Yhdysvallat on suurin Nato-maa, Suomen tärkein turvallisuusliittolainen ja suurin vientimaa.
Ei-julkisesti Suomi varautuu molempien ehdokkaiden valintaan, mutta Donald Trumpin mahdolliseen valintaan liittyy pelkoja ja epävarmuuden lisääntymistä, esimerkiksi Naton tulevaisuudesta. Tosin, myöskään demokraattien tuoreen ehdokkaan Kamala Harrisin politiikasta ei juuri tiedetä.
Venäjä-politiikassa Stubb kehotti malttiin, ettei Venäjän joka risahduksesta saataisi hepulia, sillä juuri hämmentäminen on hybridisodankäynnin tarkoitus.
Ulkopolitiikassa Suomi on pyrkinyt yksimielisyyteen. Nyt kokoomuksen sisällä on kuitenkin eri linjoja esimerkiksi Israelin kanssa käytävästä asekaupasta, ja oppositiosta on esitetty Palestiinan tunnustamista.
Tässä Stubbin politiikka on pragmaattista: Suomi jatkaa aseiden ostamista Israelilta, koska ne ovat Stubbin mukaan välttämättömiä. Palestiinan valtion Suomi aikoo tunnustaa, mutta ei vielä.
Hallituspuolueiden välistä skismaa taas oli piilotettuna suurlähettiläspäivien puheisiin. Elina Valtonen ja Petteri Orpo iloitsivat 60 000 tulijan nettomaahanmuuttosta. Perussuomalaisten puheissa asiaa ei mainittu.
