Moni suomalainen metsäalan tutkija kokee, että heihin kohdistuu asiatonta painostusta. Vaikuttamisyritysten ja mustamaalauksen taustalla on metsäalan firmoja ja etujärjestöjä, mutta myös viranomaisia.
Ongelma on yleisesti alan tutkijoiden tiedossa, ja se vaikuttaa monen Ylen haastatteleman tutkijan mukaan siihen, miten ja mistä moni metsäalan tutkija uskaltaa puhua. Osa tutkijoiden kokemuksista on tuoreita, osa jo useiden vuosien takaa.
– Keskustelu on sellaista, että jos et tutkijana aktiivisesti tue metsätalouden näkökulmaa, niin se tutkimuksesi leimataan puolueelliseksi. Jos et ole puolella, olet meitä vastaan, ympäristöviestinnän dosentti ja konfliktitutkija Kaisa Raitio sanoo.
Tutkijat jakoivat kokemuksiaan viestipalvelu X:ssä.
Kimmokkeena toimi Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin Tapio Määtän kolumni Suomen Kuvalehdessä. Siinä hän kertoi ”metsäalan toimijoiden” yrittäneen estää tulevaisuudessa heille ikävien tutkimustulosten julkaisemisen soittelemalla yliopiston rehtorille 20 vuotta sitten.
Määttä kertoi viestipalvelu X:ssä, että hän pohtii kolumnissaan, turvaavatko metsäalan omavalvonta ja vapaaehtoisiin sitoumuksiin perustuvat suositukset riittävästi luontoarvoja:
Ylen haastattelussa Määttä korostaa, että suurin osa yhteydenpidosta yliopiston suuntaan on asiallista, mutta on tapauksia, joissa eri toimijat lähestyvät yliopiston johtoa tai tutkijan esihenkilöä tarkoituksenaan vaientaa tutkija.
– Surullisia tilanteita, osoittavat lähinnä ymmärtämättömyyttä siitä miten yliopisto ja akateeminen vapaus toimii, Määttä luonnehtii.
Yliopistoissa esihenkilöt eivät kontrolloi yksittäisten tutkijoiden tutkimustuloksia.
Määtän kolumnin jakanut Jyväskylän yliopiston biologi Panu Halme arvuuttelee viestipalvelu X:ssä seuraajiaan, miltä alalta hänen toimistaan on otettu yhteyttä yliopiston johtoon. ”Vinkiksi, että se ei ole polttoaineala, eikä ilmailuala.”
Määtän mukaan vaikutusyritysten valitettavin seuraus on se, että pyrkimykset voivat vaikuttaa tutkijoiden tapaan viestiä tuloksistaan tai siihen, miten he käyttävät asiantuntemustaan mediassa.
Määttä on iloinen siitä, että hänen tekstinsä johdosta tutkijat kertovat metsäalan harjoittamasta epäasiallisesta painostuksesta.
– Se, että tutkijat tekevät näitä asioita julkisiksi, on myös se tapa, millä tavalla me yhdessä tiedeyhteisönä voimme puolustaa tutkijoiden arvokasta työtä.
Määtän kolumni sai myös Kaisa Raition kirjoittamaan viestipalvelu X:ään, että ”Metsähallitus syytti minua tulevien tutkimustulosteni manipulaatiosta – kokouksessa, jossa pyysin heiltä ehdotuksia tutkimusaineistoksi.”
Uhkailua väitöstilaisuuden häiritsemisestä
Yksi painostusta kokeneista oli nykyisin Ruotsin maatalousyliopistossa työskentelevä Kaisa Raitio, joka tutki pari vuosikymmentä sitten väitöskirjassaan Metsähallituksen konfliktinratkaisua valtion metsissä.
Hän järjesti väitöskirjatyönsa alussa kokouksen Metsähallituksen metsätaloysyksikön edustajien kanssa.
– Kuuntelin kaksi tuntia hyvin vihaista kertomusta siitä, minkä kaiken tulen tekemään väärin.
Raitiolla oli aiempaa taustaa luontoaktivistina, minkä hän uskoo provosoineen metsähallituksen edustajia.
– Minulle sanottiin, että minuun ei ole mitään luottoa tutkijana.
Yksi kokouksen edustajista uhkasi saapua Raition väitöstilaisuuteen vaatimaan väitöksen hylkäämistä, vaikka väitöskirjaa ei ollut vielä olemassa kuin ajatuksen tasolla. Toinen kieltäytyi kättelemästä tutkijaa.
– Kaikki väitteet perustuivat siihen, kuka olen henkilönä.
Epäluulossa oli toisaalta hopeareunus: se sai Raition tekemään äärimmäisen huolellista työtä. Työ palkittiin lopulta yliopiston vuoden väitöskirja -stipendillä.
Raitio ei kaipaa sääliä tutkijoille. Sen sijaan hän kysyy, millaisia seurauksia on ajatusmallilla, jossa tutkimus joko palvelee yhden teollisuussektorin intressejä tai on puolueellinen.
– Siinä on ajatus, että suurta valtaa käyttävien toimijoiden kriittinen tarkastelu olisi jotenkin ongelmallista.
Raitio muisteli syyskuun alkupuolella viestipalvelu X:ssä sanomisiaan 15 vuoden takaa. Hän oli todennut metsätutkimuksen pariin siirtyneelle kollegalleen, että ”et pysty olemaan ´neutraali tutkija´ vaikka haluaisit. Jos et ole aktiivisesti metsäsektorin agendan puolella, sinut lasketaan sen vastustajiin.”
Poliittiset syyt
Suomen luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston professori Janne Kotiaho kertoo myös kohdanneensa vaikuttamis- ja painostusyrityksiä.
