Metsästäjä-keräilijä-hankkeessa ajatuksena on elää sillä mitä löytää. Kuka tahansa saa osallistua Helsingin Kyläsaaressa sijaitsevan leirin toimintaan.
Rosa Lehtokari,
Mikko Rita
Tiiviisti rakennettu Kalasatama on yksi Helsingin uusimmista asuinalueista. Siksi voi olla vaikeaa uskoa, että sen liepeiltä Kyläsaaresta löytyy leiri, jossa elämää eletään kivikautiseen tapaan.
Aarni Korpela ja leirinimeltään ”Fleda” ovat juuri heränneet sateiseen aamuun kuivana, sillä katon asiaa ajaa pressu ja seinät on rakennettu puisista eurolavoista.
Kömmittyään telttaa muistuttavasta hökötyksestään ulos, kaksikko istahtaa valmistamaan aamupalaa askeettisella tulipaikalla, joka muistuttaa etäisesti ulkoilmakeittiötä.
Asukkaat ovat löytäneet itse kaikki leirin tavarat jonkun muun hylkääminä. Myös ruoka hankitaan luonnosta ja roskiksista. Se mitä ei löydy, ostetaan kaupasta pullopanttirahoilla.
– Kivikautinen asenne on sitä, että kuljet maisemassa ja elät sillä mitä löydät. Halusimme kokeilla, miten se sopii nykymaailmaan, Korpela sanoo.
Kyseessä on taiteilijayhteisö Höyhentämön järjestämä Metsästäjä-keräilijä-hanke, joka järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Verkkosivuillaan yhteisö kuvailee hanketta yhteisölliseksi kokeiluksi ja utopistiseksi taidehankkeeksi.
Taustalla on halu nähdä, kuinka hedelmällinen ympäröivä luonto on. Myös kulutuskritiikillä on hankkeessa osansa.
Paikan päälle pääsee myös vierailemaan, ja kuka tahansa saa osallistua leiriin tai sen järjestämille retkille.
Päivälliseksi perunaa, sipulia ja nokkosensiemeniä
Kivikautisessa leirissä arki kuluu lähinnä ruokaa ja tykötarpeita etsien.
Leiriä ympäröivää luontoa voisi maallikon silmin kuvailla pusikkoiseksi pöheiköksi. Korpelan mukaan se on kuitenkin hyvin monimuotoista.
– Kun katson tuohon heinikkoon, löydän siitä varmasti ainakin kymmenen syötävää kasvia. Esimerkiksi palsternakkaa kasvaa villiintyneenä ihan joka paikassa, hän sanoo.
Kalastusta leiriläiset ovat yrittäneet vaihtelevalla menestyksellä.
– Muutama päivä sitten ongimme. Kala ei jäänyt kuitenkaan koukkuun, joten jouduimme syömään perunaa, sipulia ja nokkosensiemeniä, Fleda kertoo.
Suomen kesä kiusaa myös kivikautisella asenteella eläviä, sillä sade on armoton sellaiselle, jolla ei ole järeää kattoa pään päällä. Siksi leiriä pidetään hyvässä järjestyksessä ja ruokia suojataan.
On onni onnettomuudessa, että Kyläsaaren joutomaa-alue sattuu olemaan monelle paikka, johon jätetään turhat tavarat. Siksi sieltä on Korpelan mukaan löytynyt hyviä rakennustarpeita leiriin.
– Eläimet ovat aika nokkelia, siksi suojaamme ruoat. Meillä on VR:n vanha rahtihäkki, jossa säilytämme ruokaa työkalupakeissa.
Toimittaja Mikko Rita haastatteli leiriläisiä Radio Suomen suorassa lähetyksessä. Voit kuunnella osan lähetyksestä alta.
