Viimeksi ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus tehtiin Hämeessä kymmenisen vuotta sitten. Useammin niitä ei kannata tehdä.
Hämeessä on tutkittu ilman epäpuhtauksien vaikutuksia jo 1980-luvulta asti. Viimeisin tutkimus noin kymmenen vuoden takaa kertoo, että Hämeessä rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet, mutta paikoin esimerkiksi metallipitoisuudet ovat kohonneet.
Nyt Hämeen ely-keskus on käynnistänyt uuden bioindikaattoritutkimuksen, jossa ilman epäpuhtauksien vaikutusten ilmentäjinä käytetään runkojäkäliä, sammalta ja humusta.
Mitä hyötyä tutkimuksesta on?
– Näillä selvityksillä saadaan tietoon se, miten ilmanpäästöjen muutokset ovat vaikuttaneet ympäristöön, valvontapäällikkö Sinikka Koikkalainen Hämeen ely-keskuksesta vastaa.
Tutkimuksilla pystytään seuraamaan myös sitä, kuinka pitkäaikaisia vauriot ovat. Koikkalaisen mukaan tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi ilmanpäästöjä aiheuttavien laitosten ympäristölupahakemuksissa: tuottaa tietoa lupakäsittelyä ja ympäristövaikutusten arviointeja varten.
– Myös maankäyttösuunnittelussa voidaan hyödyntää näitä tuloksia. Nähdään esimerkiksi mille alueelle ilmanpäästöjen vaikutukset kohdentuvat.
Noin 300 koealaa tutkitaan
Ilman epäpuhtauksien suurimmat lähteet Kanta- ja Päijät-Hämeessä ovat liikenne, energiantuotanto ja teollisuus.
Tänä kesänä uutta ilmanlaadun bioindikaattoritutkimusta varten tehdään maastotöitä noin 300 koealalla eri puolilla Kanta- ja Päijät-Hämeettä. Sen jälkeen näytteet analysoidaan ja kirjoitetaan raportti, joka valmistuu vuoden kuluttua.
Jotta seurannalle saadaan jatkuvuutta, pyrkivät maastotyötä tekevät käymään samoilla paikoilla kuin kymmenisen vuotta sitten.
Ympäristöasiantuntijat Anni Maja ja Stiina Lehmus maastotöistä vastaavasta Eurofins Ahma oy:stä jalkautuivat aurinkoisena kesäkuun alkupäivänä Forssan Talsoilaan. Omakotiasutuksen keskellä oleva metsikkö jää kahden valtatien ja lähellä olevan teollisuuden välimaastoon.
Maja ja Lehmus suunnistavat karttatietojen perusteella kohteeseen ja katsastavat mustikka- ja mäntyvaltaisesta metsiköstä valkoisella maalilla merkityt männyt. On tärkeää löytää juuri oikeat puut tutkimukselle.
Ympäristöasiantuntijat havainnoivat alueen ensin yleisesti, tutkivat puiden runkojäkälät, mittaavat puun ympärysmitan sekä keräävät varovasti sammalta ja humusta laboratoriotutkimuksia varten.
Vaikka koeala forssalaisessa metsikössä on vehreä ja silmälle miellyttävä, pelkkä männyn rungon tarkastelu kertoo jo jotain. Vaurioita on nähtävissä runkojäkälien määrässä ja laadussa.
Energiantuotannon ja liikenteen päästöt herättivät
Ilmanlaadun bioindikaattoritutkimuksia ei kannata tehdä liian usein, sillä muutokset ympäristössä eivät ole erityisen nopeita.
Hämeessä ilmanlaadun epäpuhtauksiin herättiin 1970 ja -80-luvuilla. Tuolloin energiantuotannon rikkipäästöjen ja liikenteen typenoksidipäästöjen vaikutukset näkyivät selvästi. Muutos näkyi erityisesti puiden rungoilla kasvavissa jäkälissä, niiden lajistossa ja hyvinvoinnissa.
– Siitä kehittyi bioindikaattoriseurantamenetelmä, eli jäkälien kuntoa ja lajistoa seuraamalla pystyttiin tekemään johtopäätöksiä alueen ilmanlaadusta, Sinikka Koikkalainen kertoo.
Koikkalaisen mielestä tutkimukset ovat edelleen tärkeitä. Ympäristön tilan seuranta on ollut pitkäjänteistä, jolloin siitä on saatu hyvää tietoa ympäristön tilan muutoksesta.
– Päästöt vaikuttavat luontoon, ympäristöön, kasveihin ja sitä kautta myös eläimiin ja meihin ihmisiin. On tärkeää tietää, miten meidän aiheuttamat päästöt vaikuttavat ympäristöön ja viime kädessä meihin itseemme.
