Ystävyyssuhteilla on kansanterveydellisiä vaikutuksia. Etenkin pohjoismaalaiset miehet tunnistavat kaverisuhteidensa kielteisiä piirteitä, kirjoittaa Hyvönen.
Henri Hyvönentutkijatohtori
Tämänhetkisen julkisen keskustelun piirtämä kuva miehistä on lohduton. Miesten asenteet väkivaltaa kohtaan näyttävät muuttuneen sallivammiksi. Mieheyden sävyisämpi puoli ei ylitä uutiskynnystä, vaan jää yksityisasiaksi.
On ymmärrettävää, että miesten välinen ystävyys nousee vain harvoin sukupuolta koskevan julkisen ja sosiaalipoliittisen keskustelun asialistalle. Aihe ei silti ole yhdentekevä. Vapaa-ajan sosiaalisten suhteiden määrällä ja laadulla on merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia. Suuri osa näistä ihmissuhteista on, tai ainakin voisi olla, miesten välisiä ystävyyssuhteita.
Miesten terveydentila ja elinajanodote ovat edelleen naisia heikompia. Sekä ystävyyssuhteiden puute että niiden laatu vahingoittavat miehiä.
Miesten välisen toveruuden kestävyyteen ja vakauteen liittyy yleviä mielikuvia. Samalla erityisesti miehillä on taipumusta täyttää arkipäiväinen sosiaalisen kanssakäymisen tarpeensa parisuhteessa. Yksinäisyyden kokemukset kasaantuvat yksin asuville miehille.
Tutkimustieto poikien ja miesten keskinäisistä ystävyyssuhteista tunnistaa niissä myös riskejä heidän hyvinvoinnilleen. Pitkällä aikavälillä kertynyt tutkimustieto kertoo, että niissä toistuvat ulkoisella menestyksellä kilpailu, oman pärjäävyyden osoittelu ja mielipahan ilmaisemisen välttely.
Samalla laajat kyselytutkimukset eri puolilta maailmaa osoittavat, että erityisesti kokemus itsestä muita herkempänä ja ympäristön miesnormista poikkeavana miehenä ennustaa matalampaa kokonaistyytyväisyyttä elämään.
Miehillä on taipumusta täyttää arkipäiväinen sosiaalisen kanssakäymisen tarpeensa parisuhteessa.
Miehistä ja mieheydestä on helppo huolestua. Ongelmapuhe kuitenkin häivyttää näkyvistä sen, että myös perinteiseksi mielletty mieheys on toimintaa ja identiteetti, jonka suuri osa miehistä itse valitsee. Miesten ystävyyssuhteissa ilmenevää kovuutta on yritetty myös ymmärtää syventymällä sen sisäiseen toimintalogiikkaan.
Kaverin pilkkaaminen ei ole vain oman suhteellisen aseman kohentamista ja vertaisten vakuuttamista omasta erinomaisuudesta. Sillä myös testataan suhteen laatua: etäisempiä tuttavuuksia kunnioitetaan, mutta läheiselle ystävälle uskaltaa naljailla, koska ollaan naljailuväleissä. Samalla siinä esitetään myönteinen arvio toisen itsetunnosta ja toimintakyvystä: kaveri katsotaan haasteen arvoiseksi, eikä hänen oleteta säikähtävän pienestä suunsoitosta.
Läheiselle ystävälle uskaltaa naljailla, koska ollaan naljailuväleissä.
Suomalaisten miesten välisissä ystävyyssuhteissa ilmenevää herkkien puheenaiheiden välttelyä on tulkittu myös tilan antamisena. Monet heistä kokevat, että miesporukassa hankalia tunteita ei ole pakko ruotia välittömästi, vaan asioistaan saa puhua omassa tahdissa.
Useimmat miehet tuskin näkevät kaveriporukoitaan pelkkinä totisina oman kunnian puolustamisen areenoina. Osa kuitenkin näkee ja myös katsoo ansaitsevansa parempaa. Yhteiskuntatieteellisellä miestutkimuksella on tuomisinaan myös hyviä uutisia: erityisesti Pohjoismaissa osa miehistä on alkanut tunnistaa miehille ominaisten kaverisuhteiden kielteisiä piirteitä, kuten ylenmääräistä kilpailua ja pärjäävyyden esittämistä, ja hakea niille vaihtoehtoja.
Useimmat miehet tuskin näkevät kaveriporukoitaan pelkkinä totisina oman kunnian puolustamisen areenoina.
Ystävyyssuhteet ja niiden puute vahingoittavat joidenkin miesten terveyttä ja hyvinvointia, mutta nämä riskit eivät koske kaikkia miehiä, eivätkä riskit ole kaikille miehille yksiä ja samoja. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan siksi useampia keinoja.
Yhtäältä miesten ja naisten välinen epäeroottinen kaveruus tulisi normalisoida. Tämä antaisi erityisesti miehille enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuksia valita elämäänsä ne ystävyyssuhteet ja ystävyyden muodot, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan.
Samalla on ymmärrettävä, että miehet eivät ole pelkästään kärsimyksen tuottajia tai kokijoita, vaan toisinaan molempia ja usein eivät kumpaakaan. Suuri osa miehistä valitsee ystävänsä ja tapansa viettää aikaa heidän kanssaan, eikä vain tyydy niihin, koska ei tiedä paremmasta. Silti merkittävä osa miehistä hyötyisi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kolmannen sektorin tarjoamasta avusta: on pyrittävä tunnistamaan ne miehet, joiden hyvinvointia joko ystävyyksien puute tai niiden huono laatu uhkaa.
Henri Hyvönen
Kirjoittaja on mies ja miestutkija. Hän työskentelee tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa yhteiskuntatieteiden laitoksella.
