Jos aikoo nähdä ilveksen, kannattaa lähteä asiantuntijan matkaan. Luontokuvaaja Ossi Saarinen on sellainen: hän on muutaman vuoden sisällä nähnyt ilveksen kunnioitettavat 45 kertaa.
Ilveksen näkeminen on nyt mahdollista, koska niiden määrä on kääntynyt huomattavaan nousuun.
Seisomme Saarisen kanssa eteläsuomalaisen metsän laidassa. Eläinten elämä – ja Saarisen työ – häiriintyvät, jos liian moni pakkautuu samoille nurkille. Siksi emme tässä jutussa kerro, mistä Saarinen arvelee ilveksen löytävän. OIemme jossain Etelä-Suomessa.
Ilta on viileä mutta tuuleton. Saarinen havaitsee pian painauman, joka saattaa olla ilveksen jättämä.
– Aamu- ja iltahämärissä ilveksiä näkee. Toki keskellä yötäkin ne ovat liikkeellä, mutta pimeässä on vaikeampi nähdä, Saarinen kertoo.
Ilveksiä tasaisesti poronhoitoalueen eteläpuolella
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katja Holmala arvelee, että Suomessa liikkuu mahdollisesti yli 2 500 ilvestä. Tarkempia lukuja saadaan odotella syksyyn.
Riistakeskuksen riistapäällikkö Olli Kursula kertoo, että pelkästään petoyhdyshenkilöiden havainnot tukevat käsitystä.
– Suomenselän aluetta lukuun ottamatta viimeisen vuoden ajalta ilvespentuehavaintoja on koko poronhoitoalueen eteläpuoleisella alueella suhteellisen tasaisesti, Kursula sanoo.
Ilveksen kannan kasvun suuri syy on metsästys tai pikemminkin sen puute. Pariin talveen ilvestä ei ole poronhoitoalueen ulkopuolella pyydetty käytännössä lainkaan.
Luonnonsuojelujärjestöt ovat valittaneet Riistakeskuksen myöntämistä poikkeusluvista. Poikkeusluvat ovat kaatuneet hallinto-oikeuksissa. Ilvekset ovat jääneet henkiin.
Eduskunta muutti pari viikkoa sitten metsästyslakia.
– Pyrimme luomaan paremmat edellytykset sille, että Riistakeskus voisi myöntää suurpetojen kannanhoidollisia pyyntilupia, sanoo neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä.
Kyse on poikkeuslupapäätösten päämäärästä. Riistakeskuksen harkinnan sijasta metsästyksen päämäärä tulee maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Sillä perustellaan kannanhoidollinen metsästyksen tarve. Esimerkiksi karhun kohdalla päämäärä tarkoittaisi ihmisarkuuden lisäämistä.
Lisäksi petojen eli suden, karhun ja ilveksen kannanhoitosuunnitelmat päivitetään, ilveksen tästä joukosta viimeisenä.
Ilveksen metsästys saattaa alkaa syksyllä 2026. Niemi arvelee kuitenkin, että uudistettuakin lakia tullaan koettelemaan valituksilla, ja metsästys voi lykkäytyä, jos luvat asetetaan täytäntöönpanokieltoon.
Ilveksen menestykseen on toinenkin selkeä syy: ruokaa riittää.
– Erityisesti Etelä-Suomessa pienten hirvieläinten kannat ovat runsaita ja ne ovat yksi saalislajikohteista, Holmala sanoo.
Meidän silmiimme osuu pari valkohäntäkaurista. Pellolta löytyy myös kauriin raato. Sen on mahdollisesti ilves käynyt nappaamassa pari päivää aiemmin.
– Jos ilves tulee pellolle, kauriit alkavat rääkyä ja niiden käyttäytymisestä huomaa muutenkin, että siellä on jotain niitä uhkaavaa, Saarinen kertoo.
Lämpökamerasta on eläinten bongaamisessa valtavasti hyötyä. Kameran kuvassa erottuu päivän aikana kuumenneitä kiviä ja muita eläimiä mutta ei ilveksen tupsukorvia.
