Meren pääaltaalla on Tanskan kokoinen alue, joka grafiikassa hehkuu punaisena. Meren pohja on siinä käytännössä kuollut: ei happea, ei juurikaan eläimiä.
Pääaltaan tilanne vaikuttaa myös Suomen lähivesiin.
Suomenlahden kannalta itätuuli on huono, sillä se puhaltaa pintavettä länteen.
Silloin pääaltaan pohjasta tulee tilalle hapetonta vettä.
Itämeri on herkkä sisämeri. Sen vesi vaihtuu hitaasti Tanskan salmien kautta.
Onko pääaltaan tilassa mitään merkkejä paranemisesta? Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kristian Spilling vastaa ja vastaus on karu.
– Ei. Ei ainakaan lähitulevaisuudessa.
Voimakasta GPS-häirintää
Merentutkimusalus Arandalla tehdään vuosittain neljä pitkää tutkimusmatkaa Itämerellä. Touko-kesäkuun taitteen reissu on kolmas.
Ylen vieraillessa aluksella Kotkan lähivesillä laivan päällikkö Thord Vaenerberg on erikoisessa tilanteessa. Arandan tarkka sijainti ei ole tiedossa.
Syynä on GPS-häirintä. Sitä on ennenkin ollut Suomenlahden itäosassa, mutta nyt koordinaatit ovat erityisen hukassa.
Tieteellinen tutkimus perustuu tarkkuuteen. Siksi Arandankin sijainti pitäisi tietää metrilleen.
Samaan aikaan lähialueilla on meneillään maa- ja merivoimien pääharjoitus. Laivalla arvellaan, että se on saanut Venäjän kääntämään häirintänupit kaakkoon.
Itämeren suojelukomissiossa ovat mukana kaikki rantavaltiot ja Euroopan unioni. Toiminta Venäjän kanssa on kuitenkin ollut tauolla maan aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan.
– Kaikki yhteydet on periaatteessa katkaistu. Venäläisten tieteilijöiden kanssa ei ole nyt mitään yhteistyötä, sanoo tutkimusmatkaa johtava Kristian Spilling.
Yhteistyölle olisi kovasti tarvetta.
Häirinnästä huolimatta laivalla on monenlaista hyörinää.
Mitataan suolaisuutta ja lämpötilaa, eläinplanktonin määrää. Meren pohjasta selvitetään hapen määrää, Säteilyturvakeskusta kiinnostaa veden radioaktiivisuus. Aaltopoijuja huolletaan.
Meren pohjaan ei voida kuitenkaan voida laskea tutkimuslaitteita – häirinnän vuoksi.
Meteorologi Meri Smedberg Ilmatieteen laitokselta laskee mereen laitteen, joka sieppaa vettä eri syvyyksiltä.
Merianalyytikko Jere Riikonen ottaa talteen näytteitä. Vesi on kirkasta mutta vielä varsin vilpoista.
Jo matkan alkuvaiheessa on käynyt ilmi, että Suomenlahdesta ei ole hyvää kerrottavaa. Syvänteissä kuolleita kohtia on entistä enemmän.
– Tilanne meren pohjassa on huonompi kuin viime vuonna. Käymissämme paikoissa on vähemmän happea eikä eläimiä. Nämä ovat hieman lannistavia uutisia, Spilling sanoo.
Helpot rehevöittäjät hoidettu
Itämeren eteen on tehty paljon ja tehdään edelleen. Rehevöitymistä aiheuttavia pistekuormittajia on onnistuttu vähentämään.
Helpot rastit on hoidettu, vaikeat ovat jäljellä. 1990-luvulta lähtien ravinnekuormitus on saatu puolitettua, mutta maa- ja metsätaloudesta mereen valuu yhä aivan liikaa orgaanista materiaalia. Kristian Spilling kertoo, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Rehevöityminen on yhä Itämeren suuri ongelma, johtava tutkija Kristian Spilling sanoo:
Peltojen kipsikäsittely on paikallisesti tehokasta. Se vähentää fosforin huuhtoutumista pellolta vesistöön.
