Kemijokeen ja Iijokeen pitää rakentaa kalatiet. Voimayhtiöt saavat kuitenkin itse arvioida, kuinka monen lohen pitää selvitä matkastaan, jotta kalateitä voidaan pitää onnistuneina.
Eelis Rytkönen,
Mia Sivula
Ympäristövastuun työelämäprofessori Hannele Pokka pitää odotettuna aluehallintoviraston päätöstä siitä, että voimayhtiöiden on rakennettava kalatiet.
– Se, tarvittiinko siihen (aluehallintoviraston käsittelyyn) seitsemän vuotta, on ihan keskusteltava asia, Pokka sanoo.
Pokan mielestä päätös on siltä osin salliva, että aikatauluvaatimuksia lievennettiin. Suunnittelua ei myöskään velvoiteta aloittamaan ennen päätöksen lainvoimaisuutta, toisin kuin ely-keskus vaatimuksessaan esitti.
Kemijoessa vettä voi virrata paljon ennen lainvoiman saamista. Pokka pitää todennäköisenä, että nyt tehdystä päätöksestä valitetaan.
– Ely-keskus edellytti, että suunnittelun aloittamispäätös olisi annettu valituksista huolimatta, ja se olisi mennyt tietyllä aikataululla eteenpäin, Pokka toteaa.
Avi hylkäsi monia vaatimuksia
Aluehallintovirasto hylkäsi ely-keskuksen vaatimuksen lohen ja meritaimenen ylisiirrosta Isohaaran voimalaitoksen alapuolelta Ounasjoen vesistöalueelle ja Kemijärven yläpuolelle.
Lisäksi vaatimus kalatievelvoitteesta Vanttauskosken, Pirttikosken ja Seitakorvan sekä Raudanjoen Permantokosken voimalaitoksiin hylättiin.
Aluehallintoviraston mukaan vaatimus on ennenaikainen. Viraston mukaan kalojen kulku on ensin saatava järjestettyä riittävän tehokkaasti joen alimpien voimalaitosten ohi.
Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, voidaanko kalateiden rakentamiseen velvoittaa myös Kemijoen ylemmillä voimalaitoksilla.
Voimayhtiöt arvioivat itse onnistumistaan
Myöskään elyn esitys tehokkuusprosenteista ei mennyt läpi, mitä ympäristöoikeuden asiantuntija Hannes Koljonen Suomen luonnonsuojeluliitosta harmittelee.
Tehokkuusprosentin myötä tavoitteeksi olisi asetettu esimerkiksi se, että 90 prosenttia lohista nousee Isohaaran voimalaitoksen ohi ja 75 prosenttia aina Rovaniemelle saakka.
Koljosen mukaan avi jätti nyt arvioinnin kalatierakentamisen onnistumisesta jokiyhtiölle itselleen.
– Olisinkin toivonut aluehallintovirastolta selkeää linjausta siitä, mitä on se tehokkuus, jota lähdetään tavoittelemaan, Koljonen sanoo.
Hän olisi toivonut avin velvoittavan jokiyhtiöt myös vesistökunnostuksiin.
– Sellaisia tarvittaisiin, jotta kalateitä pitkin nousevilla kaloilla olisi lisääntymisalueita tuhoutuneiden alueiden sijaan.
Istutusvelvoitteita avin päätöksessä oli Koljosen mukaan sen sijaan korostettu turhankin paljon.
Kalatievelvoitteet ensi kertaa näin isolle vesistölle
Kaikkiaan Suomen luonnonsuojeluliitossa ollaan tyytyväisiä, että päätös on viimein saatu ja asiassa mennään eteenpäin.
– Nyt on havaittu, että teollisella toiminnalla on ympäristövaikutuksia, joka myös huomioidaan, kuten on tehty esimerkiksi Hiitolanjoella. Sama tapahtuu nyt myös pohjoisen isoilla joilla.
Myös Pokan mielestä avin päätös on lievennyksistä huolimatta merkittävä. Näin suuriin vesistöihin ei ole velvoittavia kalatiepäätöksiä aiemmin tehty.
– Minä en varmaan ole ainoa, joka kysyy, että kuinka kauan menee kunnes näemme tämän toteutuvan, Pokka kuitenkin sanoo.
Yhtiöiden pitää myös suunnitella rakenteet, jotka mahdollistavat smolttien eli poikasten ja kuteneiden kalojen alasvaelluksen mereen.
Viime kesänä tehty tutkimus osoitti, että vain neljäsosa Valajaskoskella vapautetuista lohen vaelluspoikasista selviytyi viiden voimalaitoksen ohi merelle.
Luonnonvarakeskuksen mukaan ongelmallisin kohta poikasten kannalta oli Valajaskosken ja Petäjäskosken välillä.
