– Kun puu kuolee, koko ravintomäärä, jonka se on kerännyt pitkän ikänsä aikana, vapautuu lahottajien käyttöön, Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Siitonen kertoo.
Tähän lauseeseen kiteytyy se, miksi lahopuusta puhutaan nyt niin paljon.
Kuolema on väistämätön osa metsäluonnon kiertoa. Luonnontilaisessa metsässä jokainen vanhuuttaan kaatunut puu luo ja ylläpitää elämää.
Vuosikymmenten intensiivisen metsänhoidon seurauksena Suomen tuottavasta metsämaasta tuli luonnotonta: tasarakenteista ja -ikäistä, yhden lajin puupeltoa, joka ei ruokkinut luonnon monimuotoisuutta.
Siksi noin kymmenen prosenttia metsälajeistamme on uhanalaisia. Lajit kärsivät vanhojen metsien ja puiden sekä lahopuun niukkuudesta.
Siitosen mukaan talousmetsien rooli luontokadon pysäyttämisessä on erittäin tärkeä, etenkin Etelä-Suomessa.
– Kun suojeltuja metsiä tällä hetkellä on noin viisi prosenttia, niin silloin 95 prosenttia metsistä on talousmetsiä, Siitonen sanoo.
Siitosen mukaan talousmetsissä tehdyt toimet vaikuttavat huomattavan suuriin pinta-aloihin ja ovat hyvin merkittäviä suojelun rinnalla.
Siitonen on tehnyt pitkän uran erityisesti hyönteistutkijana lahopuujatkumon parissa. Hän kertoo, että askeleita oikeaan suuntaan on otettu hiljalleen myös talousmetsissä.
– Kehitys oli ehkä nopeinta 1990-luvulla, jolloin herättiin siihen, että talousmetsissä täytyy tehdä jotain. Aika pitkään sen jälkeen junnattiin paikoillaan, mutta nyt taas viime vuosina on nähty kirimisvaihetta.
Siitosen mukaan sertifiointikriteerejä on nyt parannettu, ja firmat ovat ottaneet käyttöön parempia luonnonhoidon tavoitteita.
– Jos näitä toimenpiteitä jatketaan, niin 50 vuoden päästä talousmetsämaisema on selvästi erinäköinen, Siitonen sanoo.
Metsäinventaario VMI13:n tulosten mukaan lahopuun määrä Etelä-Suomen metsissä on jatkanut kasvuaan.
Lahopuu kiinnostaa suurmetsänomistajia
Metsäyhtiöt ovat nyt oppineet enemmän lahopuun arvosta.
Esimerkiksi metsäyhtiö UPM:n talousmetsissä kuolleen puun tilavuus metsämaalla on lähes kolminkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.
Viimeisimmässä valtakunnan metsien inventoinnissa lahopuun tilavuus UPM:n metsissä oli keskimäärin noin 7,4 kuutiometriä hehtaarilla.
Metsän ikä vaikuttaa luonnollisesti siihen, kuinka paljon sinne on ehtinyt puuta kaatua. Uudistuskypsissä, eli noin 60–100-vuotiaissa metsissä lahopuuta on 14,5 kuutiota hehtaarilla.
Siitonen korostaa myös suojelun merkitystä, sillä lopulta talousmetsät jäävät kauas luonnontilaisten metsien lahopuumääristä.
Luonnontilaisessa metsässä lahopuun tilavuus voi olla 60–120 kuutiometriä hehtaarilta.
UPM:n metsät ovat nyt olleet 15 vuotta PEFC ja FSC -sertifiointijärjestelmissä, jotka antavat raamit ympäristön kannalta paremmalle metsänhoidolle.
Talousmetsä kuitenkin uudistuu ihmisen näkökulmasta hitaasti. Kuluu vuosikymmeniä ennen kuin istutettu taimikko on kasvanut hakkuukypsäksi.
– 1990-luvun alussakin vielä lahopuita ei juurikaan jätetty talousmetsiin, vaan metsiä ”siivottiin”. Siihen nähden harppaus on huima, sanoo UPM:n ympäristöasiantuntija Miika Laihonen.
Luonnonvarakeskuksen Siitosen UPM:n tilauksesta tekemä selvitys on antanut rohkaisevia tuloksia siitä, että lahopuun säästäminen talousmetsissä todella hyödyttää lajistoa.
UPM:n tavoitteena on saavuttaa lahopuun osalta 10 kuutiometrin hehtaaritavoite.
– Pidän realistisena ennustaa, että nykyisellä puiden kuolleisuudella ja lahoamistahdilla tähän päästään noin 12 vuodessa, Siitonen sanoo.
Halpa tapa parantaa luonnon monimuotoisuutta
UPM:n Laihonen toteaa, että lahopuuresurssin kasvattaminen on itse asiassa melko helppoa: usein riittää se, että jätetään vain asioita tekemättä, eli säästetään hakkuiden yhteydessä enemmän säästöpuita ja annetaan tuulenkaatamien maatua metsään.
– Totta kai metsänomistajalle syntyy pieni kustannus siitä, että puuta jätetään korjaamatta. Mutta toisaalta monimuotoisuuden kautta pitkällä aikajänteellä saadaan myös hyötyjä, Laihonen sanoo.
UPM:n ohella muutkin suurmetsänomistajat ovat heränneet lahopuun hyötyihin.
Myös metsä- ja luontopääomayhtiö Finsilvan luonnonvarakeskukselta tilaama selvitys osoittaa, että lahopuumäärät yhtiön talousmetsissä voidaan lähes tuplata ilman, että tuotto kärsii.
– Pitää löytää optimi sille, paljonko puuta säästetään ja paljonko korjataan pois. Nyt on menty siihen suuntaan, että enemmän jätetään, Laihonen sanoo.
