Kunnat ovat kauhistuneet hallituksen aikeista muuttaa niiden maanostojen ehtoja lunastuslain uudistuksessa.
– Lakimuutos aiheuttaa kovasti huolta kunnissa. Tämä vaikeuttaa kuntien maanhankintaa merkittävästi ilman, että saavutetaan tavoiteltuja hyötyjä maanomistajille, sanoo maapolitiikan kehittämispäällikkö Tiina Hartman Kuntaliitosta.
Lunastuslakia ehdotetaan muutettavaksi muun muassa siten, että lunastettavasta omaisuudesta tulisi määrätä käyvän hinnan sijaan markkina-arvoa vastaava korvaus. Lisäksi lunastuskorvaukselle esitetään 25 prosentin korotusta. Tämä kauhistuttaa kuntia.
– Jos maanomistajan maata menee lunastettavaksi, niin hän saa sitä kautta aina 25 prosenttia yli markkina-arvon. Sen jälkeen kenenkään ei kannata enää myydä maataan kunnalle vapaaehtoisesti, koska lunastuksen kautta saa neljännneksen enemmän, Hartman listaa seurauksia.
Hartmanin mukaan kunnat tekevät vuosittain satoja vapaaehtoisia maakauppoja ja vain harvoin päädytään hitaaseen pakkolunastukseen. Tämä voi nyt muuttua.
Lakiehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella. Esimerkiksi Keravan kaupungin näkemyksen mukaan lunastusmäärät kasvaisivat uuden lain myötä valtavasti ja lunastuspäätökset viivästyisivät vuosilla.
Oikeusministeriön tiedotteen mukaan lait on tarkoitus saada voimaan mahdollisimman pian.
Hintojen nostokierre uhkaa
Kunta voi tietenkin luvata ylimääräistä vapaaehtoisissa kaupoissakin. Sillä olisi kuitenkin seurauksensa.
– Jos halutaan välttää lunastusta, kuntien pitäisi maksaa aina 25 prosenttia enemmän, mistä muodostuu uusi markkinahinta, minkä jälkeen taas pitäisi maksaa 25 prosenttia enemmän, Hartman sanoo.
Keravan kaupungin lausunnon mukaan lunastushinnan 25 prosentin korotus siirtyisi nopeasti rakennuspaikkojen ja asuntojen hintoihin ja vuosien kuluessa hinnankorotuskierre nostaisi jatkuvasti lisää näiden hintoja.
– Kunnat käyttävät maanhankintoihin noin 160 miljoonaa euroa vuodessa. 25 prosentin korotus tarkoittaa 40 miljoonan euron lisäkustannusta vuodessa jo ilman markkina-arvon korotuskierrettäkin, Hartman huomauttaa.
– Jotta tämmöinen korotus voidaan kompensoida, niin joko nostetaan veroja tai nostetaan tonttihintoja, ja sitä kautta asumisen hintoja, Hartman sanoo.
Hartmanin mukaan harva kunta haluaa tehdä näin, vaan ne mieluummin vähentävät maaostojaan.
– Tällöin entistä harvempi maanomistaja voi myydä kunnalle maata, ja lopulta kaikki häviävät. Käytännössä tämä johtaa siihen, että kuntien maanhankinta loppuu, koska rahat loppuvat.
Pieksämäen kaupungin lausunnon mukaan lakimuutos johtaisi tilanteeseen, jossa vapaaehtoisten kauppojen tekeminen muuttuu vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.
– Kiinteä korotus antaa maanomistajalle kannusteen kieltäytyä vapaaehtoisista kaupoista, jolloin esimerkiksi katu- ja puistoalueiden toteuttamiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lunastusmenettely, Pieksämäki huomauttaa.
Maanomistajat kiittävät
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta on tyytyväinen, että 1978 voimaan astunutta lakia ollaan viimein uudistamassa.
