Eläkkeellä oleva opettaja löysi uuden näkökulman lintuihin Afrikan-matkallaan. Syntyi runoja, jotka yhdistävät kaksi eri maailmaa.
Hannu Tuominen kulkee Helsingin Vanhankaupunginlahden kosteikkoalueella kymmenien vuosien tottumuksella. Luonnossa liikkuminen on eläkkeellä olevalle opettajalle ja lintuharrastajalle lepoa.
– Se pysäyttää tahdin ja syke laskee. Ja paikat ovat tuttuja, kun täällä on käynyt kymmenet vuodet. Paitsi tämä paikka on tietysti muuttunut ihan hurjasti vuosien mittaan, Tuominen sanoo.
Eläkkeellä oleva opettaja on pukenut omaa muuttuvaa luontokokemustaan runoiksi. Runojen kirjoittaminen alkoi tuttujen paikkojen ja suomalaisen luonnon kuvaamisella.
Uusi vaihde kirjoittamiseen löytyi kuitenkin tuhansien kilometrien päässä lapsuudesta tutuilta lintupaikoilta.
Hannu Tuominen kertoo kuinka lintukirjan kirjoittaminen Beninissä, läntisessä Afrikassa muutti hänen käsitystään suomalaisiksi kokemistaan muuttolinnuista. Liro näyttää erilaiselta mangrovekosteikossa kuin pohjoisella suolla.
– Tunteeko liro olevansa afrikkalainen kahlaaja, joka käy Suomessa munimassa? Vai onko se suomalainen kahlaaja, joka käy välillä Afrikan-lomalla, Tuominen pohtii.
Muuttolinnut elävät kahden maiseman välissä. Havainnosta syntyi joukko runoja, joista lintumies kustansi runokirjan.
Buddhalainen metsä
Hannu Tuominen hakee luonnossa liikkumisen kautta irtautumista arkisesta ajankulusta.
– En muista katsoa kelloa, kun menen linturetkelle tai sienestämään. Metsässä polku vie minua eikä ajalla ole mitään merkitystä, Tuominen pohtii.
Vaikka sienestäminen ja lintujen bongaaminen ovat usein tavoitteellista toimintaa, metsään menemisen perimmäinen tarkoitus löytyy Hannu Tuomisen mukaan kuitenkin sen turhuudesta.
– Luonnossa liikkumisessa on buddhalainen vivahde. En hae tarkoitusta sille.
Usein luontokokemus muuttuu runoksi Tuomisen päässä. Havainto luonnosta jalostuu pohdinnaksi maiseman kerroksellisuudesta. Runo voi tuoda yhteen erilaisia maailmoja – vähän kuin muuttolintu lentämässä maailmasta toiseen.
Luonnossa oleminen tai jokin yksittäinen havainto saattaa antaa alkusysäyksen runoon, mutta sitten tapahtuu jotain kummallista.
– Aloittaessani minulla on mielikuva mitä runossa tapahtuu. Mutta en tiedä, mitä paperille tulee ennen kuin runo on kirjoittanut itsensä.
Pääskyn matkassa
Yle Radio 1 -kanavalla huhtikuun alussa lähetetyssa Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa yleisö sai toivoa lintuaiheisia lempirunoja. Ohjelmassa esitetyissä runoissa esiintyi kymmeniä lintulajeja, mutta eniten huomiota sai pääsky.
Pääsky on runoudessa kevääntulon symboli ja huomiota herättävä matkalainen.
Hannu Tuominen muistelee kuinka erään Beninissä tapaamansa voodoo-tietäjän mukaan pääsky muutti kokonaan toiseen maailmaan kesäksi. Ajatus toiseen maailmaan muuttavasta linnusta on tuttu monista kansanperinteistä – myös Suomessa. Joskus pikkulintujen muuttourakat voivat tuntua yliluonnollisilta myös lintuharrastajasta.
– Esimerkiksi nämä meidän pajulinnut joutuvat tekemään Saharan ja Välimeren ylityksen joka kevät ja syksy. Se on aivan käsittämätön suoritus.
Runollinen suoritus.
***
Yleisradio kerää lintuaiheisia runoja Sanoita linnunlaulu! -projektissa kevään ajan. Tavoitteena on koota yhteen runojen muodossa, mitä linnut meille merkitsevät.
Kilpailu on käynnissä 21.3.–21.6.2025 ja siihen voi osallistua täällä.
