Peruskouluissa on paljon vaihtelua siinä, opiskellaanko kirjoista vai koneelta. Tämä johtuu siitä, että päätöksen digi- tai printtimateriaalin käyttämisestä tekevät koulut itse.
Toisella asteella, erityisesti lukioissa, käytetään pääsääntöisesti sähköisiä oppimateriaaleja. Kirjan saa vain poikkeustapauksissa.
Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka arvostelee koulujen satunnaisia käytäntöjä ja harmittelee, ettei niissä ole yhteistä linjaa.
– Pallo heitetään valmiiksi kuormittuneille opettajaparoille, jotka ovat uupuneita koronan jäljiltä ja joutuvat yksin kehittelemään oppimateriaaleja.
Kaupungit eivät linjaa oppimateriaaleista
Yle kysyi koulujen oppimateriaalien valinnasta Helsingistä, Espoosta, Vantaalta, Tampereelta, Porista ja Jyväskylästä.
Opettajat voivat vaikuttaa materiaalivalintoihin ja sisältöihin, mutta rehtorin kerrotaan yleensä päättävän siitä, kuinka paljon budjetista käytetään oppimateriaaleihin.
– Perusopetuksessa ei ole linjauksia. Koulut päättävät asiasta itsenäisesti, sanoo opetusyksikön päällikkö Taneli Tiirikainen Porista.
Kaikki Ylelle vastanneet isoimmat kaupungit kertoivat, että lukioissa käytetään pääasiassa digitaalista materiaalia.
Myös kaikissa peruskouluissa käytetään digimateriaalia, mutta koottua tietoa kaupungeilla ei ole siitä, kuinka paljon digimateriaalia käytetään verrattuna kirjoihin.
– Oppilaitokset voivat myös harkintansa mukaan hankkia painettuja materiaaleja talousarvion puitteissa, kertoo Helsingin ammatillisen ja vapaan sivistystyön johtaja Harri Korhonen.
Digioppimista perustellaan sillä, että ylioppilaskirjoitukset järjestetään täysin digitaalisesti.
Vaikka kaupungeista vakuutetaan, että materiaalivalinnat tehdään pedagogisin perustein, niistä kerrotaan, että myös käytettävissä oleva raha ja muun muassa kestävä kehitys vaikuttavat päätöksiin.
Fyysisiä kirjoja karsittu
Kaupunkien mukaan kaikkia tarvittavia kirjoja ei enää ole edes saatavilla paperisina. Digitaalisten sisältöjen etuna nähdään se, että ne ovat helpommin muokattavissa.
Ohjelma myös tarkistaa, onko tehtävä mennyt oikein, jolloin opiskelija saa palautteen osaamisestaan heti.
– Tietokone pystyy toimimaan myös opettajana muun muassa matematiikan tehtävissä, sanoo Helsingin lukiokoulutuksen päällikkö Tarja Aro-Kuuskoski.
Myös ammattioppilaitoksissa digitaalisia oppimisympäristöjä käytetään vaihtelevasti opiskeltavasta asiasta riippuen. Esimerkiksi kielen kääntämisessä digimateriaalit voivat olla käteviä.
Opettajat tekevät myös itse paljon sähköistä materiaalia, koska valmista ei aina ei ole.
– Tarvittaessa myös opettajat tekevät yhteistyössä materiaaleja, joita käytetään pääsääntöisesti digitaalisesti, kertoo apulaisrehtori Sari Slöör Stadin Ammattiopistosta.
Osa palannut paperikirjoihin
Oppilaat, vanhemmat tai opiskelijat eivät saa itse päättää, millaista materiaalia he käyttävät. Tämä johtuu siitä, että paperisten kirjojen tilaukset tehdään jo keväällä, kertoo Vantaan toisen asteen koulutuksen johtaja Ari Ranki.
– Jos oppilaitoksissa on oppimateriaaleista paperiversioita, opiskelija voi toki pyytää mahdollisuutta käyttää paperikirjaa.
