Mihin hallitus tarvitsee asiantuntijoitaan, kun se koko ajan toimii heidän suosituksiaan vastaan? Mörttinen ihmettelee.
Matti Mörttinentoimittaja, tietokirjailija
Päättäjien on pystyttävä tekemään myös epäsuosittuja päätöksiä.
Mutta onko päättäjien tehtävä niin epämiellyttäviä päätöksiä, että niitä eivät ymmärrä asiantuntijatkaan? Kysymys nousee väkisin mieleen, kun yrittää seurata, mikä logiikka Petteri Orpon (kok.) hallituksen päätöksentekoa ohjaa.
Virallinen vastaus tietenkin on, että hallituksen päätöksentekoa ohjaa hallitusohjelma. Hallitusohjelma on puolestaan kauppasopimus hallitukseen kuuluvien puolueiden välillä. Siltä ei siis logiikkaa tai johdonmukaisuutta odotetakaan.
Kun sisäinen yhtenäisyys on heikko, hallitusohjelma on kuin korttitalo: yhden kortin siirtäminen johtaa koko rakennelman romahtamiseen.
Poikkeaminen ohjelmasta – siinäkin tapauksessa, että poikkeaminen olisi muuttuneiden olosuhteiden vuoksi loogista – on hallituskokoonpanon takia mahdotonta. Kun sisäinen yhtenäisyys on heikko, hallitusohjelma on kuin korttitalo: yhden kortin siirtäminen johtaa koko rakennelman romahtamiseen.
Kokoomuksen, perussuomalaisten, ruotsalaisten ja kristillisten koalitio on nyt tullut taipaleellaan vaiheeseen, jossa sen on pyrittävä muuttamaan hallitusohjelmansa hämärimpiä yksityiskohtia konkreettiseksi lainsäädännöksi.
Ensin harjoiteltiin niin sanotulla rajaturvallisuuslailla, jota toki ei hallitusohjelmaa sorvattaessa vielä pystytty ennakoimaan. Mutta hallitusohjelman henki oli silti aistittavissa esityksestä, jonka hallitus onnistui myymään myös riittävän suurelle osalle oppositiota. Yli viisi kuudesosaa kansanedustajista nieli kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Suomen EU-sitoumusten kannalta kyseenalaiset linjaukset.
Gallupit eivät äänestä vaaleissa, ja asiantuntijat äänestä eduskunnassa.
Rajaturvallisuuslaki kulki julkisessa keskustelussa useimmiten käännytyslain nimellä. Varsinkin perustuslakiasiantuntijat näkivät siinä paljon puutteita ja kritisoitavaa.
Poliitikkojen onneksi asiantuntijat ovat päätöksenteon ratkaisevilla hetkillä samassa asemassa kuin mielipidemittaukset: gallupit eivät äänestä vaaleissa, ja asiantuntijat äänestä eduskunnassa.
Kesälomiensa jälkeen hallitus on ryhtynyt saattamaan todeksi hallitusohjelmaan kirjattua kolmen kuukauden sääntöä. Se koskee Suomeen töihin tulleita mutta täällä työttömäksi jääneitä ulkomaalaisia. Heidän on jatkossa poistuttava maasta kolmen, tai joissain tapauksissa kuuden kuukauden kuluttua, mikäli eivät ole onnistuneet löytämään täältä uutta työpaikkaa.
Asiantuntijoiden mielipiteet ovat nyt, jos mahdollista, vielä pahemmin ristissä hallituksen aikeiden kanssa kuin rajaturvallisuuslain tapauksessa. Suunnitelmaa pidetään epätasa-arvoisena, sen pelätään tahraavan Suomen maakuvaa ja sen väitetään jopa suistavan Suomea Unkarin tyyppisten maiden tielle.
Hallitus on valinnut vetovoiman sijasta työntövoiman. Työntöä alleviivatakseen se pyrkii lisäksi puolittamaan matkailun tukemisen Visit Finland -rahoituksen sekä kurjistamaan kulttuuria leikkaamalla tukia ja korottamalla veroja.
Harmittomimmasta päästä hallituksen vastenmielisiä lakihankkeita on aiempaa vahvempien päihdytysjuomien tuominen myyntiin ruokakauppoihin. Epätasa-arvoisesti tehtiin sekin. Oluet ja viinit eli käymisteitse valmistetut tuotteet sisään, lonkerot ja muut juomasekoitukset ulos.
Mitäpä asiantuntijat nyt päätöksenteosta ja lainsäädännöstä ymmärtäisivät.
Mitä todennäköisimmin lain yhteensopivuus EU-sääntöjen kanssa joutuu syyniin – ja asiantuntijat ovat luonnollisesti varoittaneet siitä hallitusta. Mutta mitäpä asiantuntijat nyt päätöksenteosta ja lainsäädännöstä ymmärtäisivät. Asiantuntijat kun tuppaavat arvioimaan asioita sellaisten sivuseikkojen kuin yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Eräs tunnettu, arvovaltainen ja rikas henkilö sanoi pari vuotta sitten joukolle toimittajia nimettömänä pysytellen – eli hienosti sanottuna ”taustaksi”– että Suomen pitäisi oppia fuskaamaan EU-politiikassaan. Petteri Orpon hallitus on ehkä ottanut neuvosta vaarin, kun yrittää nyt keplotella EU-sääntöjen rajoilla niin alkoholi- kuin maahanmuuttopolitiikassa.
Pitäisi vain oppia fuskaamaan niin, ettei jää siitä kiinni. Nyt hallituksen silmänkääntötemput ovat sen verran alkeellisia että vaatimattomampikin asiantuntija tunnistaa ne.
On arjen ironiaa, että kun tätä hallitusta muodostettiin, neuvotteluissa kuultiin enemmän asiantuntijoita kuin missään aiemmissa hallitusneuvotteluissa. En usko, että Säätytalolla juoksevat asiantuntijat kannustivat hallitusta käyttämään työntöä vetovoiman sijasta.
Toki siellä saattoi poiketa joku ekspertti lobbaamassa Turun tunnin junaa, jonka hallitusneuvottelijat sitten kokivat vetovoimaiseksi.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja, joka kävi yli tuhannen muun tavoin kuultavana hallitusneuvotteluissa.
