Suomen pohjoisella rajajoella Tenolla on nyt suotuisat olosuhteet uintivaellukselle. Esimerkiksi hellettä on ollut heinäkuussa kuun puolivälin jälkeen yhtä vaille joka päivä, ja jokivesi on lämmennyt parikymmenasteiseksi.
Espoolaiset Marko Takanen ja Mikko Mäklin tekivät harvinaislaatuisen uintivaellusreissun Pohjois-Lapissa viime viikolla: he uivat Tenojoessa reilut 70 kilometriä, aina Norjan puolelle saakka.
– Se on niin kirkasvetinen ja juuri sopiva uintivaellukselle, Takanen ihastelee.
Myös veden korkeus oli sopiva.
– Oli vain paikoin matalikkoja, joissa jouduimme kahlaamaan ja käsipohjaa menemään.
Takanen näkee lohen kalastuskiellon mahdollisuutena lajin suosion kasvulle ja uintivaelluksien yleistymiselle Pohjois-Lapissa. Tenolla on lohen kalastus kielletty, joten vaeltajat saivat uida ihan keskenään koko matkan ajan.
– On mukavampi uida, kun ei ole siimat samassa vedessä uimarien kanssa.
Uimalla jopa viisi kilometriä tunnissa
Uintivaellus on viime vuosina kasvattanut suosiotaan ja nostanut päätään sosiaalisen median ryhmissä. Silti kyseessä on Takasen mukaan yhä marginaalilaji. Yleistä se ei ole missään päin maata, eikä varsinkaan pohjoisessa. Yksi syy on viileät vedet.
– Usein ne, jotka osaavat uida, eivät ole kiinnostuneita vaeltamisesta ja ne, jotka ovat kiinnostuneita vaeltamisesta, eivät osaa uida tarpeeksi hyvin.
Takasen ja Mäklinin uintivaellus Tenolla kesti yhteensä neljä vuorokautta. Lähtöpisteenä toimi Utsjoen kylän silta eli Norjan ja Suomen yhdistävä Saamen silta. Aluksi heillä oli tavoitteena uida Nuorgamiin, jonne oli noin 50 kilometrin uintimatka.
– Saavuimme Nuorgamiin suunniteltua aiemmin kahdessa ja puolessa vuorokaudessa. Koska uinti oli helppoa, päätimme jatkaa Tanan sillalle, jonne oli Nuorgamista 23 kilometriä.
Takanen kertoo virran nopeuttaneen merkittävästi joessa uintia.
– Pystyimme uimaan retkikamppeiden kanssa jopa viisi kilometriä tunnissa.
Uintivaeltajien päivärytmiin kuului yhteensä neljä tuntia uintia: he aloittivat uimisen puoliltapäivin ja uivat tunnin pätkissä ja pitivät taukoja. Uintikilometrejä kertyi 15-20 km päivässä.
He taltioivat matkansa 19-minuuttiselle videolle Youtubessa.
Retkivarusteet mukana kelluvalla lautalla
Molemmat uimarit uivat pitkähihaiset, lämpimät märkäpuvut päällään. Vaellusvarusteet, kuten teltta, makuupussi, keittimet ja retkiruoka pitää kuljettaa mukana. Retkikamppeet kulkivat vesitiiviisti pakattuna kelluvalla lautalla, joka kiinnitetään nauhalla lantiolle.
– Kovassa virrassa lautta lähtee vähän viemään, kun virta ottaa siihen. Matalissa virtaavissa paikoissa pysähtyminen ei onnistunut, kun lautta meni edellä. Siinä oli vähän tekemistä.
Tasaisilla pätkillä lautta kulki Takasen mukaan huomaamatta mukana.
Uinnissa ei koskia kaipaa
Takanen kertoo Tenojoen uintivaelluksen sujuneen ilman suurempia vaikeuksia. Tietyt hankalat virtapaikat, kuten Alaköngäs, kaksikon piti kuitenkin kiertää.
He rantautuivat sen yläpuolella ja kävelivät Norjan puolen tietä. Veteen he menivät kuitenkin takaisin liian aikaisin ja joutuivat siksi kahlaamaan kovassa virrassa.
– Kolme kilometriä oli todella haastavaa etenemistä, kun piti ihan rantoja pitkin ryömimällä mennä.
Kahlaaminenkin onnistui, koska uimareilla oli uimasukat jalassa, eikä pohjassa ollut teräviä kiviä.
Jokeen uimaan mielivälle Takanen antaa neuvoksi selvittää etukäteen minkälaisia virtauksia ja koskia on edessä.
– Ei sinne voi lähteä ihan suin päin: siinä sattuu, jos kovaan koskeen joutuu.
Myös uintikaverin mukana olo on uintivaelluksella tärkeää.
– Jos tulee ongelmia, niin on joku auttamassa. Teno on siitä kiva joki, että siinä on tiet molemmin puolin. Siellä olisi helppo evakuoida, jos tulisi jotain vakavampaa.
Uintitaito on opittavissa aikuisiälläkin
Marko Takanen sanoo, että pitkien matkojen uimarilla ei tarvitse olla taustaa kilpauinnista tai lapsesta lähtien uintiharjoittelua.
Ohjelmistoinsinöörinä SOK:lla työskentelevä Takanen on 48-vuotias ja opetellut itsekin uimaan pitkiä matkoja vasta viime vuonna. Viime kesänä hän teki kolmen päivän uintivaelluksen Repovedellä.
Muita kestävyyslajeja harrastanut Takanen opetteli uintitekniikan käymällä kerran viikossa uintiopetuksessa valmennusryhmän mukana useamman kuukauden ajan.
Hänen mielestään uintivaellukselle lähteminen vaatii rutkasti seikkailumieltä.
– Olosuhteet ovat aina vähän arvoitus, että miten kylmää vesi on ja onko vesi tarpeeksi korkealla.
Takanen harrastaa talviuintia etelässä ja sanoo tottuneensa kylmiinkin vesiin, mutta talvella uintilenkit ovat lyhyitä.
– Uintivaeltaja kun on vedessä päiväkaupalla, niin ainakin minulle veden on oltava vähintään 16-asteista. Siksi heinäkuu on mielestäni paras ajankohta uintivaellukselle Lapissa.
Uintivaelluksesta Tenolla Takaselle jäi päällimmäisenä mieleen vauhdin hurma pikkukoskissa, joissa uskalsi uida.
– Kyllä minua houkuttelisi joen yläosa Karigasniemeltä Utsjoelle. Se voisi olla ensi kesän projekti.
