Luonnosta ei voi tehdä kokonaan esteetöntä, mutta uudet apuvälineet mahdollistavat vaikeasti vammaiselle pääsyn metsään. Harrastusvälineisiin saa julkista tukea harvoin.
Paavo Korvenpää, 13, päästää kimeitä kirkaisuja yksipyöräisen maastokärryn kyydissä keskellä metsää.
Siitä hänen ukkinsa Olavi Forssell tietää, että kivet ja kannot pompottavat kyytiläistä mukavasti ja vauhti on sopiva.
– Voi sanoa, että Paavo nauttii. Kyllä se ukinkin herkistää.
Uudet liikkumisen apuvälineet saavat ilon pintaan, mutta ovat monille perheille liian kalliita hankkia omaksi.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa valmistettu yksipyöräinen maastokärry maksaa Suomeen tilattuna lähes 3 000 euroa.
Harrastusvälineisiin voi hakea julkista tukea vammaispalvelulain mukaisesti.
Hyvinvointialue korvaa vammaiselle muiden kuin lääkinnällisten välineiden kuluja enintään puolet laitteen hankintahinnasta. Hinnan pitää olla kohtuullinen ja käytön hyvin perusteltua.
Korvattavia harrastusvälineitä voivat olla esimerkiksi urheilussa käytettävät erikoispyörätuolit tai -kelkat.
Yleensä valtaosa määrärahoista myönnetään auton muutostöihin.
Uudet asiat jännittävät
Paavo Korvenpään raikuva nauru tarttuu koko kärryletkaan noin kuuden kilometrin matkalla.
Mukana kulkee myös hänen fysioterapeuttinsa Mira Mäkinen, joka huomaa heti muutokset pojan olemuksessa.
– Paavo on yleensä jäntevä kaveri. Nyt hän vaikuttaa rennolta, ja kädet ovat lämpimät.
Vielä lähtöpaikalla Korvenpää vapisi, kun hänet nostettiin ensimmäistä kertaa yksipyöräisen kyytiin.
Yleensä hän liikkuu pyörätuolilla, ja uusi kulkuväline vaatii totuttelua.
Myös näön ja tasapainon häiriöistä kärsivä Eero Suppula, 21, säikähtää aluksi korkeaa kärryä.
Hän huutaa pelosta ja vaatii, että hänet irrotetaan vöistä.
– Olin aluksi, että hui, ja tuli itkupotkuraivari. Uudet asiat jännittävät, hän kertoo jälkeenpäin.
Vanhemmille Reetta Tikanderille ja Ilkka Suppulalle pelko on tuttua, ja he saavat nopeasti tyynnyteltyä poikansa.
– Tilanne näytti varmasti hurjalta, mutta niistä pitää vain päästä yli. Olemme tehneet Eeron kanssa hurjia temppuja ennenkin, isä kertoo.
Pian nuorimies jo laulaa kantotuolissaan Portion Boysia.
– Tämä on kuin veneessä tai huvipuistolaitteessa. Nautin elämästä, hetkestä kiitävästä…
Metsä alkaa siitä, mihin esteettömyys päättyy
Esteetön retkeily kelpaa nyt entistä laajemmalle joukolle. Leveillä pitkoksilla on helppo liikkua yhtä lailla lastenrattailla, pyörätuolilla tai keppien kanssa.
Metsähallituksen esteettömät väylät ovat lisääntyneet muutaman kilometrin vuosivauhtia. Myös kunnat rakentavat ja ylläpitävät omia reittejään.
Esteettömät väylät ovat kuitenkin lyhyitä, yleensä alle kilometrin mittaisia.
Metsä alkaa yleensä vasta siitä, mihin esteetön reitti päättyy, sanoo Maliken johtava asinatuntija Susanna Tero.
– Luontoa ei voi koskaan tehdä kokonaan esteettömäksi, mutta toimintavälineiden avulla on mahdollisuus päästä lähemmäs sitä.
Radio Suomessa keskusteltiin aiemmin tänä vuonna esteettömästä retkeilystä sekä siitä, millaisia apuvälineitä vammaisille on tarjolla:
