Reilun kahden kuukauden kuluttua pidetään aluevaalit, joissa ehdolle lähtevät eivät ainakaan haasteita pelkää.
Odotettavissa on vaikeita ratkaisuja tilanteessa, jossa hyvinvointialueet painivat taloudellisten vaikeuksien ja säästöpaineiden kanssa.
Suomi myös harmaantuu kovaa vauhtia. Hyvinvointialueiden lisääntyvälle vanhusjoukolle olisi järjestettävä palveluita samalla kun hoitajista ja lääkäreistä on pulaa.
Miten nämä vaikeudet sitten pitäisi ratkaista?
Yle kävi läpi eduskuntapuolueiden tarjoamia ratkaisuja soten keskeisiin ongelmiin.
Kaikki puolueet eivät ole vielä julkaisseet lopullisia vaaliohjelmiaan, jolloin jutussa on käsitelty puolueiden muissa yhteyksissä esittelemiä sote-linjauksia. Osa puolueista on julkaissut vaaliohjelmiensa lisäksi erillisiä ehdotuksia soten korjaamiseksi.
Isossa kuvassa puolueet ovat yllättävän monesta asiasta samaa mieltä, arvioi puolueiden sote-avauksiin tutustunut THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen.
Samankaltaisuutta selittää se, että konkretia on puolueilla vähissä. Monessa ehdotuksessa on kyse enemmän toiveesta siitä, miten asioiden pitäisi olla kuin siitä, miten toiveet käytännössä toteutettaisiin.
Tynkkynen ottaa esimerkiksi omalääkärimallin, joka on selvästi noussut näiden vaalien hittisanaksi.
Puolueet toistelevat kilvan haluavansa omalääkärimallin, mutta konkretiaa siitä, miten omalääkärimalli tulisi toteuttaa ja esimerkiksi mistä saataisiin mallin toteuttamiseen riittävä määrä lääkäreitä, ei ohjelmista juuri löydy.
Tällaisia puolueiden ratkaisut ja ehdotukset olivat:
Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa työnsä aloittaneet hyvinvointialueet ovat joutuneet irtisanomaan henkilökuntaa ja sulkemaan toimipisteitä, mutta tämäkään ei näytä riittävän.
Lain mukaan hyvinvointialueiden olisi katettava niille kertyneet alijäämät vuoteen 2026 mennessä, mutta merkittävä osa hyvinvointialueista ei pysty tekemään säästöjä siinä tahdissa.
Oppositiopuolueet vaativat hyvinvointialueille tasapainottamiseen lisää aikaa. Esimerkiksi vihreiden mukaan hallitus pakottaa hyvinvointialueet tekemään suuria leikkauksia kohtuuttomalla aikataululla, mikä johtaa palveluiden vaarantumiseen.
Opposition vaatimukset saivat arvovaltaista tukea viime viikolla, kun myös Talouspolitiikan arviointineuvosto suositteli lisäaikaa.
Hallituksessa lisäajan antamista on pidetty vääränä signaalina alueille, joista osa on kyennyt tekemään merkittäviä säästöjä. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja Riikka Purra (ps.) ovat tyrmänneet lisäajan. Myöskään kristillisdemokraatit ei antaisi lisäaikaa.
RKP:n kanta asiaan kuitenkin häilyy. RKP:n mukaan Talouspolitiikan arviointineuvoston näkökulmia pitää ”arvioida tarkasti”.
Soten rahoituskysymyksiin perehtynyt Turun yliopiston terveystaloustieteen professori ja THL:n tutkimusprofessori Mika Kortelainen ymmärtää perusteluja lisäajan puolesta ja vastaan.
Tilanne tuo esiin niin kutsutun ”pehmeän budjettirajoitteen ongelman”, josta varoiteltiin sote-uudistusta valmisteltaessa.
– Tässä mallissa on riski sille, että hyvinvointialueille annetaan rahoitusta liian löysin perustein, eli tiukkana pysyminen on siinä mielessä perusteltua, Kortelainen sanoo.
Vaaliohjelmissa väläytetään alueille myös verotusoikeutta vastauksena taloushuoliin. Niin kutsuttua maakuntaveroa kannattavat vasemmistoliito ja vihreät. Puolueiden mukaan maakuntavero vahvistaisi hyvinvointialueiden itsemääräämisoikeutta.
