Anneli Auerin seksuaalirikosjutun uudelleenkäsittely sisältää oikeustieteen apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan monia mielenkiintoisia seikkoja.
Suomen oikeushistoriasta tuskin löytyy yhtä poikkeuksellista ihmistä kuin Anneli Auer.
Ensin Ulvilan murhaa käsiteltiin vuosia monissa oikeusasteissa. Samoihin aikoihin rinnalla alkoi seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely.
Auer ei ole saanut kummastakaan jutusta lainvoimaista tuomiota.
Valtakunnansyyttäjä on nyt päättänyt jatkaa Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikosjutun syytteiden ajamista Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.
Auerin seksuaalirikosjutun käsittely alkaa siis alusta käräjäoikeudessa. Ulvilan murha on siirtynyt keskusrikospoliisin tutkittavaksi, jolloin on mahdollista, että sitäkin puidaan vielä oikeudessa.
Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen arvioi tilannetta oikeustekniseltä kantilta.
Seksuaalirikosten alkuperäinen, käräjäoikeuden tuomio annettiin vuonna 2012.
Miten näyttöä voi arvioida 13 vuotta myöhemmin?
– Pääsääntö on, että mitä kauemmin aikaa kuluu rikosprosessissa, sitä epäluotettavammaksi näytön arviointi muodostuu. Varsinkin niissä tilanteissa, joissa kuullaan ihmisiä.
Hyttisen mukaan tästä tapauksesta erityisen tekee lasten kuuleminen vuosia sitten.
– Lapsia ei kiikuteta Suomessa oikeuteen kuultavaksi, vaan käytännössä lasten kuuleminen tallennetaan esitutkinnan aikana.
Tämä tarkoittaa, että 2012 oikeudessa kuullut tallenteet ovat muuttumattomana edelleen käytettävissä. Niitä voidaan nyt peilata kertomuksiin, mitä lapset mahdollisesti kertovat uudessa oikeudenkäynnissä.
Korkein oikeus teki purkupäätöksen joulukuussa sen perusteella, että lasten kertomukset ovat merkittävästi muuttuneet.
Miten tällainen voi vaikuttaa jutun käsittelyyn – yleisesti ottaen?
– Suomessa näyttökynnys on korkea, kuten se oikeusvaltiossa pitää ollakin. Näyttö rikosasioissa koostuu erinäköisistä palasista, joista lopullinen päätös muodostetaan.
Henkilötodistelun lisäksi oikeudessa voi olla muun muassa kirjallista todistelua sekä lääkärinlausuntoja, joiden painoarvo ja vakuuttavuus punnitaan toisiaan vastaan.
Näin ollen pelkkä ihmisen kuuleminen ei ratkaise juttua.
– Jos syyllisyydestä jää varteenotettava epäily, niin silloin syyte on hylättävä.
Valtakunnansyyttäjä sanoo, että tässä jutussa on edelleen painavia syitä, minkä takia käräjäoikeuteen pitää lähteä uudestaan.
Mitä painavat syyt voivat tarkoittaa?
Hyttisen mukaan tuomio voidaan purkaa syytetyn eduksi esimerkiksi silloin, jos aikaisemmassa oikeudenkäynnissä esittämättä jäänyt todiste olisi voinut todennäköisesti johtaa syytetyn vapauttamiseen.
– Korkein oikeus päätyi kuitenkin nyt siihen, että vaikka tuomioistuimella olisi ollut alun perin jo tiedossa lasten uudet kertomukset, tuomio olisi silti voinut ollut sama.
Vaikka lapset olisivat siis jo alun perin kertoneet asiasta eri tavalla, se ei silti välttämättä olisi alkuperäisessä käsittelyssä vaikuttanut tuomioon.
Tatu Hyttisen mukaan asia päätyy uudelleen käräjäoikeuteen, koska syyttäjän mukaan on todennäköisiä syitä sen tueksi, että vastaajat ovat syyllistyneet niihin rikoksiin, joista heille on alun perinkin vaadittu rangaistusta.
– Korkein oikeus ei päätöstä purkaessaan tosiaankaan katsonut, että tässä olisi alioikeudet jotenkin arvioineet näyttöä väärin tai että päätös on välttämättä edes väärä. Mutta kuitenkin halutaan, että tämä prosessi käydään uudelleen.
Vaikuttaako tapaus oikeuslaitoksen itsetutkiskeluun?
Tatu Hyttinen sanoo, että Auerin seksuaalirikosjuttu on yksittäinen tapaus. Siitä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
– Pääpiirteissään rikosoikeusjärjestelmä Suomessa toimii hyvin ja siihen voi luottaa. Toisaalta nämä Anneli Auerin keissit molemmat antavat tietenkin erittäin huonon kuvan rikosprosessin käsittelystä.
Hyttisen mukaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu, että rikosprosessit olisivat nopeita, tehokkaita ja oikeusvarmoja.
– Tässä ei toteudu mikään niistä. Jo seksuaalirikosjuttu yksinään antaa huonon kuvan, miten tässä asiat on hoidettu.