Toimittaja-ohjaaja eli nuorena rokkiunelmaansa, mutta jätti sitten musiikin taakseen. Vuosia myöhemmin hän tajusi mokanneensa.
Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen kertoo virheestään. Tällä kertaa mokansa paljastaa toimittaja ja ohjaaja Susani Mahadura.
”Olin teininä sielultani suuri rokkitähti. Minulla oli kerroksittain kynitty rokkitukka, jossa oli ’takajeejee’ ja vaaleanpunaisia raitoja. Pukeuduin revittyihin farkkuihin ja Converseihin. Tyylini saattoi vaihdella reggae-hippityylistä tummempaan emo-rock-ilmeeseen.
Kuuntelin Led Zeppeliniä ja soitin bändissä nimeltä Xyanidi. Esitimme pääasiassa cover-kappaleita. Idoleitamme olivat muun muassa Leevi and the Leavings, The Cranberries ja Foo Fighters. Kävin Espoon Matinkylän yläastetta, ja esiinnyimme koulun juhlissa ja jopa Matinkylän festareilla. Elin unelmaani.
Soitin rumpuja, bassoa ja kitaraa ja sävelsin myös omaa musiikkia. Musiikki oli elämäni ydin. Rokkitähtielämäni tähtihetki oli halloween-juhlat, joissa kitaraani rakennettiin viikate, ja minulla oli keikalla kitarasoolokin.
Unelmoin rokin maailmasta, mutta kun tuli aika valita lukio, aloin epäillä itseäni. Sain kuulla, että musiikkilukioon on vaikea päästä, enkä uskaltanut edes yrittää.
Koska halusin nuorena myös ymmärtää yhteiskuntaa paremmin, valitsin Etelä-Tapiolan yhteiskuntapainotteisen lukion. Siellä minua hävetti yläasteikäinen versio itsestäni ja aloin piilottaa todellista minääni.
Luulin, että rokkari-Susani on liian lapsellinen. Vaihdoin rokkityylini korkokenkiin ja helmikoruihin. Yritin sopeutua ja olla uskottava.
Musiikki jäi taka-alalle. Minusta tuntui, että kadotin itseni vain, koska halusin kuulua porukkaan. Vaikka lukio oli oikeasti hyvä, olin epävarma, enkä kehdannut olla siellä täysin oma rönsyilevä itseni. Minulle se on elämäni moka.
Aikuisuuden kynnyksellä olin hukassa. Yritin tehdä niin sanotusti järkeviä päätöksiä, jotka eivät kuitenkaan olleet itseni näköisiä.
Opiskelin kauppatieteitä ja espanjalaista filologiaa, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Pakotin itseäni kiinnostumaan asioista, jotka eivät kuitenkaan olleet minulle tärkeitä.
Halusin pitää kaikesta taukoa ja lähdin Sri Lankaan isovanhempieni luokse. Siellä pohdin ensimmäistä kertaa isosti sitä, kuka olen. Mummo kaivoi vuoden 2004 tsunamin jäljiltä säilyneitä valokuvia minusta lapsena ja tajusin, että elämä on kovin lyhyt ja arvaamaton.
Jos tämä ei vielä riittänyt elämänopetukseksi, sain samalla matkalla Intiassa erittäin pahan turistiripulin. Päätin, että nyt jos koskaan pitää uskaltaa kulkea kohti omaa sisintä.
Kun palasin Suomeen, uskalsin viimein seurata intohimoani. Hain radio- ja tv-tuotantokouluun. Monen vuoden etsinnän jälkeen olin löytänyt itseni uudelleen.
Nyt, 35-vuotiaana, olen päättänyt myös, että etsin tieni takaisin musiikin pariin. Haluan takaisin sen pikku-Susanin yläasteelta!”
Susani Mahadura oli Puoli seitsemän -ohjelman vieraana 10.1.2025: