Ei työsopimusta, ei vakuutusta, ei palkkakuittia.
Suomessa on kymmenkunta strippibaaria, joista osa tekee suuria voittoja. Silti stripparin työpäivän palkka voi pahimmassa tapauksessa olla nolla euroa.
Näin kertoo stripparina työskennellyt Muusa May. Hän on tehnyt töitä myös seksityöntekijänä ja strippitapahtumien järjestäjänä. Tässä jutussa hän esiintyy taitelijanimellään yksityisyyden suojaamisen ja asian arkaluonteisuuden vuoksi. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Stripparin palkka menee asiakaskeikkojen mukaan ja perustuu Muusa Mayn kokemuksesta pääasiassa asiakkaan tippaukseen.
– Jos hinnoista aletaan valittaa, niin haluaisin aina kysyä, millä hintaa sinä itse menisit tuonne esiintymään alasti muille.
Jos asiakkaita ei työpäivän aikana ole, tanssija ei saa palkkaa.
Muusa Mayn mukaan alalla on myös yleisenä käytäntönä, että palkka maksetaan usein pimeästi eli veroja ei makseta.
Videolla Muusa May kertoo, miten paljon palkka voi vaihdella ja mitä ajatuksia se herättää.
Tämä juttu avaa sitä, kuinka strippiala Suomessa voi ja kuinka alalla työskentelevän palkkaus toimii.
Näin klubeille on netin myötä käynyt
Onlyfansin kaltaiset alustat ovat kasvattaneet erotiikan tarjontaa huomattavasti. Samaan aikaan striptease-palveluita tarjoavien paikkojen toiminta on Suomessa hiljalleen keskittynyt suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin.
Nyt Suomessa toimii ainakin 12 strippiklubia ja viisi päivisin striptease-esityksiä tarjoavaa paikkaa.
Vaikka striptease-palveluita tarjoavia paikkoja on viimeisen kymmenen vuoden aikana suljettu, osalla näyttää menevän taloudellisesti hyvin.
Yliopisto-opettaja Jari Kankaanpää Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta arvioi sähköpostitse Suomen kolmen suurimman strippiklubin taloustietoja.
Vuonna 2023 liikevaihdoltaan suurimmat strippiklubit olivat helsinkiläiset Gentlemans Club ja Alcatraz Exclusive Club sekä tamperelainen Club Showtime.
Viime vuonna Gentlemans Clubin liikevaihto oli miljoona euroa ja liikevoitto 126 000 euroa, Alcatraz Exclusive Clubin liikevaihto oli 164 000 euroa ja liikevoitto 71 000 euroa. Club Showtimen liikevaihto oli 560 000 euroa ja liikevoitto 160 000 euroa.
Kankaanpään mukaan klubien toiminta vaikuttaa kannattavalta ja nousujohteiselta.
– Ravintola-alalla on koronan jäljiltä ollut varmaankin patoutunutta kysyntää, joten siinä suhteessa alan yritysten kasvuluvut voivat olla ymmärrettäviä, hän arvioi.
Esimerkiksi Tampereella sijaitsevan strippiklubin kannattavuusluvut ovat viimeisen neljän vuoden aikana kasvaneet liikevaihtoa voimakkaammin, ja yrityksen kannattavuus näyttäytyy erittäin hyvänä.
Yle pyysi tietoa eroottisia palveluita tarjoavien ravintoloiden taloustilanteesta myös Matkailu- ja ravintolapalveluiden etujärjestö Maralta, mutta yhdistyksen pääekonomisti tai toimitusjohtaja eivät osanneet kommentoida asiaa.
Yle tavoitteli myös suurimpien strippiklubien omistajia haastattelua varten, mutta he eivät vastanneet yhteydenottoon.
Liikkeet tarvitsevat tuotteita pärjätäkseen
Varsinaisten strippiklubien lisäksi strippauspalveluita voi olla tarjolla muun toiminnan ohella.