Erityisen tuen oppilaiden kohdalla oppimateriaaleja voidaan kuitenkin vaihtaa.
Toisaalta joissakin Vantaan lukioissa on osin palattu paperikirjoihin.
– Joissain lukioissa esimerkiksi ruotsin kielessä on päätetty ensimmäisillä opintojaksoilla käyttää perinteisiä oppikirjoja, koska se on koettu pedagogisesti tarkoituksenmukaiseksi, Ranki kertoo.
Espoossa ja Tampereella on opiskelijoiden palautteen perusteella päätetty antaa mahdollisuus opiskella myös paperikirjasta.
– Pienessä mitassa lukiot voivat reagoida palautteeseen ottamalla paperista materiaalia käyttöön. Opiskelija ei voi itse vapaasti valita materiaalia, mutta lukioissa otetaan opiskelijoiden erityistarpeet huomioon, vakuuttaa toisen asteen koulutuksen johtaja Tapio Erma Espoosta.
Riihimäellä puolestaan perusopetuksessa on tänä syksynä päätetty lisätä printtimateriaaleja, kun aiemmin yläasteella on ollut käytössä käytössä lähes yksinomaan digimateriaaleja.
Professori kaipaisi lisää vuorovaikutteisuutta
Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka pohtii, etteivät oppimateriaalivalmistajat ole onnistuneet kehittämään vuorovaikutteisia oppimateriaaleja, eikä kouluissa osata käyttää digimateriaaleja tarpeeksi mielekkäällä tavalla. Se näkyy hänen mukaansa muun muassa poikien heikentyneenä motivaationa ja oppimistuloksina.
– Koulussa voisi yhdistää esimerkiksi liikunnan ja matematiikan ja laskea vaikkapa urheilutilastoja, kuten esimerkiksi Taiwanissa tehdään.
Esimerkiksi liikunnan tunnilla jalkapallopelin yhteydessä voisi laskea, millä todennäköisyydellä vaikkapa jalkapallojoukkue saa olympialaisissa pallon maaliin verrattuna toisen maan joukkueeseen.
Oppimisen ongelmia ei ratkaista Longan mukaan sillä, että palataan vanhoihin menetelmiin, kuten kirjoihin.
– Eihän monikaan 13-vuotias poika istu mielellään nenä kiinni kirjassa kotona, eihän se ole kauhean lajityypillistä käyttäytymistä, Lonka sanoo ja naurahtaa.
Longan mukaan kouluissa pitäisi opettaa ajattelun taitoja elämää varten, eikä esimerkiksi tähdätä vain ylioppilaskirjoituksiin.
Pisa 2022 -ensiraportin mukaan huonoimmat Pisa-tulokset saadaan, jos koulussa ja vapaa-ajalla ei käytetä ollenkaan teknologiaa ja toisaalta jos sitä käytetään liikaa, eli yli 4–6 tuntia päivässä.
Paperilta lukeminen jää paremmin mieleen
Psykologian tohtori Mona Moisalan mukaan on olemassa tutkimusviitteitä siitä, että painettu teksti jää mieleen hieman digitaalista paremmin.
Silmäilevällä lukutyylillä tietoa saattaa kuitenkin jäädä mieleen vain pinnallisesti. Keskittymiskyky ei pääse kehittymään täyteen potentiaaliinsa, jos aivoille ei anna pitkäjänteisyyttä vaativaa harjoitusta.
Aivot eivät myöskään muovaudu hetkessä uudenlaisten vaatimusten myötä.
– Multitaskaaminen on aivoille lähtökohtaisesti vain raskasta ja rasittavaa. Me emme pysty jakamaan huomiotamme monen eri asian kesken, vaikka sitä kuinka harjoittelisimme.
Korjaus 11.8.2024 klo 19.04: Otsikossa luki aiemmin opiskelijaparoille, vaikka oikea muoto on opettajaparoille.
