Arviolta liki 200 puuarkkua on edelleen keskiaikaisen Maarian kivikirkon lattian alla Turussa. Historiallisella alueella moinen tutkimattomuus on arkeologeista hämmästyttävää.
Kun turkulaisen Maarian kirkon remonttiin liittyvät purkutyöt käynnistyivät huhtikuussa, oletus oli, että alttarin edustalla on lattian alla kolme vanhaa hautaa, mutta niihin ei kosketa. Lattia avattaisiin, sillä kirkossa oli sisäilmaongelmia.
Arkeologiset tutkimukset alkoivat pari viikkoa sitten. Nykyisestä lattiatasosta on menty puolitoista metriä alaspäin. Nyt ollaankin tilanteessa, että näkyviin on saatu jo lähemmäs 30 puuarkkua. Niitä on hankkeen arkeologisen johtajan Kari Uotilan mukaan varmuudella kolme tai neljä kerrosta, ehkä enemmänkin.
– Kun ensimmäinen lapsen arkku tuli esiin, tiesin, että nyt törmättiin paljon isompaan ja mielenkiintoisempaan asiaan.
”Osa on kuin eilen haudattu”
Kenttäjohtaja-arkeologit Maria Ronkainen ja Lauretta Suomi seisovat kuopan äärellä, jossa on näkyvissä ainakin kuuden arkun pääty tai kansi. Kuopalla on mittaa vain noin viisi metriä kanttiinsa.
– Monen arkun kansi on jo lahonnut niin, että ensimmäisenä on tullut vastaan vainaja. Tuo lapsen arkku näyttää ihan kuin se olisi eilen haudattu, hämmästelee Maria Ronkainen.
Hyväkuntoisuudesta ja koristeellisuudesta voidaan päätellä, että hautaus ajoittuu 1800-luvun alkuun. Laittomaksi kirkon lattian alle hautaaminen tuli vuonna 1822.
Vainajilla on ollut mukanaan haudoissa vaatteita ja asusteita, myös jonkin verran koruja ja rahoja.
– Kun tekstiilejä saadaan konservoitua, paljastuu myös vainajien yhteiskuntaluokka. Tuohon aikaan oli lait, miten sai pukeutua. Parhaimmat materiaalit olivat vain yläluokan oikeus, Lauretta Suomi selittää.
”Edeltävät arkeologisukupolvet eivät voineet havaita”
Maarian 1300-luvulla valmistunut kirkko on yksi maamme vanhimmista keskiajalla rakennetuista kivikirkoista. Maaria on aikanaan ollut oma pitäjänsä Turun kyljessä. Turun tuomiokirkolta on matkaa Maarian kirkolle vajaa neljä kilometriä.
Toistaiseksi lattian alta on löydetty lähemmäs 30 puuarkkua. Siitä arkeologit päättelevät, että koko kirkossa voisi olla lattian alla 150–200 arkkua.
– Aikojen kuluessa lattian alla on ollut enemmänkin vainajia, mutta osa lahonneista ja maatuneista arkuista on kulkeutunut pois, kun uusille on tehty tilaa. Pohjalla saattaa olla keskiaikaisiakin vainajia, arvelee Kari Uotila.
Maarian kirkkoon on tehty uusi lattia 1900-luvun alussa. Yllätys Uotilalle oli, ettei arkkuja vainajineen eikä ihmisten irtoluita ole silloin poistettu.
Viimeisen sadan vuoden aikana suurin osa Lounais-Suomen kirkoista on tyhjennetty vainajista ja arkuista. Tutkimattomia kirkkoja on Uotilan mukaan muualla Suomessa vielä muutamia.
Myös Maarian kivikirkkoa mahdollisesti edeltäneestä puukirkosta voi tämänkertaisessa arkeologisessa tutkimuksessa löytyä todisteita, esimerkiksi kivirivejä ja latomuksia.
– Olemme nyt paikoitellen syvemmällä kuin 1900-luvun alun tutkimuksissa on oltu. Löydämme asioita, joita edeltävät arkeologisukupolvet eivät ole voineet havaita.
Osa vainajista on arkkujen perusteella keskiaikaa nuorempia. Kun niitä nostetaan ylös ainakin muutama, saadaan uutta informaatiota ihmisten arkielämästä, ruokatottumuksista ja hautauskulttuurista.
– Onko ihmiset haudattu esimerkiksi hautavaatteissa vai omissa juhlavaatteissaan? mietistelee Kari Uotila.
Takaisin kirkon lattian alle vai uusi hauta kirkkomaalle?
Maarian seurakunnan kirkkoherra Laura Maria Latikka on viime viikkojen löydöistä sanaton.
– On se pysäyttävää. Ei ole mikään yllätys, että lattian alle on aikanaan haudattu, mutta tällaista emme osanneet odottaa.
Kirkkoherra korostaa, miten on tärkeää, että vainajia kohdellaan kunnioittavasti pitkän ajan jälkeenkin.
– Ensisijaisesti ajattelen, että säilytetään vainajat nimenomaan hautapaikassa, johon heidät on alun perin laskettu. Jos se ei ole mahdollista, toissijainen vaihtoehto on tehdä heille uusi hauta Maarian kirkkomaalle.
Ja sama asia arkeologin sanoin:
– Isosta yllätyksestä saadaan nyt osa tutkittua. Osa pyritään suojaamaan niin, että muinaisjäännös säilyy kirkon lattian alla, sanoo Kari Uotila.
