Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan musiikkiopisto on ollut pääsykokeeton jo pari vuotta. Suuri osa oppilaitoksista ottaa opiskelijat ilmoittautumisjärjestyksessä.
Suuri osa Suomen musiikkioppilaitoksista on luopunut perinteisistä pääsykokeista.
Toukokuu oli ennen pääsykokeiden ja -testien aikaa, mutta Musiikkioppilaitosten liiton jäsenkyselyn mukaan hiukan yli puolet sen jäsenoppilaitoksista ottaa nykyään oppilaat ilmoittautumisjärjestyksessä.
– Ennen oppilaaksi pääsi vain pyrkimällä, mutta nyt uskon, että perinteinen valintakoe on poistumassa, sanoo Musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtaja Olli-Pekka Martikainen.
Liiton viime vuoden jäsenkyselyn mukaan valintakoe oli käytössä 44 prosentissa musiikkioppilaitoksista.
Muita oppilasvalinnan tapoja olivat esimerkiksi paikkojen arpominen ja haastattelut. Yhdessä oppilaitoksessa opiskelupaikan saivat kaikki halukkaat.
– Jäsenistömme tilanteet ovat erilaisia. Kaikkialla ei pääsykoetta tarvitse, kun lapsimäärät ovat pienentyneet. Vastaavasti ruuhka-alueilla ei kysyntään pystytä millään vastaamaan, Martikainen muistuttaa.
Ensimmäinen vuosi kokeilua ja tutustumista
Etelä-Pohjanmaan musiikkiopisto luopui pääsykokeista pari vuotta sitten.
Nyt opistossa korostetaan sitä, että soittamista saa tulla kokeilemaan ja vasta sitten päättää, jatkaako vai ei.
Kokemukset ovat olleet pääosin hyviä, sanoo rehtori Niina Kiprianoff. Hän on luotsannut myös Panula-opistoa Kauhajoella. Se luopui pääsykokeista jo 2013.
Kiprianoff on miettinyt, miksi oppilasvalinta pitäisi tehdä pääsykokeella, joka ei aina mahdollista lasten ja nuorten luonnollista esiintymistä tai testaa tärkeitä asioita.
– En ole keksinyt vastausta siihen, millainen pääsykokeen pitäisi olla, että lapsesta saataisiin paras osaaminen esiin.
Kiprianoffin mukaan Panula-opistossa kokemus oli, että pääsykokeista luopuminen synnytti ”jojo-liikkeen”, kun soittimia käytiin aiempaa rohkeammin vain kokeilemassa. Toisaalta juuri siihen tutustumisvuosi kannustaakin.
– Se on aivan luonnollista, en pidä sitä huonona.
Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston kokemusten perusteella Kiprianoff sanoo, että tutustumisvuosi on tuonut tietynlaista rentoutta sekä oppilaille että opettajille.
Tutut ja tuntemattomat soittimet
Ilmoittautumisjärjestyksessä tapahtuva oppilaspaikkojen jakaminen tarkoittaa, että nopeimmat saavat haluamansa paikat. Muut jäävät jonotuslistalle.
Etelä-Pohjanmaalla suosituimpia ovat piano, kitara, sähkökitara, viulu ja huilu.
Vaskisoittimet sekä puupuhaltimista oboe ja fagotti ovat sellaisia, joiden soittajia on suhteellisen vähän, Kiprianoff sanoo. Tilanne on sama koko Suomessa, hän arvelee.
Musiikkiopisto onkin jalkautunut alakouluihin Etelä-Pohjanmaalla tekemään tutuksi soittimia, joita opistossa voi opiskella. Tapoja ovat olleet erilaiset kerhot ja tempaukset.
Tänä talvena kohderyhmänä olivat erityisesti alakoulujen kolmasluokkalaiset, joiden osalta musiikkiopisto on osa Seinäjoen kulttuurikasvatusohjelmaa.
Kiprianoffin mukaan haaste on saada koko soitinkirjo tutuksi myös perheille, niin että lapset ja nuoret uskaltaisivat valita itselleen instrumentin suosituimpien soitinten ulkopuoleltakin.
Taloustilanne harrastamisen haasteena
Yksi syy pääsykokeista luopumiseen on musiikkiharrastuksen saavutettavuuden parantaminen.
Koska into ja taito kulkevat usein käsi kädessä, ei vain toista pidä pitää sisäänpääsyn mittarina.
– Ne vaihtelevat soittouran aikana. Välillä puskee innokkuus, joka vie harrastusta eteenpäin ja sitten taito, kun huomaa, että opin tämän, Kiprianoff sanoo.
Taloudellinen tilanne haastaa kuitenkin tällä hetkellä monia lapsiperheitä.
Oppilaitosten tulonmuodostuksesta hieman yli puolet on valtion rahoitusta ja oppilasmaksujen osuus noin 17 prosenttia, Martikainen sanoo.
– Olemme selvittäneet erilaisten maksuhuojennusten määrää ja se on lisääntymässä koko ajan. Parhaimmillaanhan olisi niin, että musiikkiharrastuksesta ei tarvitsisi maksaa.
