Etelä-Suomessa uhanalaisia lähde-elinympäristöjä jää metsänkäsittelyn jalkoihin, koska ne eivät näy kartalla.
Hirvikärpänen napsahtaa takille ja alkaa vipeltää kohti niskaa.
Forest-Linnan yrittäjä Teemu Kärkkäinen on jalkautunut metsäkoneen kopista katsomaan, missä alkaa hakkuulta säästettävä ympäristökohde.
Alue on merkitty maastoon punaisilla nauhoilla. Lisäksi se on rajattu kartalle, jota Kärkkäinen seuraa työskennellessään.
Ilman näitä merkintöjä metsäkone tulisi poistamaan puita, jotka suojaavat pienen puron alkua. Eteenpäin kulkiessa maasto muuttuu märemmäksi ja kasvillisuus vaihtuu.
– Kyllähän tämä eroaa ympäröivästä metsäalueesta selvästi, näin märkään paikkaan en konetta ajaisi, toteaa Kärkkäinen
Tulemme työmaan rajalle. Puro ja sen ympäristö näyttävät melko samanlaisilta rajan molemmin puolin. Naapuritontilla alue on merkitty metsälain suojaamaksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi.
Metsäkoneen kuljettajan on kierrettävä metsälain suojaamat elinympäristöt, vaikka niitä ei olisi merkitty karttaan.
Talousmetsien pienet, luonnon monimuotoisuudelle tärkeät saarekkeet eivät kuitenkaan aina säästy metsänkäsittelyltä.
Yle on uutisoinut aiheesta ja Kalajokilaakso kertoi esimerkin viikko sitten.
Yksi syy tuhoihin voi olla se, että kaikki lain suojaamat kohteet eivät näy kartoilla.
Metsälain suojaama kohde on huomioitava metsänkäsittelyssä aina, oli siitä ennakkotietoa tai ei.
– Viime kädessä metsäkoneenkuljettajan vastuulla on tunnistaa alue ja jättää se käsittelemättä, sanoo Metsäkeskuksen luontotietopäällikkö Miia Saarimaa.
Metsäkeskus on kartoittanut metsälain suojaamat paikat 20 vuotta sitten. Tuolloin löytyi arviolta 75–80 prosenttia suojeltavista kohteista.
– Se kuvastaa sen hetken tilannetta, ja luonto kehittyy koko ajan. Näitä voi siis olla enemmän kuin silloin on löydetty, hän sanoo.
Metsäkeskus ei ole pyynnöistä huolimatta saanut resursseja tietojen laajaan päivitykseen – ei vaikka lakiin on tehty vuosien mittaan muutoksia ja varjeltavia elinympäristöjä lisätty.
Metsäkeskus valvoo metsälain toteutumista koko maassa. Kesän aikana viranomaiset ovat tarkastaneet maastossa pari tuhatta kohdetta, mutta se ei riitä.
– Me tarvitsisimme ihan oikeasti kunnon resurssin, että saisimme tilanteen haltuun nykyistä paremmin, Saarimaa sanoo.
Herkille elinympäristöille tapahtuvilta vahingoilta vältyttäisiin parhaiten hyvillä ennakkotiedoilla.
Silti viranomaisella ei ole käytössään esimerkiksi metsäyhtiöiden keräämiä maastotietoja, tai tuoreimpia tietoja lain suojaamista kohteista valtion metsissä.
Lähde vai lätäkkö, oja vai puro?
Teemu Kärkkäinen on nähnyt metsäkoneen kopista lukemattoman määrän metsää. Kartalle merkittyjä metsälain suojaamia elinympäristöjä on ollut vain muutamalla työmaalla.
– Jos alueella tulee vastaan jotain erityisempää, niin totta kai silloin otetaan yhteys eteenpäin ja tarkistetaan asia, sanoo Kärkkäinen.
Tarvittaessa maastoon jalkautuminen auttaa kuljettajaa tunnistamaan kohteet, jotka on otettava huomioon.
Karttaa katsomalla metsäkoneenkuljettaja voi arvioida onko edessä suojeltava puro vai ihmisen kaivama oja. Perkaamaton puro mutkittelee usein käärmemäisesti, kun taas ojat ovat suoria. Hankalimpia ovat merkitsemättömät lähteet ja norot. Erityisesti talvella niitä voi olla vaikea havaita.