Kesällä Itämeren vointi näkyy levälauttoina, joihin viime vuosina on saatu tottua. Suomenlahdella kesäisiin uintireissuihin tulee jossakin vaiheessa taukoja.
– Jos on riittävän lämmintä ja tuuletonta, leväkukintoja tulee varmasti, Spilling sanoo.
Ilmastonmuutos pitää todennäköisesti huolen, että lämmintä piisaa, vaikka alkukesä onkin ollut koleahko.
Ilmastonmuutos kohtelee kaiken kaikkiaan Itämerta kaltoin. Se on jo nostanut meren lämpötilaa, ja lämpimässä vedessä on entistä vähemmän happea.
Myös sateita ja tulvia on odotettavissa enemmän. Ne huuhtovat lisää ravinteita mereen.
Maailman meret toimivat päästönieluina ja varastoivat lämpöä. Itämeri sen sijaan saattaa horjahtaa päästönielusta päästölähteeksi.
Arandan peräkannella saksalainen tohtoriopiskelija Josephin Lemke tekee omia tutkimuksiaan ja saa Spillingiltä apua näytteiden otossa. Lisää vettä nousee Arandan kannelle tutkimuksia varten.
Meri Smedbergilla ja Harri Kankaanpäällä sen sijaan on ongelma. Meressä on ääniä mittaava hydrofoni ja se pitäisi saada pinnalle. Koska Arandan sijainti ei ole tarkkaan tiedossa, hydrofonia on hankala löytää.
Veteen lasketaan laite, joka laukaisee hydrofonin pintaannousumekanismin. Usea silmäpari laivalla seuraa lähivesiä: missä kohtaa hydrofoni nousee pintaan?
Melun merkitystä on maailmalla tutkittu pitkälti toistakymmentä vuotta, ympäristökeskuksen johtava tutkija Harri Kankaanpääkin pitkään.
Vedessä ääni liikkuu noin viisi kertaa nopeammin kuin ilmassa ja kantaa pitkälle, kilometrien päähän. Tankkilaivan äänen voi parhaimmillaan havaita hydrofoneilla jopa päivää ennen kuin laiva ohittaa havaintopaikan.
Pahinta on matalataajuuksinen, alle 200 hertsin, melu. Sitä aiheuttavat laivat, merituulivoimalat ja vedenalaiset rakennustyöt. Myös kaikuluotaimista lähtee ääntä.
Melu on Itämerelle kasvava ongelma.
– Meidän havainnot todistavat, että nimenomaan matalataajuinen melu on lisääntynyt viime vuosien aikana, Kankaanpää sanoo.
Ihmisiä meren äänet eivät häiritse, mutta meren asukkaille melu voi olla jopa kohtalokas riesa.
– Vaikkapa silakka ei löydä puolisoa niin helposti. Lisääntyminen voi häiriintyä, voi tulla stressiä, saaliin löytäminen vaikeutuu, Kankaanpää luettelee.
Jopa simpukat kärsivät äänistä – sitäkin on tutkittu laboratorio-oloissa. Simpukoiden pahoinvoinnilla on merkitystä Itämeren elinvoimalle, sillä ne ovat olennainen osa meren ravintoketjua.
Melua voi jokainen vähentää. Veneily alhaisemmilla nopeuksilla aiheuttaa vähemmän ääntä ja säästää myös polttoainetta.
Suomenlahti on erittäin liikennöity merialue eikä liikenteen suinkaan odoteta vähenevän. Katse kohdistuu myös itään.
– Tietysti tällä hetkellä varjolaivaston toiminta huolestuttaa. Miten se vaikuttaa kokonaiskuvaan, Kankaanpää tuumii.
Hydrofoni plumpsahtaa pintaan parinsadan metrin päässä. Päällikkö Vaenerberg ohjaa Arandan sen lähelle, ja Smedberg nappaa hydrofonin taitavasti kannelle. Siitä otetaan talteen lisää tietoa siitä, miten Itämerellä menee.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
