NAIROBI Helsingin yliopiston professorilla Tarja Sirosella ja hänen tutkimusryhmällään oli joulukuussa jännät paikat.
He olivat itäisessä Afrikassa Ruandassa, missä verenvuotokuumetta aiheuttava Marburg-virus oli aiheuttanut laajimman taudinpurkauksen liki 20 vuoteen. Tartunnan oli saanut 66 ihmistä, joista 15 kuoli.
Marburg-virus leviää hedelmälepakoista. Tutkijat tiesivät, mistä luolasta virus oli todennäköisimmin lähtenyt liikkeelle. Sironen ryhmineen lähti pyydystämään lepakoita kyseisen luolan suulle.
– Kyllä tämä oli varmasti pelottavin reissu, jonka olen tehnyt, Sironen kertoo.
Hän on uhkaavien infektiotautien professori ja tutkii zoonooseja eli eläimistä ihmisiin siirtyviä tauteja kuten Marburgin tautia. Zoonoosit tarttuvat myös eläinlajista toiseen.
Sirosen ryhmä pyydysti lepakoita tutkimukseen, jossa selvitetään, missä lepakkopopulaatioissa virusta on ja missä ihmiset ovat vaarassa saada taudin.
Ryhmä kävi ennalta tarkasti läpi, kuinka luolan suulla pitää toimia ja pukeutua, jotta he eivät saisi virusta eikä se leviäisi heidän takiaan.
– Totesimme, että me osaamme tämän. Olemme tehneet tällaista työtä ennenkin, ja bioturvallisuus on meidän osaamistamme, Sironen sanoo.
Hän kertoo alla olevalla videolla tunnelmistaan luolan suulla.
Lepakot ovat levittäytyneet uusille alueille Ruandassa
Sirosen ryhmä otti lepakoista näytteitä ja laski ne sitten jatkamaan lentoaan.
Samassa paikassa tutkimusta aikoo tehdä myös Yhdysvaltain tartuntatautivirasto CDC. Sen tutkijat kiinnittävät lepakoihin lähettimiä, joiden avulla voidaan seurata eläinten liikkeitä.
Ruandassa syyskuussa alkanut taudinpurkaus on nyt ohi. Se ei kehittynyt epidemiaksi, mikä tarkoittaisi, ettei tautia saada nopeasti taltutettua.
Ruandalaisten mukaan lepakot kuitenkin ovat levittäytyneet uusille aluille, ja niitä on aiempaa useammissa luolissa ja kaivoksissa. Lepakoita on myös pääkaupungissa Kigalissa.
Sironen kertoo tutkimuksestaan Ylelle Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Hän on palannut muutama päivä aiemmin Tansaniasta, missä virus sairastutti ihmisiä Ruandan jälkeen.
Tansaniassa ainakin kahdeksan ihmistä on kuollut Marburgin tautiin, eikä tilanne ole vielä ohi.
Meneillään zoonoosien huippuaika
Sironen päätyi Itä-Afrikkaan tutkimaan Marburg-virusta Ruandan viranomaisten pyynnöstä. Työ on osa Maailman terveysjärjestön WHO:n koordinoimaa tutkimusta. Mukana on Helsingin yliopiston ja CDC:n lisäksi paikallisia tutkijoita ja lääkäreitä EU:n viranomaisten tukemana.
Nyt tutkimus on laajenemassa Tansaniaan. Sielläkin tarkoituksena on selvittää, mistä virus levisi ja miten se tarttui ihmisiin.
Maailmassa eletään tällä hetkellä zoonoosien huippuaikaa, Sironen kertoo. Ennen Marburg-virusta Afrikan mantereella levisi M-rokko. Koronan muistavat kaikki.
Eläimetkin sairastavat paljon.
– Meillä on hyvin paljon eläintautipurkauksia, eikä ainoastaan täällä Afrikassa, vaan myöskin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, oikeastaan kaikkialla maailmassa, Sironen sanoo.
Zoonoosien ja eläinten sairastelun yleisyys johtuu hänen mukaansa todennäköisesti siitä, miten ihminen on muokannut maapalloa: ilmasto muuttuu, samoin maankäyttö ja ruuantuotanto. Sironen ennakoi, että taudinpurkauksia nähdään jatkossakin paljon.
Hän painottaa, että kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma.
Alun perin kaksi kolmasosaa kaikista ihmisen infektiotaudeista on ollut zoonooseja. Uusista taudeista zoonooseja on jopa kolme neljäsosaa.
Mitä tilanteen hillitsemiseksi voidaan tehdä?
Sirosen mukaan on tärkeää kyetä tunnistamaan taudit varhaisessa vaiheessa – ennen kuin ne alkavat levitä ihmisestä toiseen.
– Voisimme myös ehkäistä taudinpurkausten syntyä, jos eläisimme maapallolla kestävämmin, Sironen sanoo.
Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidastamista ja lajikadon estämistä. Ruuantuotannossa pitäisi välttää ylikuluttamista, ja eläinten terveydestä tulisi pitää huolta, Sironen listaa.
Tansaniassakin pyydystetään lepakoita
Sironen käy Keniassa muutamia kertoja vuodessa. Keniassa hän on tutkinut etenkin ebolaa ja jyrsijä- ja lepakkovälitteisiä tauteja.
Pian Sironen matkustaa uudestaan Ruandaan. Siellä hänen ryhmänsä tutkii joulukuussa lepakoista otettuja näytteitä. Ryhmä tekee tutkimukset paikallisten kanssa. Ajatuksena on, että samalla tieto ja taidot siirtyvät eteenpäin.
Myöhemmin Sironen suuntaa taas Tansaniaan, missä työlistalla on lepakoiden pyydystystä.