Kiinnostus TBE-rokotteita kohtaan viriää keväisin puutiaisten aktivoituessa. Punkkien määrällä ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen, pääseekö alue kansalliseen rokoteohjelmaan.
Kokkolalaisen Anne Lundin kotiin merenrannassa on kulkeutunut tänä keväänä jo kymmeniä punkkeja.
Perhe retkeilee, veneilee ja bongaa lintuja, ja paljon ulkoilevien ihmisten lisäksi puutiaisia kantaa sisälle italianvesikoira Bruno.
Rokotukset TBE:tä eli puutiaisaivotulehdusta vastaan perhe on hoitanut kuntoon itse, mutta Lund toivoo, ettei mahdollisuus suojautumiseen olisi rahakysymys.
– Tiedän paljon isoja perheitä, joissa ei voi ajatellakaan rokotteita, koska lapsia on paljon ja se tulisi kalliiksi. Olisi aika hurjaa alkaa miettiä, että kenestä lapsesta aloittaisi.
Puutiaisaivotulehdukselta suojaava rokote on ilmaiseksi tarjolla vain tietyillä alueilla asuville tai mökkeileville suomalaisille.
Nykyisessä listassa olevilla riskialueilla asuu vakituisesti yhteensä noin 130 000 ihmistä.
Lund ymmärtää, että tautitapauksia on hänen kotiseudullaan Keski-Pohjanmaalla väistämättä vähemmän kuin etelässä, missä ihmisiäkin liikkuu enemmän.
– Ajattelen, että tämä on käänteinen lottovoitto: ainahan joku sen taudin saa, vaikka se ei yleistä olekaan. Se on riskipeliä.
THL seuraa tautitapauksia, ei punkkien määrää
Mahdollisuudesta saada oma alue rokotusohjelmaan tulee toiveita tasaisesti.
– Aina kun on ilmaisia rokotteita tarjolla jollekin, tulee kysymyksiä. Etenkin keväällä kun punkit heräävät, rokotukset kiinnostavat, sanoo asiantuntija Anni Koivisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysuhkien torjunta -yksiköstä.
Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee riskialueet THL:n suositusten perusteella. Suositukset taas perustuvat TBE:n ilmaantuvuuslukuihin, tapausmääriin ja tapauskohtaiseen harkintaan.
Pelkällä puutiaisten määrällä sen sijaan ei ole merkitystä riskialueiden määrittelyssä.
– Jos ilmaantuvuus on riittävän korkea, tapauksia on useana vuonna ja alueella on kasvava trendi tapausmäärissä, harkitaan alueen ottamista ohjelmaan, summaa Koivisto.
Lisäksi on alueita, joilla THL suosittelee rokotteen ottamista omakustanteisesti. Näillä alueilla riski tartuntaan on kohonnut, joskaan ei niin merkittävästi kuin kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvilla alueilla.
TBE-rokote ei suojaa punkeilta, niiden tarttumiselta ihmiseen tai borrelioosilta. Borrelioosirokotteita on kehitteillä useita, mutta markkinoilla ei vielä yhtään.
Toisaalta kaikki punkit eivät kanna taudinaiheuttajia.
Asiantuntija Anni Koivisto THL:stä muistuttaa, että riskialueilla vain 1–2 prosenttia punkeista kantaa TBE-virusta.
Sisätautien ja infektiosairauksen erikoislääkäri Tuula Hannila-Handelberg THL:stä ei tästä syystä näe syytä edes omakustanteiseen rokottautumiseen, jos alueella ei ole TBE:tä kantavia punkkeja.
– Yksilöllisesti on tarvittaessa arvioitava omaa riskiä siitä, miten paljon liikkuu luonnossa sellaisilla alueilla, joille rokotetta suositellaan, mutta se on omakustanteinen.
Borrelioosia esiintyy Suomessa paljon enemmän kuin puutiaisaivotulehdusta, mutta TBE-viruksesta hankalan tekee sen nopeus.
– TBE-virus voi tarttua punkinpuremasta minuuteissa, borrelia-bakteerin siirtyminen vaatii pidemmän kiinnitysajan iholla, sanoo Hannila-Handelberg.
Puutiaisaivokuume on tyypillisesti kaksivaiheinen. Noin 20–30 prosentille kehittyy viikon oireettoman vaiheen jälkeen toinen vaihe eli varsinainen aivotulehdus. Isolle osalle siihen sairastuneista jää pitkäkestoisia keskushermosto-oireita, osalle jopa pysyviä.
Rokotusohjelman laajentaminen ei ole Anni Koiviston mukaan vain kustannuskysymys, vaan kyse on myös tarpeellisuudesta.
– Ilmaisia rokotuksia tarjotaan vain niillä alueilla, joilla riski sairastua tautiin on korkein.
