Lempäälän lukion oppilailla luonnon auttaminen on merkattu lukujärjestykseen. Jotkut ovat innostuneet ympäristöalasta ammattina.
Lempääläläinen Nikolas Pirttisalo heilauttaa viikatteen ilmaan. Yhdellä viuhtaisulla lakoaa tukko järvikasveja.
– Tämä on välttämätöntä hommaa. Tämä on mahtava järvi ja on hienoa, että se pysyy kunnossa.
Pirttisalon lisäksi Lempäälän Ahtialanjärven Lokkisaaressa liikkuu parikymmentä toisen ja kolmannen vuoden lukiolaista kahluusaappaissa. Käynnissä on Lempäälän lukion konkreettisen luonnonsuojelun kurssiin kuuluva oppitunti, jonka aikana lukiolaiset pääsevät tekemään käytännön luonnonsuojelutyötä.
Ahtialanjärvi on yksi Suomen parhaita lintujärviä, mutta se ei pysy kunnossa ilman apua. Yksi syyllinen on ihmisen järveen tuoma vieraslaji isosorsimo. Korkeaksi kasvava kasvi estää lintuja tulemasta saarelle.
Nyt oppilaat näkevät saaren avartuvan jokaisella viikatteen vedolla.
Juuri se on kurssin tarkoitus, sanoo idean äiti, biologian opettaja Merja Kuisma. Tämä on ensimmäinen ryhmä, joka pääsee itse tekemään tekoja luonnon puolesta.
– Ai tällaistako se luonnonsuojelu on? Minäkin voin tehdä tällaista. Oppimisen kannalta tämä on aivan loistavaa, sanoo Kuisma.
Hänen tietoonsa ei ole tullut vastaavaa kurssia muualta Suomesta.
Linnut lähelle
Konkreettisen luonnonsuojelun kurssin toiminta suunnitellaan vuodenajan mukaan. Esimerkiksi keväällä lukiolaiset veivät Lokkisaarelle vesilintujen pesälaatikoita.
Vapaaehtoinen kurssi järjestetään yhteistyössä Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ja Ahtialanjärveä kunnostavan Lokkisaari ry:n kanssa.
Tukea muun muassa kahluusaappaiden hankintaan on saatu ympäristöministeriön vuosittain jakamasta ympäristökasvatuksen hankeavustuksesta. Se tarkoittaa, että vuosittain uudet opiskelijat pääsevät seuraamaan kahlaajalintuja läheltä pesimäajan ulkopuolella.
Lukiolaiset Miia Simonen ja Amanda Larikka seuraavat, kun rengastaja Petri Puolakka laittaa suokukon jalkaan renkaan.
– Onhan tämä hienoa, yleensä lintuja näkee vain kaukana puissa, sanoo Simonen.
– Täällä näkee erikoisempia lajeja. Ei vain niitä, mitä takapihalta näkee, miettii Larikka.
Mittausten jälkeen suokukko päästetään jatkamaan matkaansa. Juuri näitä lintuja varten tätä työtä tehdään. Harvinaistuneet vesilinnut ja kahlaajat ovat saaneet luonnonsuojelutyön tuloksena pesimis- ja levähdyspaikan.
Apua huoleen tai peräti ammatiksi
Nuoret ovat myös Lempäälän lukiossa huolissaan luonnon tilasta. Konkreettisen luonnonsuojelun kurssilla päästään käsiksi ratkaisuihin.
Ahtialanjärven lisäksi opiskelijat tutustuvat lähialueen purolla tehtävään vesianalyysiin ja koekalastukseen.
Näistä kokemuksista osa oppilaista on saanut ajatuksia ammatinvalintaan, kertoo biologian opettaja Merja Kuisma.
– Joskus oppilaiden on vaikea nähdä itseään jossakin tulevassa ammatissa. Muutamat opiskelijat ovat näistä kokemuksista saaneet suunnan mitä kohti lähteä.