Professori kokee, että keskusteluissa usein haastetaan valheellisilla väitteillä tutkijan sanomisia. Kotiahon mielestä se on jo tavallaan vaientamista, sillä tarkoitus on luoda kuva tutkijoista epäluotettavina.
Ilmapiiri johtaa hänestä siihen, että tutkijat jäävät helposti pois keskusteluista, jolloin yhteiskuntaa ei johdeta tietoon perustuen, vaan edunvalvonta edellä.
– Kun ”etu” vaatii, näyttö jää jalkoihin, vaikka kaikki tiedostavat, että oikeastihan tässä luonto tuhoutuu.
Janne Kotiaho kertoo videolla, että osa tutkijoista pelkää ryöpytystä niin paljon, että he jäävät keskusteluista pois:
Kotiahoon ovat pyrkineet vaikuttamaan myös viranomaiset.
Ensimmäinen tapaus sattui kymmenkunta vuotta sitten, kun professori veti Elinympäristöjen tilan arviointi Suomessa -työryhmää.
Ryhmän tehtävä oli arvioida, kuinka paljon ihminen on heikentänyt luontoa. Kotiaho kertoo, että maa- ja metsätalousministeriön edustajat uhkasivat lähteä työryhmästä, mikäli vertailukohtana on luonnontila.
Kotiahon mukaan ministeriöstä myönnettiin suljettujen ovien takana, että syy oli poliittinen. Metsätalouden vaikutus olisi näyttänyt liian suurelta.
Ryhmän saatua työnsä päätökseen ministeriön ja sen alaisten organisaatioiden eriävässä mielipiteessä ilmoitettiin, ettei Elite-raporttia ”voida pitää lähtökohtana valtioneuvoston päätöksenteossa”.
Kotiahon mukaan viranhaltijoiden painostus tutkijoita kohtaan ei ole kuitenkaan kauhean yleistä.
Tutkijoita kohtaan voi kohdistua rajujakin kommentteja
MTK:n Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kutsui Jyväskylän yliopiston tutkimusta uskomushoidoiksi ja puoskaroinniksi puheessaan Valtakunnan metsien inventoinnin satavuotisjuhlassa.
– Puoskarointi on vahva sana, mutta sillä minä halusin korostaa mitatun metsätiedon vahvuutta mallintamiseen verrattuna, jossa pienilläkin parametrimuutoksilla virheet voivat kertaantua. Oliko se turhan voimakkaasti käytetty sanonta, siitä voi tietysti olla montaa mieltä, Tiirola sanoo.
Tiirola ei pidä itseään tai MTK:ta tiedevastaisena ja korostaa, että tieteeseen kuuluu myös debatti. Hän sanoo itse haluavansa, että metsän tutkimusaineistoja hyödyntävät tutkijat olisivat aktiivisia metsäkeskustelussa. Hän korostaa MTK:n myös hyödyntävän paljon tutkittua tietoa.
– Muun muassa MTK:n ilmasto- ja monimuotoisuustiekartat on tehty riippumattomien tutkimuslaitosten (Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus) töiden pohjalta. Myös metsäbiotalouden tiedepaneelin perustaminen lähti MTK:n aloitteesta.
Tiirola on myös ärhäkkäkin keskustelija viestipalvelu X:ssä, missä hänenkin mielestään keskustelu on turhan ”yksiniittistä”. Yhteiskunnallisena keskustelijana hän sanoo pyrkivänsä aina tuomaan metsänomistajan asiaa esille.
– Metsänomistajat pitävät tutkitusti metsäkeskustelua voimakkaana ja syyllistävänä.
Itä-Suomen yliopiston Jakob Donner-Amnell muistelee viestipalvelu X:ssä, kuinka hänen osaamistaan epäiltiin yliopiston rehtorille:
Maanpetturuussyytöksiä
Jakob Donner-Amnell tutkii metsäalaa ja metsäteollisuutta Itä-Suomen yliopistossa. Hänestä tuntuu erikoiselta, että metsäala kollektiivisesti on niin herkkä palautteelle ja kritiikille.
Pahimmillaan Donner-Amnellin mukaan kriittisiä ääniä pidetään jo isänmaan edun vaarantajina, maanpettureina.
Baltic Sea Action Groupin metsäprojektin johtaja Taina Ihaksi siteerasi viestipalvelu X:ssä entisen maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän lausahdusta puheessaan Maanomistajien päivässä: ”Kaikki ne, jotka levittävät EU:lle tietoa siitä, ettei Suomen metsätalous olisi ekologisesti kestävää, ovat maanpettureita.”
Moni tutkija ei halua lähteä yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta Donner-Amnellista se olisi tärkeää. Hänestä pelkillä tutkimustuloksilla ei ole usein suurtakaan merkitystä esimerkiksi lainvalmistelussa, vaan poliitikot kuuntelevat mieluummin metsäalan etua.
Hän pitää paradoksaalisena sitä, että metsäala on suuri ja mahtava, mutta puheissa tuntuu siltä että pienikin muutos voisi viedä sen taloudelta pohjan.
Suomussalmen raakkutuhon jälkeen metsäyhtiöt jo ilmoittivat noudattavansa jatkossa 50 metrin suojakaistoja, mutta MTK hermostui asiasta ja alkoi vaatia korvausrahoja.
– Oltiin jo ratkaisemassa jotakin, mutta ratkaisu olikin väärä, Donner-Amnell ihmettelee.
– Kun ei voi tietää, mikä asia on kellekin hirveän herkkä, niin moni tutkija on sitten mielummin hissun hiljaa eikä osallistu keskusteluun.
Juttua korjattu 9:43 19.9.2024. Korjattu Raition titteli dosentiksi ja Määtän titteli akateemiseksi rehtoriksi.
