Ylen Heiskaselta alkaa uusi Venäjä-podcast tänään perjantaina Venäjän juhliessa voitonpäivää.
– Minun Venäjäni on ollut Putinin Venäjä.
Näin kuvailee suhdettaan itänaapuriin Heikki Heiskanen Ylen uudessa podcast-sarjassa Heikki Heiskanen & Putinin pilarit.
Tänään perjantaina käynnistyvä sarja ruotii nyky-Venäjää, joka on kehittynyt Vladimir Putinin 25-vuotisen valtakauden aikana.
Ylen ulkomaantoimittaja Heiskanen toimi Ylen Venäjän-kirjeenvaihtajana vuosina 2022–25.
Hän palasi Venäjältä helmikuussa ja on siitä saakka tehnyt Pasilassa uutta kuusiosaista podcastia. Ensimmäinen osa ilmestyy tänään perjantaina 9.5. Yle Areenassa. Loput viisi osaa ilmestyvät aina viikon välein perjantaisin.
Sarjan jaksot ilmestyvät myös Uutispodcastissa.
Heiskanen on ollut aitiopaikalla Moskovassa seuraamassa sotaa käyvää Venäjää viime ajat. Hänen suhteensa Venäjään alkoi kuitenkin jo paljon aiemmin.
Heiskanen oli 22-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran matkusti Pietariin vuonna 1999, eli vain vuotta ennen Putinin valtaannousua.
– Venäjällä oli silloin vähän hurja maine. Neuvostoliiton romahduksen jälkeinen myllerrys oli aika karua menoa monille ihmisille. Pietari oli hyvin rouhea ja jännittävä suurkaupunki, Heiskanen muistelee.
Venäläinen kulttuuri ja etenkin kirjallisuus herättivät Heiskasen kiinnostuksen naapurimaahan. Lukiolaiselle venäjä tuntui ranskaa eksoottisemmalta kielivalinnalta. Kuopiolaisessa lukiossa oli Heiskasen lisäksi venäjän opiskelijoita vain kaksi tai kolme.
Ensivierailulla Heiskaseen muistijäljen jättivät vuosituhannen vaihteen Venäjän räikeän vastakohtaiset todellisuudet: toisaalta laajamittainen köyhyys ja toisaalta uusrikkaiden näyttävä luksus.
Maassa jyllänneet suuret muutokset näyttäytyivät nuorelle sanakirjaa tavaavalle suomalaismatkaajalle sekä jännittäviltä että mustanpuhuvilta.
– Ajattelin, että olisi hauska ymmärtää, mitä siellä tapahtuu ja mistä siinä kaikessa on kyse.
Heiskanen matkusti Moskovaan 2000-luvun alussa vaihto-opiskelijana. Jo silloin yhteiskunnassa alkoi näkyä Putinin hallinnon ruuvin kiristäminen ja vallan keskittäminen, mikä sai myös kannatusta kaaoksesta tarpeekseen saaneelta kansalta.
Kaiken taustalla kummitteli vuosia jatkunut raaka toinen Tšetšenian sota, jonka vaikutuksissa oli yhtäläisyyksiä tähänkin päivään.
– Kun yhteiskunnassa on käynnissä sota, se mahdollistaa kovemmat otteet, Heiskanen sanoo.
Suurhyökkäyksen laajuus tuli yllätyksenä
Aloitteleva ulkomaantoimittaja Heiskanen päätyi pian valmistumisen jälkeen sijaistamaan Ylen kirjeenvaihtajaa Moskovaan. Hän teki sen jälkeen useita juttumatkoja Venäjälle ja Ukrainaan.
Ylen Venäjän-kirjeenvaihtajana Heiskanen aloitti vuonna 2022, kun Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan oli jo täydessä vauhdissa. Heiskanen ei olisi silloin vielä arvannut, että sota jatkuu hänen kautensa päättymisen jälkeenkin.
– Vaikka Putinin hallinnon luonne oli jo käynyt selväksi, itselleni tuli yllätyksenä ja järkytyksenä, miten pitkälle se oli valmis menemään Ukrainan kanssa.
Hän ei vielä suurhyökkäyksen alussa uskonut, että venäläinen yhteiskunta olisi valmis hyväksymään pitkittynyttä avointa sotaa veljeskansaa vastaan.
Toisin kuitenkin kävi. Mukautumista edesauttoi järjestelmällinen propaganda ja opposition murskaaminen. Varsinkin sodan aikana otteet toisinajattelijoita kohtaan ovat olleet niin kovia, että lamaannus on vallannut sodan vastustajat.
– On helppo sanoa, että mene kadulle ja osoita mieltäsi. Mutta jos tietää, ettei se tuota mitään tulosta ja sitten vain joutuu vankilaan tai menettää työ- tai opiskelupaikan, siinä iskee eräänlainen toivottomuus, Heiskanen sanoo.
Lumiselta parvekkeelta some-ilmiöksi
Kirjeenvaihtajasta tuli kautensa aikana pienimuotoinen someilmiö. Rauhalliset ja asiantuntevat uutisraportit moskovalaiselta parvekkeelta säässä kuin säässä herättivät yleisössä sympatiaa.
– Hieman huvittavaa, että toimittaja joutuu näin huomion keskipisteeksi, kun pitäisi tietysti puhua itse asioista. Nykyään tehdään suoria raportteja niin paljon, että naama tulee turhankin tutuksi, Heiskanen sanoo.
Vaikka suuri somehuomio entistä kirjeenvaihtajaa hieman vaivaannuttaakin, on hän tyytyväinen siihen, että hänen raporttejaan on kiitelty siitä, että ne ovat tehneet Venäjän tilanteen ymmärrettävämmäksi suomalaisille.
– Olen saanut myönteistä palautetta. Se on tietysti aina mukavaa, jos on pidetty raporteista.