Ilta hämärtyy ja silloinhan todennäköisyyden pitäisi nousta.
Ainoan luonnonvaraisen kissaeläimemme oli käydä huonosti.
1800-luvun loppupuolella kaikkia suurpetoja pidettiin ihmisten kilpailijoina. Valtiovalta tuki vahvasti niiden hävittämistä ja 1900-luvulle tultaessa siinä olikin melkein onnistuttu. Ilveksiä arvellaan olleen aina 1940-luvulle asti vain itärajan pinnassa 30-40 yksilöä, ehkä tätäkin vähemmän.
Vasta 1960-luvulle tultaessa asenteet alkoivat loiventua. Ilves rauhoitettiin osittain ja kanta lähti kasvuun.
Nyt Ilves luokitellaan elinvoimaiseksi.
Onko Suomi jo täynnä ilveksiä?
Mutta onko ilveksiä jo liikaa? Pitääkö niitä metsästää?
Luonnonvarakeskuksen Katja Holmala sanoo, että ainakaan luonnon kantokyvyn puolesta näin ei ole. Vuonna 2014 ilveksiä oli vielä nykyistä enemmän, kunnes niiden määrää alettiin verottaa. Huippuvuonnakaan luonnosta ei löytynyt nälkiintyneitä ilveksiä.
Myöskään reviirirajat eivät tule tilan puolesta vastaan.
Ilves saa kesän korvalla 1–4 pentua. Vuoden sisällä ne lähtevät liikkeelle, urokset ennen naaraita. Ilvekset vaeltavat kaikkiin ilmansuuntiin, mutta Holmalan mukaan matkat eivät kuitenkaan ole niin pitkiä, että ne ulottuisivat Etelä-Suomesta Lappiin asti.
Taloudelle ilves ei ole taakka.
– Poronhoitoalueen ulkopuolella ilves aiheuttaa hyvin vähän korvattavia vahinkoja, Kursula muistuttaa.
Rinnakkaiselossa on silti rajansa. Ilveksen kuten karhunkin pihakäyntejä tallentuu entistä enemmän riistakameroihin.
– Monien ihmisten mielestä suurpedot eivät kuulu pihoihin ja siitä on aika helppo olla samaa mieltä. Päivänselvää on, että ihan välttämättä tarvitaan kantaa rajoittavaa pyyntiä jollakin aikataululla, Riistakeskuksen Olli Kursula sanoo.
Luonnonsuojeluliitto pitää asetusmuutosta heikennyksenä. Suurpetoasiantuntija Riku Lumiaroa huolettaa se, että metsästyksestä päätettäessä esimerkiksi lajin uhanalaisuudesta tulee toisarvoista.
Ilvestä hän pitää Suomen luonnolle hyödyllisenä.
– Pikemmin suuresta ilveskannasta on enemmän taloudellista hyötyä kuin haittaa, kun se saalistaa supikoiria ja pienentää ylisuureksi kasvaneita kauriskantoja, Lumiaro vastaa.
Luonnonvarakeskuksen Katja Holmala pitäisi kannanhoidon työkaluvalikoimassa.
– Ilveksen hyväksyttävyyteen kytkeytyy osalle ihmisistä vahvasti se, että kantaa voidaan verottaa, Holmala sanoo.
Hän toivoo, että ihmiselle vaaraton ilves arkipäiväistyisi – sen näkeminen ei olisi dramaattisempaa kuin ketun näkeminen.
Meidän ilvesjahdissamme tunnelma sen sijaan sähköistyy, kun Ossi Saarinen saa soiton toiselta samoissa maisemissa pyörivältä luontokuvaajalta. Ilves näkyy lämpökameran kuvassa.
Kiiruhdamme paikalle, mutta peto on ehtinyt lähteä liikkeelle, mahdollisesti puhelun äänien säikäyttämänä. Ajelemme ristiin rastiin lähiseudun teitä ja pyyhimme maisemaa lämpökameralla.
Muutama rusakko näkyy kuvissa mutta ei ilvestä.
Ilves on taitava pysyttelemään piilossa. Yö tulee ja annamme periksi.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
