Eläkejärjestelmää vakautetaan miljardilla leikkaamatta suoraan eläkkeitä ja nostamatta maksuja. Toiveet ovat nyt osakesijoituksissa, kirjoittaa taloustoimituksen päällikkö Teijo Valtanen.
Teijo Valtanentaloustoimituksen päällikkö
Neuvottelutulos syntyi myöhään sunnuntaina. Moni yllättyi kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK tiedotti asiasta yön pimeinä tunteina jo nyt, vaikka maan hallitus oli antanut työmarkkinajärjestöjen esitykselle aikaa tammikuun loppuun asti. Muuten hallitus uhkasi remontoida eläkejärjestelmän itse.
Ratkaisu ei kuitenkaan syntynyt etuajassa vaan aivan kalenteroidussa aikataulussa. Ennen tammikuun loppua asia pitää ehtiä vielä käsitellä järjestöjen päättävissä elimissä ja maan hallituksessa, joka päättää täyttyvätkö sen asettamat vaatimukset.
Hallituksen vaatimuksia on kaksi: miljardin euron sopeutus ja niin sanotun automaattisen vakauttajan asentaminen eläkejärjestelmään, jotta tulevat pulmat ratkeaisivat ilman tuskaisia neuvotteluja.
Valtapelin osapuolia olivat siis Petteri Orpon (kok.) hallitus ja työmarkkinoiden toisiaankin vastaan pelaavat joukkueet eli työnantajien EK ja KT sekä työntekijäpuolen SAK, STTK ja Akava. Valtiovarainministeri Riikka Purralla (ps.) on sekä pelaajan että tuomarin paita, koska hänen johtamansa valtiovarainministeriö paitsi pelaa valtapeliä, myös arvioi pelin tuloksen hallitusohjelmaa vasten.
Neuvottelijoiden suoritus oli jälleen hämmästyttävä: Kaikki joukkueet saavuttivat Etelärannan yössä tavoitteensa ainakin omasta mielestään. Ja myös tuomaristo antoi panoksensa reiluun peliin; sekä valtiovarainministeriön että Eläketurvakeskuksen videotarkistukset olivat joukkueiden käytössä myös viikonloppuna.
1. erä: Työmarkkinajärjestöt pysyivät eläkejärjestelmän päätöspöydissä
Valtiovarainministeri Riikka Purran sakset uhkasivat leikata eläkkeiden lisäksi työmarkkinajärjestöjen eläkevaltaa. Eläkejärjestelmän remontti aikatauluineen lukee Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa.
Päätösten siirtyminen hallitukselle ja virkakoneistolle olisi muuttanut vuosikymmenten perinteen, jossa työnantajien ja työntekijöiden järjestöt ovat neuvotelleet eläkemaksuista ja -etuuksista ja poliitikot ovat muuttaneet lakeja siltä pohjalta.
2. erä: Eläkemaksut eivät nouse ainakaan viiteen vuoteen
Eläkemaksut ovat pakollisia veronluonteisia maksuja, joita maksavat sekä työnantajat että työntekijät. Hallitus ja EK ovat kauhistuneet ajatusta, että työnantajien maksut edelleen nousisivat kun järjestelmä nielee lisää rahaa väen vanhetessa ja työssäkäyvien ikäluokkien pienetessä.
Palkansaajatkaan eivät kaivanneet palkkakuitteihinsa kasvavia tyel-maksuja.
Hallitus katsoo tyel-maksut osaksi verorasitusta, jota se ei halua nostaa eläkkeiden takia. Nyt sovun keskeinen tulos on, että eläkemaksut eivät nouse viiteen vuoteen. Työantajapuolella tilannetta tulkitaan niin, että maksujen nousupaine hellittää myös pidemmällä aikavälillä eikä korotuksia tarvita vuosikymmeniin.
3. erä: Automaattinen vakauttaja syntyi ilman tuntuvia eläkeleikkauksia
Neuvottelujen vaikea kohta olivat ns. automaattiset vakauttajat, joita hallitus edellytti osaksi remonttia. Työnantajapuolella ja valtiovarainministeriössä haluttiin että myös eläke-etuuksia leikataan tarvittaessa automaattisesti, mutta työntekijäpuolella sitä vastustettiin.
Kompromissiksi tullut ns. ”inflaatiovakauttaja” leikkaa vain eläkkeiden korotuksia, jos inflaatio on kahden vuoden ajan suurempi kuin palkkojen nousu. Se on pöydässä olleisiin kovempiin vakauttajiin verrattuna lempeä leikkuri, joka ei monen asiantuntijan mielestä laukea kovin usein eikä kovin raskaasti.
4. erä: Sijoitusriski kasvaa sopimatta kuka maksaa, jos käy huonosti
Työnantajat ja työntekijät maksavat työeläkemaksuja nykyisin noin neljänneksen palkkasummasta siten että työntekijöiden osuus on iästä riippuen runsaat seitsemän prosenttia. Suurimman osan maksaa työnantaja.
Sunnuntaisen neuvottelutuloksen mukaan maksut pysyisivät ennallaan ainakin viisi vuotta, eläkkeiden korotuksiin tulisi vain pientä säätöä inflaatiosta ja palkankorotustasoista riippuen ja järjestelmän rahapula ratkaistaisiin pääosin sijoittamalla eläkevaroja enemmän osakkeisiin.
Osakesijoitukset ovat pitkällä aikavälillä olleet tuottavampia kuin velkapaperit, mutta niihin sisältyy myös isompi riski. Eläkeyhtiöt pystyisivät neuvottelutuloksen perusteella sietämään isompaa riskiä, koska niiden vakavaraisuusvaatimuksiin tulisi lisää joustoa ja yhteisvastuuta yhtiöiden kesken.
Neuvottelijat eivät ottaneet kantaa siihen, miten lasku jaetaan jos osakemarkkinoilla vastaan tulisikin suurempien tuottojen sijasta raju ja pitkäkestoinen alamäki.
Jatkoaika ei näytä tarpeelliselta
Vaikka järjestöjen hallintoelimet tarvitsevat ensi viikolle asti aikaa neuvottelutuloksen hyväksymiseen, näyttä varmalta että kukaan ei halua enää kaataa sopua.
Sekään ei näytä kovin todennäköiseltä että hallitus vaatisi kovempaa vakauttajaa, vaikka neuvottelujen tuloksena syntynyt versio tuntuu aika lievältä siihen nähden että hallitus on halunnut myös eläkejärjestelmän mukaan julkisen talouden vakauttamiseen. Poliitikkojen on vaikea vaatia eläke-etuuksiin kovempaa vakauttajaa vaalien lähestyessä.
Työmarkkinajärjestöjen johtajat kommentoivat saavutettua sopua alla olevalla videolla: