Ensin teattereita lamaannutti koronapandemia. Nyt riesana ovat hallituksen leikkaussuunnitelmat, arvonlisäveron nosto, vanheneva yleisö, katoava nuoriso, uusien näytelmien väheneminen ja kantaesitysten niukkuus. Unohtaa ei sovi sohvaakaan, joka kilpailee kaikkien vapaa-ajanviettotapojen kanssa yleisön suosiosta.
Näytelmä- ja sopimuskoordinaattori Mika Vainio Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:stä kertoo, että koronan aikana esitysten määrä laski aika paljon.
– Tulevia kantaesityksiä jouduttiin siirtämään vuodella tai kahdella eteenpäin, osa peruttiin kokonaan ja nyt on pari vuotta tyhjennetty koronan jättämää varastoa.
Ammattiteattereissa on noin 400 esitystä vuodessa. Esityskaudella 2022–2023 niistä oli kantaesityksiä alle puolet. Teatterin tiedotuskeskuksen tilastossa tarkka luku on 181 kantaesitystä.
Vainion mukaan viime kautena ensi-iltojen määrä oli jo lupaava, mutta ilmassa leijuu nyt monia uhkakuvia, jos valtionapuja leikataan seitsemän prosenttia.
– Pahimmat uhkat ovat, että kotimaisia uutuusnäytelmiä ei välttämättä tulla näkemään ja teattereita kaatuu.
Vainio kertoo, että vielä ei tarkkaan tiedetä kuinka paljon teatterit pääkaupunkiseudulla ja maakunnissa kärsivät kaavaillusta leikkauksista.
Hallituksen budjettiriihessä teatterikentän leikkauksia lievennettiin 13 prosentista seitsemään. Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Kaisa Paavolainen arvioi, että leikkaukset ja veronkorotus ovat kova isku teattereiden taloudelle, joka yhä toipuu koronakriisistä.
– On todennäköistä, että alkuvuodesta nähdään jo ensimmäinen lomautusaalto ja uhkana on edelleen, että jotkut teatterit joutuvat lopettamaan toimintansa kokonaan.
Uudet näytelmät ovat aina riski teattereille
Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:n puheenjohtaja Ville Virkkunen yhtyy Mika Vainion huoliin.
– Uusi teksti on aina teatterille riski, lähteekö esitys vetämään vai ei ja rohkeus tavoitella taiteellisia voittoja, luoda uusia hittejä hiipuu.
Virkkunen pelkää, että teatterit turvautuvat vanhoihin teksteihin, jotka vapautuvat tekijänoikeusmaksuista tai TV:stä tuttuihin sarjoihin, kevyempään ohjelmistoon.
Ensi vuonna tekijänoikeuskorvauksista vapautuu muun muassa Hella Wuolijoen Niskavuori-teosten sarja.
Sekä Virkkunen että Vainio ennustavat, että Niskavuoria tullaan tulevina vuosina varmasti näkemään teattereissa erilaisina versioina.
Virkkunen on uusien tekstien vähenemisen lisäksi huolissaan uusista katsojista, jos teatterit luottavat liikaa vanhoihin kassamagneetteihin.
– Suomi on jo muuttunut hyvin monikulttuuriseksi, mutta löytävätkö uudet sukupolvet teatterin, jos ei ole heitä puhuttelevia aiheita.
Mika Vainio muistuttaa, että perinteinen suomalainen teatterin katsoja on noin 55–64 -vuotias työssä käyvä nainen.
Jyväskylässä ei tyydytä klassikoiden kierrätykseen
Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Marietta Kunnas ei aio lannistua kulttuuritaantuman uhatessa, vaan korostaa ammattiteattereiden vastuuta koko alalle.
– Tällaisen valtion ja kaupungin tukea saavan ison kaupunginteatterin tehtävä on tarjota myös työtä teatterin tekijöille, sillä näytelmäkirjailijat ja kääntäjät ovat teatterityöntekijöitä siinä missä me kaikki muutkin.
Jyväskylän teatterin tulevaa ohjelmistoa ei voi syyttää vanhojen hittien kierrätyksestä. Listalta löytyy useita kotimaisia kantaesityksiä. Syyskuun lopulla saatiin näyttämölle Maija Vilkkumaan säveltämä ja sanoittama musikaali Bosslady. Jatkossa nähdään Pasi Lampelan kirjoittama Laura yhteistyössä Kansallisteatterin kanssa ja Lampelan toinen uutuus Mestari. Se pohjautuu jyväskyläläisen nyrkkeilijä Tarmo Uusivirran traagiseen elämään.
Alvar Aallon suunnitteleman teatteritalon remontin valmistuttua sen suurella näyttämöllä saa kantaesityksensä Nina Honkasen uunituoreen Rakkaani, Vladimir -romaanin sovitus syksyllä 2027. Vasta julkaistu romaani kertoo suomalaisen Helmin suhteesta Vladimir Putiniin.
Maija Vilkkumaa: kantaesitykset pitävät kultturia elossa
Musikaalintekijänä debytoiva Maija Vilkkumaa näkee Jyväskylän teatterin strategian hyvänä ja rohkeana.
– Nyt eletään hyvin vaikeita aikoja myös kulttuuripoliittisesti ja se, että tehdään paljon kantaesityksiä, pitää suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria elossa.
Teatterinjohtaja Kunnas uskoo, että Vilkkumaan luoma musikaali herättää varmasti valtakunnallista kiinnostusta.
– Piipahdin Helsingissä ja siellä moni sanoi, että on tulossa Jyväskylään, kun siellä on kiinnostavia juttuja.
Mika Vainio Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittaja ry:stä arvioi, että pelkästään Maija Vilkkumaan nimi voi kiinnostaa nuoria katsojia.
– Muun muassa Vaasasta ja Lahdesta on noussut koko maata kiinnostavia esityksiä, mutta nouseeko Bosslady viraaliksi koko maassa, se jää nähtäväksi.
Ville Virkkunen ohjaajien ja dramaturgien yhdistyksestä odottaa Bossladyn lisäksi etenkin Turun kaupunginteatterin Hildur-näytelmää, joka perustuu Satu Rämön dekkareihin.
Mika Vainio näkee, että Turku on osunut aikamoiseen kultasuoneen, kun saavat ensimmäisenä dramatisoida Rämön dekkarisarjaa.
– Dekkarit ovat tuore ja mielenkiintoinen avaus ohjelmistosuunnitteluun ja vetävät varmasti katsojia.
Vainio itse odottaa uutuuksista Aino Pennasen kirjoittamaa musikaalia Minna Kraucher.
– Maakuntateattereista odotan innolla Kajaanin kaupunginteatterin Keräilijät-näytelmää, joka on Elli Salon käsialaa.
//Korjattu otsikkoa 30.9. klo 16.08 vastaamaan hallituksen budjettiriihen sisältöä ja lisätty leipätekstiin Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Kaisa Paavolaisen kommentit//