Muissa puolueissa maakuntavero tyrmätään. Kokoomuksen vaaliohjelman mukaan maakuntavero ei ratkaisisi rahoituksen ongelmia, mutta nostaisi veroastetta ja johtaisi verotuksen ja palvelutason nykyistä merkittävämpään eriytymiseen eri puolilla maata.
Kortelaisen mukaan maakuntaveron käyttöönotto ei suoraan johtaisi veroasteen nousemiseen. Taloustutkijoiden piirissä järjestelmän hyvänä puolena pidetään kannustavuutta, kun hyvinvointialueilla olisi rahoitusvastuu ja mahdollisuus laskea tai nostaa verotuksen tasoa.
– Kaikki tunnistavat, että nykyisessä rahoitusmallissa ongelmana on, että siitä puuttuu kannustavuus. Siitä puolueet ovat eri mieltä, miten ongelmaan pitäisi vastata, Kortelainen sanoo.
Nykyisen rahoitusmallin keskeisempänä ongelmana pidetään sitä, että se ei kannusta alueita panostamaan ennaltaehkäisevään hoitoon, sillä alueet saavat sitä enemmän rahaa, mitä sairaampaa väestö on.
Hallituksen esitys mallin uudistamisesta on parhaillaan lausuntokierroksella.
Puolueiden linjauksissa toistuu toive hoidon painopisteen siirtämisestä ennaltaehkäisyyn. Sen toivotaan hillitsevän kustannuksia ja parantavan hoitotuloksia.
Myös vuokratyövoiman kustannuksista karsiminen on isossa roolissa puolueiden säästöehdotuksissa.
SDP ottaisi käyttöön hintakattojärjestelmän vuokratyövoimalle ja rajoittaisi lääketieteen opiskelijoiden palkkaamista ”epäterveellisen suurilla palkoilla”.
Myös RKP ehdottaa eräänlaista hintakattomallia, jossa hyvinvointialueet liittyisivät valtakunnalliseen sopimuksen vuokralääkäripalveluiden ”kohtuullisesta hintatasosta”.
Alueilla on vaikeuksia saada lääkäreitä terveyskeskuksiin, hoitajia ikääntyneiden palvelutaloihin ja sosiaalityöntekijöitä lastensuojeluun. Henkilöstöpulan odotetaan pahenevan, kun väestö ikääntyy ja sote-alalla työskentelevistä lähes viidennes eläköityy vuosikymmenen sisällä.
Puolueiden tarjoamat ratkaisut ovat hyvin samansuuntaisia. Hyvinvointialueista halutaan tehdä houkuttelevampia työnantajia ja koulutusmääriä nostaa. Isolla osalla puolueista katseet kääntyvät myös ulkomaiseen työvoimaan.
Esimerkiksi kokoomus ilmoittaa olevansa ”valmis kääntämään kaikki kivet henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi”. Tähän kuuluisi myös rekrytointi ulkomailta.
Maahanmuuttoon nihkeästi suhtautuvien perussuomalaistenkin ohjelmassa haikaillaan hoitajia ulkomailta, mutta kyse olisi suomalaisista paluumuuttajista. Puolue houkuttelisi hoitajia takaisin työehtoja kehittämällä ja Suomen yleistä houkuttelevuutta parantamalla.
Eduskunnan kyselytunnilla torstaina perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso myönsi Suomen tarvitsevan myös ulkomaista työvoimaa.
Ehdotus suomalaisten hoitajien houkuttelusta takaisin Suomeen sisältyy myös RKP:n esittelemään ”sote-korjaussarjaan”.
RKP ottaisi käyttöön keveämmän verotuksen terveydenhuoltoalalla työskenteleville paluumuuttajille. Lisäksi puolue haluaisi pikakaistan ulkomaisten terveydenhuoltoalan tutkintojen tunnistamiseen.
THL:n Liina-Kaisa Tynkkynen jää kaipaamaan puolueilta lisää konkretiaa maahanmuuttoon liittyen.
