Vieraat tuhoojalajit voisivat aiheuttaa Euroopassa miljardivahingot. Yksi uhka on puita nakertava saarnenjalosoukko, jota on jo havaittu lähellä itärajaa.
Suomi on noussut keskeiseen asemaan koko Euroopan kasvinterveyden suojelussa. Esimerkiksi saarnipuita tuhoava saarnenjalosoukko (Agrilus planipennis) uhkaa levitä Venäjältä länteen.
– Koska Suomi on EU:n itäraja, Suomeen kohdistuu erityinen vastuu. EU on huolissaan siitä, kuinka saadaan pidettyä itäraja puhtaana ja saarnenjalosoukko mahdollisimman pitkään EU:n ulkopuolella, sanoo Ruokaviraston erityisasiantuntija Liisa Vihervuori.
Saarnenjalosoukko on kovakuoriainen, jonka toukat nakertavat puihin reikiä ja tappavat siten puita. Laji on EU:ssa määritelty prioriteettikasvintuhoojaksi, jonka torjuntaan on tiukat säännöt.
Suomessa lajia ei ole vielä todettu. Lähimmät havainnot ovat Pietarista Venäjältä vuodelta 2020. Kuoriaista on todettu myös muun muassa Ukrainassa.
– Meillä on EU-jäsenvaltiona velvollisuus kartoittaa tätä lajia joka vuosi. Meidän pitää olla heti etulinjassa vastassa ja torjumassa aivan ne ensimmäiset yksilöt ja populaatiot, ettei laji pääsisi leviämään laajemmalle. Kysymys ei ole siitä, tuleeko laji meille, vaan siitä, milloin se tulee, sanoo Vihervuori.
Suomen ja myös Baltian maiden torjuntatoimia tarkastellaan EU:ssa kiinnostuneina. Suomessa on onnea siinä mielessä, että itärajalla kasvaa etupäässä muita puulajeja. Virossa rajan lähellä on saarnia.
Saarnenjalosoukko on kotoisin Itä-Aasiasta. Se on levinnyt jo Yhdysvaltoihin, missä tuhot ovat maksaneet miljardeja dollareita.
Saarnenjalosoukko on karanteenituholainen. Jos sitä löytyisi, Ruokavirasto muodostaisi 100 kilometrin säteen alueen, jolta ei saisi siirtää saarnipuutavaraa. Kaikki saastuneet puut tuhottaisiin.
Suomessa tuhot olisivat enemmänkin ekologisia kuin taloudellisia, sillä täällä saarni ei ole metsätaloudellisesti tärkeä puulaji.
Suomenlinnan saarniin ansoja
Esimerkiksi Helsingin Suomenlinnassa, Unescon maailmanperintökohteessa, tuhot olisivat massiivisia. Saarni on Suomenlinnan yleisin puu, ja osa niistä on jopa satoja vuosia vanhoja.
Yhdenkin tuholaisen löytyminen tarkoittaisi käytännössä kaikkien saaren puiden hakkaamista kuoriaisen leviämisen estämiseksi.
Suomenlinna ei kuitenkaan ole ainoa paikka kartoitukselle.
– Eteläisessä Suomessa on useita kohteita, joissa on joku riskitekijä. Sinne esimerkiksi tuodaan puistopakkausmateriaalia, tai se on sataman tai lentoaseman läheisyydessä. Tuhoaja voi salamatkustaa erilaisissa lähetyksissä, ikään kuin liftata siellä lähetyksen kyydissä, sanoo Ruokaviraston tarkastaja Marko Pirinen.
Tuholainen ei välttämättä asu kasvimateriaalissa, vaan se voi tulla esimerkiksi puisen pakkausmateriaalin, polttopuiden tai hakkeen seassa.
– Kun laji pääsee asettumaan, sitä on lähes mahdoton hävittää. Siksi on tärkeää havaita mahdolliset yksilöt heti, toteaa Vihervuori.
Koivutuholainen olisi vielä pahempi
Saarnenjalosoukko ei suinkaan ole ainoa asiantuntijoiden tarkkailema tuholainen. Prioriteettituhoajien listalla on useita muitakin lajeja.
Sellainen on esimerkiksi saarnenjalosoukon lähisukulainen, pronssijalosoukko, joka tuhoaa koivuja.
– Suhtaudumme siihen hyvin vakavasti. Koivuhan on Suomelle hyvin tärkeä laji niin ekologisesti kuin metsätaloudellisestikin, sanoo Liisa Vihervuori.
Laji on erityisen tuhollinen juuri Suomessa kasvaville koivulajeille.
Pronssijalosoukko ei onneksi ole vielä levinnyt kotimantereeltaan Pohjois-Amerikasta muille mantereille. Asiantuntijoiden mukaan sekin on vain ajan kysymys.
Ihmisten ja tavaroiden liikkuminen on riski tuholaisten leviämiseen, mutta monet hyönteiset leviävät myös itsestään. Useat osaavat lentää, ja jotkut voivat levitä esimerkiksi tuulten mukana.
Kannattaa siis tarkkailla myös oman kotipihan puita. Erityisesti saarnia.
– Voi katsella, onko rungossa oireita: onko reikiä, näkyykö purua, irtoileeko kuori, onko lehtiä syöty, onko oksia tai osa latvuksesta kuollut, Vihervuori luettelee.
Jos sellaisia näkyy, niistä on syytä lähettää valokuvat Ruokavirastoon tarkistettavaksi [email protected].
