Mobilistit ikääntyvät, ja siksi monet museoautot jäävät talliin. Autoharrastajien mielestä se on sääli, sillä vanhalla kalustolla selviää jopa reissusta arktiselle alueelle.
Riika Raitio,
Petri Aaltonen
Jämsäläiset ajoneuvoharrastajat Ari Järvinen, 52, ja Pekka Kolu, 52, ovat palanneet hyiseltä retkeltään Jäämereltä.
Matkaa taitettiin tammi–helmikuun vaihteessa liki satavuotiailla A-mallin Fordeilla, joissa oli alla kesärenkaat.
Autovanhuksilla liikkuminen poikkeaa monella tavalla nykyautoilusta. Niissä ei esimerkiksi ole lämmityslaitteita ja tuulilasin pyyhkijät toimivat vivulla, jota veivataan käsin.
Matkamiehet olivat suojautuneet kylmää vastaan lammasturkeilla ja villasukilla.
– Aamurituaalit pakkasessa ovat vähän erilaisia kuin helteellä. Kesällä tämä olisi liian helppoa, Pekka Kolu sanoo.
Kanttiautoiksi kutsuttuja A-Fordeja näkee mobilistien mielestä liikenteessä liian vähän. Kun autoharrastajat ikääntyvät, kynnys lähteä tien päälle nousee. Siksi vanhat menopelit uhkaavat jäädä tallien perukoille.
Vanhan kaluston ulkoilutus palkitsee, sillä moni ohikulkija näyttää peukkua.
– Harva painaa pilliä, vaikka menemme hiljempaa kuin muut.
Hullut haasteet kiinnostavat
Monet ovat saattaneet ohittaa erikoisen kaksikon matkalla Suomen halki Norjan puolelle Kirkkoniemeen ja takaisin.
Kummankin museoauton mittariin kertyi viikon aikana ainakin 2 500 kilometriä.
Ajatus ystävysten yhteisestä Jäämeren reissusta ehti muhia kymmenen vuotta.
Innoittajana on ollut Ari Järvisen isä, joka teki 1980-luvulla talvisen autoretken Murmanskiin, joka sekin sijaitsee kaukana pohjoisessa, Kuolanvuonon pohjukassa.
Alla oli sama lavamallin Ford, joka pääsi nyt siis toistamiseen Jäämerelle.
– Pidämme hulluista haasteista. Pekka lähtee aina mukaan, kun vähän yllyttää, Järvinen kertoo.
Kapakkapuheet piti lunastaa
Jämsäläiset etenivät Fordeillaan pari tuntia kerrallaan ja yöpyivät mennen tullen kaksi kertaa.
Kun rekat ohittivat, ne lennättivät vettä tuulilasiin. Pohjoisessa ikkuna jäätyi, ja sitä piti sulattaa sisäpuolelta kämmenellä. Myös ajovalot jäätyivät, mikä niin ikään haittasi näkyvyyttä.
Matkan ainoa tekniikkamurhe tuli Järvisen autoon menomatkalla. Moottoria jäähdyttävästä tuulettimesta katkesi toinen siipi. Miehet poistivat toisenkin siiven ja antoivat kylmän ilmavirran hoitaa tuuletuksen.
– Meillä oli kannentiivisteestä ja virranjakajasta lähtien paljon varaosia ja työkaluja mukana, että olisi melkein voitu purkaa auto. Niitä ei onneksi tarvittu, hän kertoo.
Jäämeren rannassa kaksikko ajoi autonsa laiturille ja pudotti vaatteet päältään. Retki huipentui uintiin.
Lupaus oli lunastettava, koska sitä oli uhottu muun muassa paikallisessa kapakassa.
– Sen verran monelle olin uimisesta maininnut, että oli pakko mennä. Eikä se ollut edes kylmää, Järvinen kertoo.
Mobilistit kertovat, että reissu oli heille hieno miehinen etappi.
– Lyötiin siinä rannassa kättä päälle ja taidettiin halatakin, että nyt se on tehty.