– Keskeinen plussa on arvonleikkaussääntelyn poistaminen. Kunnat ovat käyttäneet sitä voimakkaasti maanhankinnan välineenä ja maanomistajat ovat kokeneet, että kunnat ovat pakkolunastaneet maata halvall ja jalostaneet sitä (kaavoittamalla) niin, että maan arvo on kohonnut merkittävästi. Maanomistaja on saanut vain pienen korvauksen pakkolunastuksen yhteydessä.
Lakiehdotuksessa lähdetäänkin nyt siitä, että maankäytön suunnittelusta johtuva alueen arvonnousu pitää ottaa huomioon korvausta määrättäessä.
– Arvonleikkaussääntelyn poisto luo tasapainoa maanomistajien ja kuntien väliseen neuvotteluasemaan, Tiirola arvioi.
Korotus ei riitä
Tiirolan mukaan toinen keskeinen plussa on 25 prosentin tasokorotus lunastuskorvauksiin. Vastaava on ollut Ruotsissa voimassa pitkään.
Se ei Tiirolan mukaan kuitenkaan riitä. Metsänomistajia suututtaa etenkin matalat hehtaarikorvaukset, joita metsänomistajat saavat sähkönsiirto- ja voimalinjojen alle jäävien maidensa pakkolunastuksesta lähinnä tuulivoimayhtiöiden ja kantaverkkoyhtiö Fingridin käyttöön.
– Siirtolinjojen maapohjille pitää saada vastaava markkinahinta, kuin maksetaan vapaaehtoisilla vuokrasopimuksilla esimerkiksi tuulivoima- ja aurinkovoimapuistojen tuulenottoalueilla, Tiirola vaatii.
Näissä hehtaarivuokra on helposti satasia vuodessa, kun taas siirtolinjojen alle jäävistä maista maanomistaja saa tavallisesti kuppilalounaan hinnan vuodessa, 10-15 euroa hehtaarilta.
– Tarvitsemme lakiin kirjaukset siitä, että siirtolinjamaiden markkinahinta määritellään korvaustasosta, jota tuuli- ja aurinkovoimapuistojen alueella olevat maanomistajat saavat vuokrana.
Toistaiseksi näitä hintoja ei virallisesti tilastoida. Tiirolan mukaan tilastointi olisi tarpeen aloittaa.
Tarvitaan erillislaki
Kuntaliiton Hartman ymmärtää maanomistajien harmituksen siirtolinjakorvauksissa ja hänen mielestään asia pitää korjata.
– Mutta lunastuslain korjaaminen nyt esitetyllä tavalla on siihen aivan väärä lääke. Tuo 25 prosentin tasokorotus ei poista epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, mutta se tuhoaa kuntien vapaaehtoiset kaupat.
Hartmanin mukaan kuntien maanhankintaa koskevat pykälät voitaisiin pitää pikkuviilauksin nykyisellään, mutta siirtolinjakorvauksille voitaisiin laatia oma erityislakinsa.
– Erityislainsäädäntö ei ole tavatonta Suomessa. Esimerkiksi vesilain mukaisissa lunastuksissa on korkeammat lunastuskorvaukset, samoin puolustustarkoitusten lunastuksissa.
Hartmanin mukaan ongelmaa voitaisiin helpottaa myös verolainsäädännöllä.
– Kuntaliitto on esittänyt verovapautta myyntivoiton veroon.
Operatiivinen johtaja Heidi Paalatie Uusiutuvat ry:stä (aiemmin Tuulivoimayhdistys) kertoo, että he suhtautuvat myönteisesti uudistukseeen.
– Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että näitä lunastuskorvauksia nostetaan, kunhan se tehdään reilusti ja tasapuolisesti kaikkien lunastajien osalta.
Paalatie muistuttaa, että lunastuksissa on kyse muustakin kuin maapohjan lunastuksesta: on erilaisia haitankorvauksia ja muita eriä.
