– Suomalaiset ovat aina ottaneet meidät avosylin vastaan – mistä ikinä syystä, Mew’n laulaja-kitaristi Jonas Bjerre hämmästelee Ylen videopuheluhaastattelussa.
Toden totta, vuosituhannen alussa kultakauttaan viettänyt bändi keikkaili Suomessa myös suuren suosion hiivuttua 2010-luvulla.
Yhteensä tanskalaisbändi on nähty Suomessa toistakymmentä kertaa, eikä ihme, että tänne se tulee jättämään myös jäähyväiset.
Tänä vuonna uransa lopettava yhtye on yksi turkulaisen Kesärauha-festivaalin pääesiintyjistä.
– Esiinnyimme ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2002. Lämmittelimme silloin Tavastialla Kent-yhtyettä, persoonallisesta äänestään tunnettu laulaja muistaa.
”Lopettaminen on hyppy tuntemattomaan”
Bjerre ja kitaristi Bo Madsen perustivat Mew’n tasan kolmekymmentä vuotta sitten. Innostus äänimaailmojen luomiseen alkoi audiovisuaalisesta kouluprojektista. Soittotaito hankittiin vasta bändin perustamisen jälkeen.
Madsen erosi yhtyeestä vuonna 2015. Viime syksynä Bjerre ilmoitti tekevänsä samoin. Oli selvää, että ilman Bjerreä ei ole Mew’ta. Bändissä soittavat lisäksi rumpali Silas Graae ja basisti Johan Wohlert. Kiertueilla mukana ovat olleet kosketinsoittaja Nick Watts ja kitaristi Mads Wegner.
– Kun aloimme suunnitella uutta levyä, huomasin, että minulla oli epäilys. Elämässäni oli tapahtunut muutoksia ja kysyin itseltäni, haluanko enää jatkaa bändissä, Bjerre sanoo.
Pohdinnan jälkeen vastaus oli ei.
– En ole katunut, mutta tuntuu hyvältä, että saimme järjestettyä nämä viimeiset konsertit. Ilman niitä olisimme vain kuivuneet kokoon.
Koronapandemian aikana Bjerre alkoi säveltää musiikkia elokuviin ja tv-sarjoihin. Laulaja nauttii työstä ja sitä on luvassa myös Mew’n jälkeen.
Eli onko kyse kaipuusta siistiin sisätyöhön?
– Nautin edelleen kiertueista poikien kanssa, mutta ovathan erittäin pitkät matkat rasittavia. Bändi on aina vaatinut todella paljon keskittymistä. Ja minulla on perhe, laulaja sanoo.
Mew on ollut Bjerrelle kuin kokonainen maailma hänen koko aikuisikänsä ajan, laulaja luonnehtii.
– Onhan lopettaminen hyppy tuntemattomaan, mutta toisinaan on mentävä sen mukaan, mikä tuntuu oikealta.
Ison bändin solisti mutta ei rokkistara
Mew teki läpimurtonsa Frengers-albumilla vuonna 2003. Bändi oli vastikään solminut levytyssopimuksen Sony BMG:n kanssa.
Levyllä oli uusien kappaleiden lisäksi muutamia uudelleen sovitettuja raitoja kahdelta ensimmäiseltä levyltä, jotka jäivät alun perin suuren yleisön tavoittamattomiin.
– Keskityimme pelkästään musiikkiin ja asuimme yhdessä. Asiat muuttuivat, kun vanhenimme ja aloimme perustaa perheitä.
Yhtyeen julkaisutahti on ollut alusta saakka verkkainen. And the Glass Handed Kites ilmestyi pari vuotta Frengersin jälkeen, mutta yhteensä Mew julkaisi kolmessakymmenessä vuodessa vain kahdeksan albumia.
– Olimme itsekriittisiä, emmekä halunneet toistaa itseämme. Emme siis olleet laiskoja! Tuntuu, että olemme etuoikeutettuja, kun pystyimme antamaan itsellemme aikaa.
Toisinaan Bjerre huomaa toivovansa, että yhtye olisi kuitenkin ollut tuotteliaampi.
– Ihan vain, että tuotantomme olisi laajempi ja olisi enemmän biisejä, joista nauttia.
Bjerrestä tuli maailmaa kiertävän yhtyeen solisti mutta ei stereotyyppistä rokkistaraa. Laulaja on todellinen taiteilijasielu.
– Minulla ei koskaan ollut suurta intohimoa olla bändin keulakuva. Teimme vain kavereiden kanssa luovia juttuja.
Vain yksi kappale voi päättää Mew’n tarinan
Kesärauhan keikka päättyy hyvin todennäköisesti samalla tavalla kuin melkein kaikki Mew’n keikat. Viimeisenä soi Frengers-levyn lähes kymmenenminuuttinen kappale Comforting Sounds.
– Ihmiset järkyttyvät, jos emme lopeta keikkaamme siihen, Bjerre nauraa.
Alun perin biisi julkaistiin yhtyeen toisella albumilla, mutta Frengers-levyllä siitä tuli yhtyeen käyntikortti ja ikoninen hitti: moni muukin bändin biiseistä perustuu lohduttaviin ääniin.
Kappale syntyi tehtasrakennuksen yläkerrassa sijaitsevalla bändikämpällä, joka oli Bjerren mukaan samaan aikaan kylmä ja kostea.
– Muistan, kun Bo alkoi soittaa kitaralla sointukulkua ja aloin laulaa siihen päälle. Ajattelimme, että onpa kaunista.
Yksinkertaisesta kitarastemmasta ja melodiasta kappale kasvaa vaikuttavaksi äänivalliksi.
– Aloimme vain rämpyttää soittimiamme kovemmin ja Silas tuli rummuilla mukaan. Sitten otin mukaan vielä pienen kosketinsoittimen. Palaset loksahtivat paikoilleen, Bjerre muistelee.
Bändi yllättyi, kun niin pitkästä kappaleesta tuli singlehitti, toki biisistä sorvattiin myöhemmin myös radioedit.
– Comforting Sounds oli tulos yksittäisestä inspiroituneesta hetkestä.
Faneille jäähyväiset Turun yössä?
Kesärauha on kuin Mew’lle luotu festivaali – yhdistelmä massatapahtumaa ja indiehenkeä.
– Se on hieno tapahtuma. Meillä on samantyyppisiä festivaaleja Tanskassa, viimeksi neljä vuotta sitten Kesärauhassa esiintynyt Bjerre kertoo.
Onko Bjerre tai Mew kenties juhlimassa ja jättämässä jäähyväisiä faneille keikan jälkeen Turun keskustassa?
– En ole varma aikatauluistamme. Uskoakseni yövymme Turussa ja ajamme seuraavana päivänä Helsinkiin lentokentälle.
