Komealupiinit ovat vallanneet maanteiden varret ja muuttaneet perinnemaisemaa.
Ennen samoilla paikoilla kasvoi esimerkiksi ketokasveja, ahomansikkaa ja siankärsämöä. Rehevämmillä paikoilla saattoi olla metsäkurjenpolvea ja niittyleinikkiä ja myös harvinaisuuksia, kuten mäkitervakoita ja keltamataroita.
Muutos vaikuttaa myös pölyttäviin hyönteisiin. Ne etsivät ravintoa kasveilta, jotka lupiini on syrjäyttänyt ja joutuvat tyytymään lupiiniin, joka ei ole niille hyödyksi. Se voi vaikuttaa esimerkiksi kimalaisten lisääntymiseen.
Teoriassa lupiini voitaisiin poistaa Suomen luonnosta kokonaan, mutta käytännössä se ei ole mahdollista. Poistaminen veisi vuosia ja paljon resursseja.
Ensin pitäisi kartoittaa, paljonko lupiinia missäkin on, jotta pystyttäisiin tekemään tarkat torjuntasuunnitelmat.
– Pitäisi myös löytyä tarpeeksi rahoitusta ja muita resursseja. Komealupiini on meille hyvä muistutus siitä, että vieraslajien torjunta kannattaa aloittaa, kun ne ovat uusia ja harvalukuisia, arvioi Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen luonnonsuojelun asiantuntija Markus Seppälä.
Hän sanoo näkemystensä olevan henkilökohtaisia.
Myös Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Heli Jutila sanoo, että komealupiinista on mahdotonta enää päästä Suomessa täysin eroon. Kasvi on niin voimakkaasti levittäytynyt ja hyvä kilpailemaan.
Esimerkiksi ely-keskukset tekevät silti yhä sen, minkä voivat: esimerkiksi niittävät tienvarsia alueellaan hidastaakseen lupiinin leviämistä sekä poistavat lupiinia ja muita vieraslajeja hoidossaan olevilla luonnonsuojelualueilla ja perinnemaisemakohteilla.
Olennaista on keskittyä tärkeimpään. Resurssit priorisoidaan niin, että komealupiini yritetään pitää poissa luonnonsuojelualueilta, harjualueilta ja tienvarsista, joissa on arvokkaampaa uhanalaista kasvilajistoa, sanoo Markus Seppälä.
Heli Jutila on samalla linjalla: tärkeintä on kohdistaa toimia kohdistettaisiin alueille, joilla tiedetään olevan harvinaisia kasvi- tai hyönteislajeja. Paikoissa, jossa lupiini on vasta levittäytymässä, torjunta on ensiarvoista.
– Lähinnä nyt on tärkeää pitää puhtaina ne alueet, joissa on enemmän arvolajistoa, sanoo Jutila.
Vieraslajeja istutettiin hyvin aikein
Myös Kainuun ely-keskuksen vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen on sitä mieltä, että enää ei voida vaatia kaikkien vieraslajien poistamista, koska kasvien määrä on valtava.
Aikanaan vieraslajeista ei puhuttu, eikä lakeja tai asetuksia ollut. Lajeja istutettiin, jotta tienvarret pystyttäisiin erottamaan eivätkä tien reunassa olevat massat valuisi, vaan kasvillisuus sitoisi niitä.
– Silloin on esimerkiksi istutettu kurtturuusua. Nyt ollaan ongelmissa, kun ne pitäisi poistaa, ja se on mahdotonta tehdä kaikissa paikoissa.
Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Heli Jutila muistelee, että komealupiineja näkyi tienvarsilla jo 20 vuotta sitten. Sieltä ne ovat myös vilkkaimmin levinneet.
– Joskus niitä jopa säästeltiin tielaitoksen toimesta. Ei ymmärretty silloin, että ne eivät ole pelkästään hetken aikaa nättejä, vaan niistä on paljon haittaa, kun ne typettävät maaperää ja sitä kautta tekevät kasvuympäristöä monille muille kasveille sopimattomaksi. Maa rehevöityy, sanoo Jutila.
Myös jättipalsamit, jättiputket ja kurtturuusut ovat lähteneet luontoon joko kotipihoilta tai kuntien istutuksista – joko omin voimin tai ihmisten myötä.
Sekä Destia, Väylävirasto että ely-keskusten liikennepuoli ovat Leinosen mukaan nyt vieraslajien kanssa puun ja kuoren välissä.
– Kaikki mahdollinen tehdään kyllä, mutta resursseja on erittäin vähän. Jos ajatellaan ely-keskusta, niin ei meilläkään ole mitään torjuntajoukkoja, vaan luonnonsuojelupuoli mahdollisuuksiensa mukaan tekee tätä muiden projektien yhteydessä, sanoo Leinonen.
Lupiinien kitkemiseen kannustetaan edelleen
Lupiinin poistamiseen kannustetaan kuitenkin edelleen. Kunnilla on erilaisia suunnitelmia ja hankkeita, joissa toimet pyritään kohdistamaan esimerkiksi luonnonsuojelualueiden lähelle.
Heli Jutila muistuttaa, että jokainen voi yrittää vaikuttaa tilanteeseen esimerkiksi kitkemällä lupiineja omalla pihalla.
– Voi myös olla vaikuttamassa siihen, että eri toimijat, kuten esimerkiksi tienvarsista huolehtivat tahot tai yritykset huolehtivat, että niiden alueella noudatetaan vieraslajilakia, sanoo Jutila.
Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n alaisuudessa toimii muun muassa Kyrönjokirahasto, joilla yksityisiä tai järjestöjä innostetaan mukaan. Varsinkin vieraslajien torjuntaan tarkoitettu talkoorahoitusta voivat hakea yhdistykset, jotka sitoutuvat tietyn alueen vieraslajien torjuntaan.
