Yläosattomuus voi aiheuttaa joissakin pahennusta tai närkästystä, mutta rikoksen tunnusmerkit eivät täyty, kertovat oikeusoppineet.
Kaupungin päätöksestä yläosattomuuden sallimiselle ei ole rikosoikeudellisia vaikutuksia, arvioi oikeustieteen professori Sakari Melander Helsingin yliopistosta.
Torstaina uutisoitiin, että Helsingin kaupunki päätti jo viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa sallia yläosattomuuden rannoilla sukupuolesta riippumatta.
Kaupunki voi asettaa ohjeistuksia rannoilla pukeutumiselle ja käyttäytymiselle, mutta rikosoikeudellisen rangaistavuuden kannalta tällaisilla ohjeilla ei ole merkitystä. Esimerkiksi Kajaanin uimarantojen järjestyssäännöt eivät salli naisten yläosattomuutta.
Ohjeet eivät Melanderin mukaan ole oikeudellisesti velvoittavia, eikä niiden rikkomisesta seuraa rikosoikeudellista vastuuta.
– Ehkä tällainen on yleisen normiston luomista rannoille, mutta rikoslaissa rannoille pukeutumista ei säädellä.
Yläosattomuus voi aiheuttaa joissakin ihmisissä pahennusta tai närkästystä, mutta rikoksen tunnusmerkit eivät täyty.
Lähtökohtaisesti poliisi ei voi sakottaa siitä syystä, että alastomuus rannalla mahdollisesti häiritsee muita.
– Periaatteessa joku voi tietenkin hälyttää rannalle poliisit, mutta eipä poliiseilla ole asiassa juuri tehtävää. Järjestyslaki ei lähtökohtaisesti kiellä alastomuutta ja auringon ottaminen ei ole rikos, sanoo rikosoikeuden apulaisprofessori ja dosentti Tatu Hyttinen Turun yliopistosta.
Laissa oleva sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista koskeva säännös liittyy julkiseen ja pahennusta aiheuttavaan sukupuoliseen käyttäytymiseen.
– Säännöksen soveltaminen koskee ennen muuta itsensäpaljastamistilanteita tai esimerkiksi julkista seksiaktia. Esimerkiksi jos harrastaa rannalla seksiä ja siellä on muita ihmisiä, silloin voisi olla kyse tästä rikosoikeudellisen säännöksen soveltamisesta, Melander selventää.
Paikalla on väliä
Laissa alastomuutta ei määritellä, eikä sitä pitäisi professori Melanderin mukaan oikeudellisesti säädelläkään. Hän ei ratkoisi rantojen yläosattomuutta rikosoikeudellisesti.
– En pitäisi uimarannalla millään tavalla rikosoikeudellisena ongelmana sitä, että siellä ollaan ilman yläosaa, oli kysymys miehestä, naisesta tai muunsukupuolisesta.
Uimarannat ovat pääosin ilmaisia ja julkista tilaa, joten oikeudellinen arviointi on väljempää. Melander katsookin, että rannalla ja joissakin merenrantapuistoissa on selkeästi erilaiset kriteerit kuin kaduilla, kaupassa tai kauppakeskuksissa.
– Jos ajattelee puistotilaa auringonottopaikkana, esimerkiksi Kaivopuistoa Helsingissä, sitä arvioisin suhteellisen samoin periaattein kuin uimarantaa.
Maauimalat sen sijaan eroavat rannoista, koska ne ovat maksullisia ja niihin liittyy sopimusperusteisuutta.
– Niissä on tietynlainen velvoittavuus sitoutua sääntöihin esimerkiksi pukeutumisen osalta, mutta sopimusperusteisuus ei vaikuta rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Jos on rajoittavia ohjeita, ensi sijassa henkilökunta puuttuu asiaan, ei poliisi.
