Metsäinventoinnissa selvitetään puuston ikää, kokoa ja kasvupaikkaa. Tietoa voivat hyödyntää esimerkiksi metsänomistajat.
Mättäät painuvat pehmeästi saappaiden alla, kun Raine Tolonen ja Jyri Pikkarainen liikkuvat pienellä alueella ja mittaavat puita.
Tolosen ja Pikkaraisen käsissä ei ole mittanauhoja, vaan työkaluina ovat muun muassa paikantimen sisältävä antenni ja elektroniset sakset.
Miehet inventoivat Etelä-Lapin metsiä eli selvittävät muun muassa puuston ikää ja puiden kokoa maastokoealoilta, joista saatu tieto yhdistetään muuhun materiaaliin, kuten ilmakuviin. Tolonen ja Pikkarainen työskentelevät hankkeessa, joka on osa kuusivuotista toistuvaa koko Suomen metsien inventointia.
Hankkeista saadaan monenlaista tietoa, mutta kovalta ytimeltään Metsäkeskuksen työ on puuston kartoittamista. Siinä selvitetään puiden koon lisäksi esimerkiksi puiden kasvupaikkaa.
Metsätiedolle onkin kasvava tarve.
Odotukset metsätietoa kohtaan kasvavat
Metsätalous ja metsien suojelu ovat kuuma puheenaihe. Kemiin avattiin pari vuotta sitten Metsä Fibren sellutehdas ja Ouluun tänä syksynä uusi kartonkilinja Stora Enson tehtaalle. Molemmat syövät paljon puuta.
Lisäksi hakkuiden kannattavuus on noussut puun hinnan kohotessa.
Metsäkeskuksen metsätietopäällikkö Anssi Juujärven mukaan metsäinventoinneista kerättyä tietoa käytetään aiempaa enemmän.
– Voisi olettaa, että silloin, kun toiminta on aktiivista esimerkiksi metsätalouden osalta niin sitä tietoa käytetään enemmän, Juujärvi sanoo.
Samaan aikaan metsien roolista liittyen ilmastonmuutokseen käydään kiivasta keskustelua.
Myös odotukset metsäinventointia kohtaan ovat kasvussa.
Metsätietopäällikkö Anssi Juujärven mukaan ensi vuonna alkavassa inventointiohjelmassa on tarkoitus tuottaa tietoa metsän monimuotoisuudesta.
Juujärven mukaan monimuotoisuustieto on tietoa esimerkiksi kuolleista pystypuista ja metsän kerroksellisuudesta.
– Metsä[talous]puolella halutaan osoittaa, että toimitaan kestävästi ja seurataan monimuotoisuusasioita, maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Niina Riissanen kertoo.
Lisäresursseja ei ole näkyvissä
Lisätiedon kerääminen edellyttäisi lisäresursseja, sillä monimuotoisuuden selvittäminen ei onnistu pelkästään ilmasta tehtävän laserkeilauksen ja ilmakuvauksen avulla.
Se vaatisi entistä enemmän maastotyötä, joka on kuitenkin kallista.
Rahahanat ovat kuitenkin tiukassa, kuten muutenkin verovaroilla rahoitetuissa instituutioissa.
Valtiovarainministeriön ensi vuoden talousarvioesityksessä Metsäkeskukselle esitetään noin 41 miljoonan euron valtionavustusta, mikä on noin neljä miljoonaa euroa vähemmän kuin Metsäkeskus sai tänä vuonna.
Rahoitus ei ole poikkeuksellisen pieni, kertoo maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Niina Riissanen.
– Jos pidemmällä ajanjaksolla tarkastelee, niin tällä vuosikymmenellä on ollut myös ensi vuotta heikompia ajanjaksoja, Riissanen sanoo.
Riissasen mukaan tavoitteena on kehittää kaukokartoituksella eli esimerkiksi laserkeilauksella ja ilmakuvilla aiempaa enemmän tietoa.
– Toki se vaatii maastosta kerättäviä koealamittauksia, Riissanen sanoo.
Vanhojen metsien inventointi julkisuudessa
Metsävaratietoja on kerätty vuosikymmenten ajan, mutta viime vuosina vanhojen metsien kartoittaminen on saanut poikkeuksellisen paljon huomiota.
Sitä tehdään pitkälti maastotyönä, ja sen tarkoituksena on tunnistaa EU-komission määritelmän sekä kansallisten kriteerien mukaiset vanhat ja luonnontilaiset metsät.
Kansalliset kriteerit ovat tosin saaneet kritiikkiä usealta taholta.
Myös EU:n hyväksymän ennallistamisasetus lisää tulevaisuudessa painetta metsätiedon keräämiseen, mutta on epävarmaa, mikä taho kerää tietoa ennallistamista varten.
