Mantelinmuotoiset helmiäispilvet vaativat äärimmäisen kylmyyden ja poikkeuksellisen kosteuden.
Mintunvihreän, roosan ja pastellinsinisen sävyissä loistavia helmiäispilviä on saatu ihailla tiistaina ja keskiviikkona eri puolilla Pohjois-Suomea.
Olosuhteet hempeille jääkidepilville ovat nyt otolliset: yläilmakehässä on äärimmäisen kylmä ja siellä on poikkeuksellisen paljon vesihöyryä. Helmiäispilvet vaativat 85 pakkasasteen lämpötiloja yläilmakehään ja nyt niitä on, kiitos vahvan napapyörteen.
Tietokoneensa ruutua silmäilevä Oulun yliopiston avaruusfysiikan apulaisprofessori Timo Asikainen kertoo, että pyörteen synnyttämä kylmä ilmamassa osuu juuri sopivasti Suomen päälle.
Ilmamassan tulevista liikkeistä on vaikea sanoa.
– Tämä näyttää siltä, miltä kahvi näyttää, kun tiputat sinne kermatilkan. Kylmä massa ehkä lähtee hitaasti liikkumaan pois Suomen päältä, mutta täsmällisiä liikkeitä on vaikea ennustaa, Asikainen sanoo.
Jos kylmä massa hilautuu kauemmaksi Suomesta, todennäköisyys helmiäispilville pienenee. Atlantilta Norjan vuoristojen yli Suomeen puhaltava tuuli toisaalta auttaa, sillä sen luoma aaltoilu kylmentää yläilmakehää.
– Kyllä minä pitäisin silmät auki. Polaaripyörteen voimakkuus ja tämä vesihöyrymäärä suosivat helmiäispilviä.
Tulivuori purskautti vesihöyryä yläilmakehään asti
Pilvien tarvitsemaa vesihöyryä on yläilmakehään toimittanut ylen määrin Hunga Tonga, vuonna 2022 Tyynellämerellä purkautunut merenalainen tulivuori.
Asikainen kertoo, että vedenalainen tulivuoren purkaus on täysin poikkeuksellinen.
– Sitä on kovasti tutkittu parin vuoden ajan. Tällaista ei ole tapahtunut sinä aikana, kun moderneja säämittauksia on tehty.
Vesihöyryä pääsee yleensä hyvin kuivaan yläilmakehään harvakseltaan, mutta kuitenkin joskus.
– Esimerkiksi päiväntasaajalla on hyvin syvälle ylöspäin tunkeutuvia virtauksia, jotka osaltaan heittävät vettä sinne stratosfääriin. Se kiertää stratosfäärissä ja pääsee osittain tänne napa-alueelle.
Päiväntasaajalla helmiäispilviä ei kuitenkaan synny koskaan, ilmakehä on siihen aivan liian lämmin. Asikaisen mukaan paras paikka nähdä helmiäispilviä on Etelämanner.
– Mutta pohjoisen pallonpuoliskon asutuista alueista Skandinavia on yksi parhaimpia.
Eteläinen napa-alue on samaa seutua, missä otsoniaukko on suurin. Pilven jääkiteiden pinnalla tapahtuvat kemialliset reaktiot hävittävät osaltaan otsonia.
Helmiäispilvet aivan omissa korkeuksissaan
Harvinaisia helmiäispilviä näkyy Lapissa muutaman kerran talvessa, mutta on niitä nähty Asikaisen mukaan Tampereellakin. Edellisen kerran pilviä ihmeteltiin melko tarkkaan vuosi sitten.
Asikainen itse kuvasi helmiäisiä keskiviikkona aamupäivällä Oulun yliopiston parkkipaikalla. Iltapäivällä tilanne oli jo toinen.
– Ei niitä enää näy, siihen on tullut alailmakehän pilviä niin paljon eteen.
Riski on aina suuri sille, että muut pilvet seilaavat peittämään maisemaa. Helmiäispilvet syntyvät jopa 20 kilometrin korkeudessa, kun pilvet yleensä ovat alle kymmenen kilometrin korkeudessa.
