Jyväskylän kiistelty liikuntakeskus Hippos on tarkoitus rakentaa leasing-rahoituksella. Päätöksestä on valitettu hallinto-oikeuteen muun muassa siksi, että sopimus on salattu.
Kunnat rakentavat entistä enemmän leasing-rahalla. Sen käyttö on yleistynyt nopeasti 2010-luvulta alkaen.
Suomen kunnilla oli viime vuonna lainoja ja vuokravastuita yhteensä lähes 24 miljardin euron edestä. Vuokravastuut ovat tästä noin viidesosan, ja ne muodostuvat pääosin leasing-sopimuksista.
Yksinkertaistettuna leasing on vuokrasopimus, jossa ulkopuolinen rahoittaja rakentaa esimerkiksi koulun tai liikuntakeskuksen ja kunta sitoutuu siihen vuokralaiseksi.
Sopimukseen sisältyy yleensä lunastusvelvollisuus. Se tarkoittaa, että kunta sitoutuu ostamaan rakennuksen leasing-ajan päätyttyä sen sopimuksessa määritellyllä jäännösarvolla.
Jäännösarvoja ei ole huomioitu vuokravastuiden määrässä, joten todellisuudessa leasing-rakentamisen hinta on kunnille merkittävästi suurempi, kuin vuokravastuut antavat ymmärtää.
Kumpi hyötyy enemmän, rahoittaja vai kunta?
Rahoittajan näkökulmasta leasingin tarjoaminen kunnille on houkuttelevaa, koska rakennuksen vuokrasopimus on pitkäaikainen ja kunta on varma vuokralainen. Lunastusvelvollisuus sopimuksen lopussa vähentää rahoittajan riskiä entisestään.
Kunnalle leasingilla rakentaminen on yleensä jonkin verran kalliimpaa kuin omaan taseeseen tekeminen. Erilaisten riskien siirtäminen rahoittajalle on kuitenkin niin houkuttelevaa, että kunnat tarttuvat tarjouksiin entistä useammin.
– Korkotaso voi olla korkeampi, mutta kun puhutaan vakuuttamisesta ja riskin siirrosta, niin leasing saattaa tulla hyvinkin paljon halvemmaksi, arvioi hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä, joka on urallaan konsultoinut lähes kaikkia Suomen kuntia talousasioissa.
Laesterä nostaa esimerkiksi koulujen homeongelmat. Äkilliset remontit maksaa omistaja, ei vuokralaisena oleva kunta.
Suuret kaupungit liisaavat eniten
Leasingin käyttö vaihtelee suuresti kunnittain. Vuoden 2023 tilinpäätösten perusteella noin puolet Suomen kunnista ei juurikaan käyttänyt leasing-rahoitusta. Innokkaimpia leasing-rahoituksen käyttäjiä ovat isot kaupungit.
Kaikkien suurimmat vuokravastuut asukasta kohden löytyvät silti pienistä tai keskikokoisista kunnista. Osassa niistä rakennuksia on rahoitettu niin sanotulla elinkaarimallilla. Siinä sopimukseen sisältyy rakennuskustannusten lisäksi rakennuksen käyttökustannuksia, kuten siivous ja lämmitys.
Liikesalaisuudet voivat heikentää avoimuutta
Leasing-rahoituksen kriitikot ovat verranneet sitä pikavippeihin. Yksikään Ylen haastattelemista kuntatalouden asiantuntijoista ei allekirjoita vertausta.
Sopimusten ehdoissa ja korkotasossa kannattaa silti olla tarkkana. Kunnan on aina mahdollista tehdä joko hyvä, huono tai erittäin huono sopimus, muistuttaa Kuntaliiton kuntatalousasioiden johtaja Sanna Lehtonen.
– Ei pidä mennä laittamaan nimeään paperiin, jonka sisällöstä ei tiedä.
Kuntapäättäjälle asia voi olla helpommin sanottu kuin tehty.
Erityisesti yksityisten rahoitusyhtiöt saattavat pyytää leasing-sopimuksia osittain tai jopa kokonaan salattavaksi, koska ne sisältävät yritysten liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Kunta päättää, hyväksyykö se salaamisen.
Esimerkiksi Jyväskylässä liikuntakeskus Hippoksen rakentamisesta tehdyn leasing-sopimus on salattu. Hankkeesta on valitettu hallinto-oikeuteen sillä perusteella, ettei päätöksentekijöille ole annettu tarpeeksi tietoja. Jyväskylän kaupunginjohtaja on julkisuudessa epäillyt valituksen perusteita.
Kriisikunta ei voi enää peitellä vastuitaan
Leasingin avulla kunnat voivat ainakin näennäisesti parantaa talouslukujaan, kun kirjapidossa on vähemmän velkaa.
Ennen vuotta 2019 kunnan taloustilanteen kaunistelu oli merkittävä syy leasing-rahoituksen yleistymiseen, koska vuokravastuita ei huomioitu, mikäli kunta ajautui kriisikuntamenettelyyn.
Laesterä uskoo, että osa kunnista käytti leasingia todellisen taloustilanteesta peittelemiseen.
– Siihen oli varmasti hyvä syy, että lakia muutettiin. Kun huomattiin, että leasingvelka tulee kasvamaan, oli perusteltua ottaa se huomioon lainakannassa.
Nykyisin vuokravastuita kohdellaan arvioinnissa samalla tavalla kuin velkaa.
Nyt kunta voi leasingilla hämätä lähinnä itse itseään. Koska suurin lasku, eli jäännösarvo, lankeaa maksettavaksi vasta leasing-sopimuksen päättyessä, kynnys investoida saattaa olla matalampi kuin lainaa ottamalla.
Juttua varten on haastateltu myös kuntarahoituksen asiakasratkaisuista vastaavaa johtajaa Aku Dunderfeltiä ja Kuntaliiton juristi Kirsi Lambergia.
