Olohuoneessa on jännittynyt tunnelma.
Sohvilla istuvat kansainväliset opiskelijat, thaimaalainen Lin ja vietnamilainen Mai, sekä Ukrainasta sotaa paenneet Svitlana ja Olga. Pian he kertovat, miksi perheenäiti Lea Vasalampi on heille kaikille tärkeä.
Etelä-Pohjanmaan Vimpelissä asuva Vasalampi on yksi 36:sta tänä vuonna kunniamerkillä palkittavasta äidistä. Kunnianosoitus on Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitali kultaristein. Mitalit luovutetaan saajilleen Helsingin Säätytalossa äitienpäivänä.
Vasalammen biologisten lasten, lastenlasten, sijaislasten ja tukilasten joukko on viime vuosina laajentunut uusilla jäsenillä maailman eri kolkista.
– Jos oikein rehellisiä ollaan, en kuvitellut, että minulla on näin paljon lapsia, Vasalampi sanoo ihmetellen.
Hän ei ole uskoa tunnustusta, vaikka onkin antanut luvan mitalin hakemiseen. Tunnustusta hakivat Vasalammen tyttäret, kahvipöytää kattava Teea Takala sekä Hanna, Maria ja Reetta.
Esikoinen lukioikäisenä
Vasalampi tiesi jo varhain, että hän haluaa paljon lapsia.
– Teea syntyi 1980. Olin lukion kolmannella ja aloitin ylioppilaskirjoitukset synnärillä helmikuussa, hän muistelee.
Lopulta tyttäriä syntyi neljä vuosina 1980–1985, mukaan mahtuivat myös kaksoset. Lasten syntymien välissä Vasalampi ehti naimisiinkin puolisonsa Ilpon kanssa. He pitävät yhtä edelleen.
Äidin mukaan biologisia lapsia olisi saanut olla enemmänkin, myös poikia. Myöhemmin, kun omat lapset olivat lähteneet jo opiskelemaan, poikia mahtui sijaislasten joukkoon.
Vasalampi luonnehtii itseään huolehtivaiseksi ja välittäväksi äidiksi. Perheeseen sijoitetut lapset ovat lisänneet erilaisuuden huomioimista ja suvaitsevaisuutta. Kärsivällisyyskin on kasvatustyössä kasvanut.
– On ollut tietyt säännöt. Joku on voinut kuvitella, että tiukatkin. Olen saattanut olla tiukkis, Vasalampi lopulta tunnustaa.
Omien ja ”muiden lasten” kasvattamisessa on ollut eroja.
– On täytynyt ottaa huomioon biologiset vanhemmat ja instanssit. Ihan en ole voinut mennä omien ideoiden ja ajatusten mukaan.
”Toinen äitini ja perheeni”
Kun omat ja sijaislapset ovat kasvaneet, sydämeen ovat mahtuneet myös kansainväliset opiskelijat ja maahanmuuttajat.
Perheen koti on ollut avoinna hädän tullen, ja muulloinkin. Sitä mahdollisuutta on moni myös käyttänyt.
Thaimaasta Suomeen lukioon tullut Lin eli Worawee Takunkayan kiittelee Leaa selvällä suomella vuolaasti.
– Hän on ihana henkilö. Aina, kun minulla on ongelmia koulussa tai muualla, hän auttaa. Hän on minun toinen äitini ja perheeni.
Myös ensimmäisen vuoden lukiolainen Mai eli Thanh Nhat Quang Nguyen on saanut tarvitsemaansa tukea.
– Hän on tosi rohkaiseva. Hän puhuu suomea meille, että voimme parantaa suomen kielen taitoamme.
Myös Vasalammen viestit lukiolaisten kotiväelle ovat olleet tärkeitä. Perheille on ollut ensiarvoista tietää, että joku vanhempi on tavattavissa kellon ympäri ja että lapset ovat turvassa, osanneet pukeutua sään mukaan ja saaneet syödäkseen.
Videolla Vasalampi kertoo, miten eräs poika kirjoitti hänestä:
”Suuri ja vilpitön sydän”
Svitlana Zubenko muistaa erityisen hyvin, kun hän tuli Vimpeliin noin kolme vuotta sitten. Samassa bussissa matkusti moni muukin uupunut ja pelokas. He pakenivat sotaa Ukrainasta Etelä-Pohjanmaalle.
Koska yhteistä kieltä ei vielä juuri ole, Svitlana sujauttaa mukaan kopion äitienpäivämitalin hakukirjeestä. Siihen hän oli liittänyt oman ja perheensä pakokertomuksen:
”Pyydän palkitsemaan ihmisen, jolla on suuri, vilpitön sydän ja joka kylvää hyvyyttä isolla alkukirjaimella.
Lea Vasalampi turvasi minut ja perheeni kotiinsa. Lea piti meistä huolta, loi elinolot, antoi meille paljon moraalista tukea, opetti suomea, auttoi minua ja perhettäni työllistymisessä.
Jotkut saattavat sanoa, että maahanmuuttajien tukeminen on Lean työtä. Kyllä, työtä. Mutta jokainen toimii omalla tavallaan, ja Lea tekee sen erityisellä tavalla – sielullaan. Leasta tuli äiti ja hänen perheestään sukulaisiamme.”
Perhe lähtee äitienpäivänä mitalinhakuun yhdessä.
Esikoistytär Teea Takala muistelee, että perhe on ollut yhdessä matkalla viimeksi lapsuusvuosina, Kanarialla.
Lea Vasalampi nauraa, että aikoo pitää mitalia rinnassaan ainakin koko paluumatkan.
Aiemmin mitalilla on kiitetty etenkin isojen perheiden kasvattajaäitejä. Nykyisin lasten lukumäärä ei ole enää määräävä tekijä, vaan palkinto voidaan antaa myös erilaisissa tehtävissä toimineille äideille tai adoptio- ja sijaisäideille.
– Arvostan suuresti näitä äitejä, joilla on paljon lapsia ja jotka ovat hoitaneet perhettään, monesti jo ikääntyneinä. Mutta on hienoa, että on huomioitu erilaiset äidit, Vasalampi sanoo.
Juttuun lisätty 9.5. klo 11.59 puhekieliselle sijaislapsi-sanalle myös virallinen termi sijoitettu lapsi.