– Jos me haluamme sote-henkilöstöä tänne, miten esimerkiksi heidän perheensä otetaan vastaan ja millaisilla keinoilla näitä työntekijöitä houkutellaan juuri Suomeen, Tynkkynen sanoo.
Maahanmuuton lisäksi puolueet haluavat työvoimapulaan helpotusta sote-alan opiskelijoista sekä eläkeläisistä. RKP ja Liike Nyt houkuttelisivat eläköityneitä ammattilaisia töihin kevennetyllä verotuksella.
Keskusta velvoittaisi lääketieteen opiskelijoita suorittamaan harjoittelunsa hyvinvointialueiden palveluksessa. Perussuomalaiset edellyttäisi lääkäriksi opiskelevilta myös valmistumisen jälkeen määräaikaista työskentelyä julkisella puolella.
Lähes kaikki puolueet lupaavat parantaa tavalla tai toisella työhyvinvointia, minkä toivotaan houkuttelevan uusia työntekijöitä ja saavan nykyiset työntekijät pysymään töissä pidempään.
Kovimman tarjouksen hyvinvointialueiden työntekijöille lyö pöytään vasemmistoliitto, jonka vaaliohjelmassa ehdotetaan ratkaisuksi osaajapulaan säännöllisen työajan lyhentämistä 30 viikkotuntiin samalla palkalla.
SDP:n sote-paketissa puolestaan ehdotetaan muun muassa työhyvinvointia tukevien kulttuuri- ja liikuntaetujen käyttöönottoa jokaisella alueella.
Usea puolue puhuu myös työn sisällön kehittämisestä ja paremmasta johtamisesta.
Tynkkynen on puolueiden kanssa samaa mieltä siitä, että hyvinvointialueilla olisi työhyvinvoinnin suhteen paljon petrattavaa.
– Henkilöstöpolitiikka sote-alalla ei ole kaikkein moderneinta, siellä on varmasti paljon asioita joita voidaan aidosti edelleen parantaa.
Puolueilla on myös kova luotto siihen, että digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen tulevat helpottamaan työntekijäpulaa ja parantamaan palveluiden laatua. Tekoäly tulisi avuksi esimerkiksi potilaskirjauksissa, mikä säästäisi työaikaa muuhun.
Riittämättömän rahoituksen ja henkilöstöpulan ongelmat hyvinvointialueilla kärjistyvät lähivuosina pitkälti sen takia, että paljon palveluita tarvitsevien ikääntyneiden määrä kasvaa.
Yli 75-vuotiaan väestön määrä lisääntyy noin 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, mutta samaan aikaan ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkojen odotetaan pysyvän hyvinvointialueilla lähes samana.
Puolueiden mukaan ikäihmisistä on pidettävä huolta, kotihoitoon tulee panostaa ja ympärivuorokautista hoivaa pitää saada tarvittaessa, mutta THL:n Tynkkysen mukaan lupaukset jäävät ympäripyöreiksi.
– Mikään puolue ei mielestäni tartu siihen isoon kysymykseen, millaista hoivaa on lupa odottaa ja mihin pisteeseen asti oletetaan, että omaiset hoitavat. Käytännössä monet kokevat arjessaan kuinka lupaukset ja todellisuus eivät kohtaa, esimerkiksi kriteerit ympärivuorokautiseen hoivaan ovat kasvaneet, mutta tämä todellisuus ei näy puolueiden ohjelmissa, Tynkkynen sanoo.
Monet puolueet panostaisivat myös vanhuspalveluissa ennaltaehkäisyyn esimerkiksi neuvontaa ja erilaisia terveystarkastuksia lisäämällä.
Keskusta esittää ohjelmassaan kansallista ikäihmisten neuvolajärjestelmää lastenneuvoloiden tapaan. Perussuomalaisten ohjelmassa esitetään, että julkinen terveydenhuolto aloittaisi säännölliset tapaamiset eläkkeelle jäävien kanssa heti näiden poistuessa työterveyden piiristä.
Tynkkysen mielestä vanhusneuvoloita tärkeämpää olisi saada julkiset palvelut sellaiseen kuntoon, että ihminen saa tarvittaessa hoidon iästä riippumatta.
Katso myös:
