Tuhkaa nousee palaneesta maasta jokaisella askeleella, ja Inarijärveltä tuleva tuuli kuljettaa pöllähdykset pois. Siellä, missä normaalisti pitäisi olla marjapensaita saaren rannoilla, on nyt vain palaneita jäänteitä.
Tämä on metsäpalon seuraus asumattomalla saarella Inarijärvellä. Ilmiö, jonka ilmastoasiantuntijat varoittavat olevan yhä yleisempi näky pohjoisessa, jossa on ollut lähes ennätyksellisen kuuma kesä.
Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen sanoo, että tänä kesänä Lapissa on tulossa mahdollisesti keskimäärin lämpimin kesä mittausten alusta lähtien.
– Tällä hetkellä näin näyttää tapahtuvan, ellei kuukauden viimeisinä päivinä tule kylmän ilman purkausta. Se olisi jälleen yksi osoitus jatkuvasti lämpenevästä ilmastostamme ja kertoo, että olemme jo ylittäneet Lapin historialliset kesäilmastot, Rantanen sanoo.
Tämä on ollut ilmeistä asukkaille tänä kesänä, sillä päivä toisensa jälkeen Suomen pohjoisin kunta Utsjoki kirjasi maan kuumimmat lämpötilat. Rantasen mukaan Utsjoella lämpömittari on noussut yli 25 asteen lähes kuukauden ajan.
Kuvan saaren palo oli yksi 17:stä tulipalosta, jotka ovat syttyneet tänä kesänä Inarin alueella. Lapin pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin Timo Nyholmin mukaan Inarissa on keskimäärin noin kymmenen metsäpaloa kesäkuukausien aikana, mutta tänä vuonna kokonaismäärän odotetaan ylittävän 20.
Sateiden puute on kuivattanut maaperää ja kasvillisuutta Inarijärven ympärillä, mikä tekee maastosta erittäin alttiin tulipaloille. Ilmatieteen laitos onkin antanut sinne metsäpalovaroituksia suurimman osan aikaa kesästä.
Vasta viime viikonloppuna, kaivattujen sateiden jälkeen, Ilmatieteen laitos poisti varoituksen.
Ilmastonmuutos lisää paloriskiä
Rantasen mukaan tulipalojen ja ilmastonmuutoksen välillä on todennäköisesti yhteys, joka vaikuttaa Pohjois-Lappiin.
– Kuumemmat lämpötilat tarkoittavat, että palokausi pitenee ja polttoaineet, kuten kasvit ja orgaaninen aines kuivuvat, mikä lisää palojen todennäköisyyttä. Korkeammat lämpötilat lisäävät myös kasvien aktiivisuutta, mikä tuottaa enemmän poltettavaa materiaalia, Rantanen sanoo.
Ilmatieteen laitoksen tutkija Outi Kinnunen on keskittynyt tutkimuksessaan Fennoskandian pohjoisosan metsäpalojen muuttuvaan dynamiikkaan. Alue käsittää Suomen, Norjan ja Ruotsin.
– Ilmastonmuutos pidentää palokautta. Ilmaston lämmetessä lumipeite vähenee aikaisemmin, kesälämpötilat nousevat ja maan pinta kuivuu, vaikka kokonaisuudessaan sademäärän odotetaan lisääntyvän, Kinnunen sanoo.
Hänen tutkimuksensa mukaan palojen vaikutukset todennäköisesti lisääntyvät vuosisadan loppuun mennessä.
– Vuosittaisten palojen ja palaneen alueen määrän odotetaan kasvavan paloriskin lisääntymisen vuoksi.
Inarin ympäristössä tänä kesänä tapahtuneissa tulipaloissa usein puut säilyivät ehjinä, kun taas maassa kasvavat kasvit paloivat. Tässä mielessä ne eivät ole samanlaisia kuin boreaalisissa metsissä nähtävät palot yleensä.
– Useimmissa tapauksissa palaa pääasiassa pensaikko ja maanpinnan kasvillisuus, kun taas puut usein säilyvät, mikä voi hyödyttää biodiversiteettiä. Tutkimukseni perusteella metsäpalot Lapissa voivat kuitenkin muuttua voimakkaammiksi vuosisadan loppuun mennessä verrattuna vuosien 1981–2010 ajanjaksoon. Erittäin kuivat kaudet voivat johtaa vakaviin paloihin.
Erämaassa palon sammuttaminen on hankalampaa
Monet palot voivat edetä valvomatta, sillä laajassa Lapin erämaassa palomiehet joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen perille.
Inarin kunta on pinta-alaltaan Suomen suurin ja kattaa monimuotoisen osan Lappia Venäjän rajalta Norjan rajalle.
Inarin kylässä asuu vakinaisesti hieman yli 500 henkilöä, ja Ivalossa on ympärivuotista väestöä noin 3 000 henkilöä.
Lapin pelastuslaitoksella on asema kummassakin kylässä, mutta osa metsäpaloista syttyy syrjäisillä saarilla Inarijärven toisella puolella, jolloin pelastushenkilökunnalla kestää jonkin aikaa päästä palopaikalle.
Päästäkseen palopaikalle pelastuslaitos saattaa tarvita autoja, paloautoja, veneitä, vesijettejä, maastoajoneuvoja ja joskus helikoptereita, sanoo palomestari Timo Nyholm. Hänen mukaansa jotkut hälytykset voivat vaatia palomiehiä olemaan kentällä jopa kymmenen tuntia, minkä jälkeen seuraa vielä muutama tunti varusteiden huoltoa.
– Tänä kesänä olemme kohdanneet paloja, joihin matkustaminen yhteen suuntaan kestää kaksi tuntia, Nyholm sanoo.
Tuuli voi vaikeuttaa palomiesten työtä sekä tulipalon leviämisen että tulipalopaikalle saapumisen kautta.
Monet kesän metsäpaloista ovat syttyneet nuotioista, ja Ilmatieteen laitoksen antamista virallisista metsäpalovaroituksista huolimatta.
– Ihmisten tulisi olla erittäin varovaisia tulen kanssa, erityisesti palovaroituskauden aikana, sekä Kinnunen että Nyholm sanovat.
Metsäpalovaroitukset eivät aina estä tulen tekemistä
Yksi palojen taustalla oleva tekijä on, että järvellä kalastamassa, marjastamassa, metsästämässä tai leiriytymässä käytetty aika sisältää usein tulen tekemisen.
Vaikka metsäpalovaroituksia on annettu, jotkut ihmiset eivät noudata varoituksia, Nyholm sanoo.
Mikä tahansa avotuli tai tuli, joka voi levitä maata pitkin tai ilmassa olevien kipinöiden kautta on kielletty metsäpalovaroituksen aikana. Ja vaikka nuotio näyttäisi sammuneelta, kipinät voivat syttyä uudelleen tuulenpuuskan myötä, Nyholm muistuttaa.
Nyholm suosittelee, että luonnosta nauttivien tulisi pakata mukaan kaasukeitin. Se on vaihtoehto, joka tekee tulen sammuttamisen paljon helpommaksi.
– Osa suomalaisesta kulttuurista – kalastus, metsästys, retkeilykulttuuri – on sitä, että teet tulen. Mutta ihmisten on oltava varovaisia ja ajateltava, mitä tekevät, Nyholm sanoo.