Esimerkiksi Muusa Mayn kokemukset strippialasta perustuvat erotiikkaliikkeeseen, joka tarjoaa yksityisiä strippi- ja hierontapalveluita.
Suurin ero tällaisen liikkeen ja strippiklubin välillä on aukioloajoissa: yksityisiä strippi- ja hierontapalveluita tarjotaan päivisin, strippiklubit ovat taas auki iltaisin ja öisin. Lisäksi vain strippiklubit myyvät ruokia ja juomia.
Yksi yksityisiä strippipalveluita tarjoavista yrityksistä on Hot Girls, joka toimii Helsingissä, Tampereella ja Kuopiossa. Yritys myy lisäksi seksileluja.
Hot Girlsin talous on viimeisen neljän vuoden aikana ollut laskussa. Viime vuonna yritys teki 11 000 euroa tappiota.
Kuopiossa liikettä pitävä Laura Rantaeskola avaa, että Hot Girls -liikkeet saavat tuotoistaan puolet yksityisistä eroottisista palveluista ja puolet tuotteista.
– En tiedä, olisinko pärjännyt pelkästään yksityisillä palveluilla eli tuotemyynti on melkein tarpeellista.
Rantaeskolan mukaan Kuopiossa kysyntää riittää niin hyvin, että huolia tulevaisuudesta ei ole.
– Päivässä parhaimmillaan yhteen toimipisteeseen tulee kymmenen asiakasta, huonoimmillaan ei yhtäkään.
Rantaeskola on aloittanut alalla 2010. Hän tekee itsekin edelleen stripparin töitä Hot Nana -taitelijanimellä.
Hän pohtii, että sosiaalinen media on voinut vaikuttaa asiakasmäärään.
– Mutta edelleen on ihmisiä, jotka haluavat olla kasvotusten.
Näin strippari tienaa: Ekstra-palveluista saa ekstraa
Palkkaa saadakseen stripparin täytyy osata käydä kauppaa. Muusa Mayn mukaan jokainen tanssija itse määrittelee sen, mitä on valmis tekemään ja millä hintaa.
Hänen tarjoamiaan ekstra-palveluita ovat esimerkiksi sylitanssi, tuhmien puhuminen, asiakkaan mahdollisuus koskettaa ja erilaiset fetissipalvelut, kuten jalkahoidot.
– Kuuntelen asiakkaan toiveita ja mietin, milläköhän hintaan palvelun tekisin. Tämä on alan mahdollisuus hinnoitella palveluita tilannekohtaisesti.
Työnantaja ei Muusa Mayn mukaan ohjeista hinnoittelussa lainkaan.
Strippari tai seksityöntekijä ei voi olla töissä kenellekään vaan on Muusa Mayn mukaan käytännössä pakko olla yrittäjä.
– Kaikki työntekijät ovat yrittäjiä. Osa tekee kevytyrittäjänä, osa toiminimellä ja joillakin voi olla osakeyhtiökin, sanoo myös Hot Girlsin Laura Rantaeskola.
Suomen lainsäädäntö on ajanut Muusa Mayn mielestä erotiikka-alan ahtaalle. Hänestä kiemurainen lainsäädäntö tekee työn tekemisestä epäreilua ja vaikeaa.
Katso videolta, miten Muusa May kommentoi alan työoloja ja seksityöstä käytävää julkista keskustelua.
Muusa May haluaisi puuttua alan huonoihin ja epäselviin työoloihin.
Hänen unelmanaan on perustaa eettinen strippiklubi ja bordelli. Laki on vielä haaveen esteenä, sillä vaikka seksiä saa myydä, tilojen vuokraaminen seksin myymistä varten laitonta. Lisäksi seksipalvelujen mainostaminen on kielletty.
– Lähtökohtanani olisi ajatella seksityöntekijät ja heidän asemansa ja oikeutensa edellä, Muusa May summaa haaveestaan.
