Homeisia asuintiloja, pelkoa, pilaantunutta ruokaa. Poliisin esitutkinta-aineisto koskien suurta ihmiskauppaoikeudenkäyntiä paljastaa useita epäkohtia thaipoimijoiden kohtelussa. Oikeudenkäynti alkoi maanantaina Lapin käräjäoikeudessa valmisteluistunnolla.
Syyttäjän mukaan poimijat saatettiin Suomessa käytännössä pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.
Poimijat olivat riippuvaisia marjayrityksistä eikä heillä käytännössä ollut mahdollisuutta poistua maasta tai myydä marjoja muille yrittäjille, vaikka lain mukaan se olisi pitänyt olla mahdollista.
Tästä kertoo syyttäjän mukaan muun muassa leireillä ollut käytäntö, jonka mukaan marjaleirin henkilökunta keräsi poimijoiden passit ja paluulentoliput haltuunsa, kun nämä saapuivat Suomeen.
Suostumus passin luovuttamiseen oli syyttäjän mukaan kirjattu valmiiksi asianomistajien allekirjoittamaan sopimukseen, eikä tästä ole voinut erikseen kieltäytyä.
Passien ja lentolippujen pois ottamisen tarkoituksena on ollut saada asianomistajat jäämään leiriin ja jatkamaan marjanpoimintaa. Vastaajien puolustuksen mukaan passeja kerättiin pois vain poimijoiden omasta pyynnöstä. Asianomistajien autoilla liikkumista on seurattu GPS-paikantimella.
Ruoaksi keitettyjä kananjalkoja ja lohenpäitä
Poimijoiden omista haastatteluista selviää esimerkiksi, että ruoka leireillä saattoi olla hyvin yksipuolista ja sitä säilytettiin epähygieenisesti.
Päivän ruoaksi tarkoitettu ateria on haettu leirin kokilta aamulla ennen metsään lähtemistä. Ruoka on tehty aamulla tai edellisenä päivänä ja se on säilötty suuriin ämpäreihin.
Ruoaksi tarjoiltiin usein keitettyjä kananjalkoja, lohenpäitä ja raakaa maksaa.
– Kun näitä lohenpäitä söi jatkuvasti, niin sitten sitten ihmiset jo oksenteli, ja sai muita oireita, eräs thaipoimija kertoi poliisikuulusteluissa.
Ruoan laadusta huolimatta, siitä perittiin poimijoilta koko kauden aikana poimijasta riippuen noin 500–600 euroa.
Thaipoimijat myös pelkäsivät rangaistuksia, jos marjoja ei ollut poiminut tarpeeksi tai oli valittanut liikaa.
– Meille sanottiin, että jos joku on valittanut pomosta, niin siitä tehdään mustalista, ja niitä ei oteta ensi vuonna mukaan poimimaan ollenkaan, eräs poimija kertoi poliisille.
Toinen poimija kertoi pelkäävänsä, mitä seurauksia asioista puhuminen voisi tuoda kotimaassa.
– Jos he lähtevät puhumaan näistä epäkohdista täällä, ja vastassa on rikkaita ihmisiä, niin mietitään, mitä ongelmia kotimaassa voi tulla perheelle ja muille ihmisille: he tietävät missä me asumme.
Sakkoja puuttuvista marjoista
Syyttäjän mukaan jopa thaipoimijoiden allekirjoittamassa sopimuksessa mainittiin, että jos marjoja ei poimi tarpeeksi, häntä sakotetaan puuttuvasta määrästä.
– Meille kerrottiin, että töitä pitää tehdä kuin puhveli, joka ei purnaa, se on voimakas ja ahkera.
Poliisin kuulusteluissa syytettynä oleva thaimaalainen Kalyakorn ”Durian” Phongpit kertoi, että kyse oli vain kannustuksesta poimia enemmän, eikä sakkoja annettu.
Usean kuukauden työstä huolimatta, monet poimijat jäivät urakastaan silti velkaa marjayritykselle.
Poimijoiden mukaan leiristä lähdettiin usein aamukolmen aikaan ja takaisin palattiin vasta puolilta öin. Töihin piti poimijoiden mukaan lähteä joka päivä, koska marjayritys veloitti joka päivältä myös kaikki majoitukseen ja muuhun olemiseen liittyvät kulut.
Yhden haastatellun poimijan mukaan marjaa oli kerättävä ensin vähintään 4 300 euron arvosta, jonka jälkeen matkasta, majoituksesta ja muusta kertynyt velka oli kuitattu.
– Sen jälkeen meille rupeaa jäämään kotiin vietävää rahaa.
Syyttäjän mukaan Polarica Marjahankinta Oy:n entinen toimitusjohtaja Jukka Kristo ja tämän thaimaalainen liikekumppani Kalyakorn ”Durian” Phongpit erehdyttivät asianomistajia antamalla rekrytointivaiheessa asianomistajille virheellisiä ja puutteellisia sekä liian optimistisia tietoja ansaintamahdollisuuksista, poimintaolosuhteista, asumisolosuhteista ja asianomistajilta perittävistä kuluista sekä polttoainekustannuksista. Asianomistajia on erehdytetty myös marjojen punnituksessa poimintakauden aikana.
Poliisin esitutkinta-aineiston ja syyttäjän mukaan marjanpunnituksessa käytettiin tahallaan vääriä taaroja, toisin sanoen poimijan tuomasta marjamäärästä vähennettiin liian suuri astianpaino.
Thaipoimijoiden haastattelujen mukaan he eivät uskaltaneet ottaa esille marjojen punnituksessa huomaamiaan epäkohtia.
Kyllä minä tiedän sen, että he käyttävät hyväksi, ja se tavallaan liittyy asiaan.
Thaipoimija kuulusteluissa
– Emme uskaltaneet valittaa asiasta. Joku sanoi vain punnitustilanteessa firman pomolle, että kylläpäs näyttää painavan paljon tuo astia, mutta se vain oli hiljaa eikä sanonut mitään.
Toisaalta yksi haastateltava ajatteli riiston kuuluvan jollain tavalla asiaan.
– Kyllä minä tiedän sen, että he käyttävät hyväksi, ja se tavallaan liittyy asiaan, hän sanoi kuulusteluissa.
Osaa poimijoista oli myös kielletty moittimasta olosuhteita ulkopuolisille.
– Oli semmoinen sääntö, että jos sinne leirille tuli jotain länsimaalaisia tai vaikka poliiseja, niin poimijoiden pitää sanoa, että ”kaikki on hyvin täällä leirillä”, yksi poimija kertoi kuulusteluissa poliisille.
Polarica Marjahankinta Oy:n entinen toimitusjohtaja Jukka Kristo ja tämän thaimaalainen liikekumppani Kalyakorn ”Durian” Phongpit ovat aiemmin kiistäneet syyllisyytensä.
Klo 18:04 Jutun loppuun lisätty lause syyllisyyden kiistämisestä.
