Erämaassa vahinko voi sattua kokeneemmallekin kulkijalle. Avun saaminen paikalla on haastavaa, jos keli on huono tai maasto vaikeakulkuista. Puhelinkaan ei toimi joka paikassa.
Inarilainen Aslak Uula Länsman oli maaliskuun alussa porometsällä Lemmenjoen maastossa moottorikelkalla, kun hän yhtäkkiä joutui lumivyöryyn. Länsman yritti saada lumeen juuttunutta ajoneuvoaan irti kurun pohjalta, mutta turhaan. Puhelimen huonon kuuluvuuden takia hän ei myöskään saanut yhteyttä hätäkeskukseen.
Ainoa keinoa päästä turvaan, olisi ollut kävellä pois, mutta se oli Länsmanin mukaan mahdotonta huonon sään ja lumitilanteen takia.
Jos siinä ei ollut jo tarpeeksi miehellä epäonnea, niin sitten hän vielä humpsahti veteen.
– Tulitikut ja vaatteet olivat läpimärät. Sattui vielä olemaan 30 astetta pakkasta. Ei ollut muuta neuvoa kuin kaivaa avaruuspeite, joka minulla oli mukana, ja kääriytyä sen sisään, sekä toivoa, että ihmiset alkavat minua kaipaamaan ja etsimään, muistelee Länsman.
Poromiehet pelastivat palelevan miehen
Perheenjäsenet alkoivatkin pian kaivata Länsmania. Tieto katoamisesta kulki heiltä oman paliskunnan miehille.
Iisko-Henrik Näkkäläjärvi oli yksi paliskunnan miehistä, joka lähti samantien etsimään kaveriaan.
– Vuorokauden jälkeen tuli tieto, että Länsman on lähtenyt porotöihin tunturiin, mutta ei ole koskaan saapunut perille. Tuli heti tunne, että nyt pitää lähteä etsimään miestä.
Etsintäpartio löysi Länsmanin kurun pohjalta. Etsijöiden saapuessa paikalle, he ymmärsivät tilanteen vakavuuden.
– Mies oli paleltunut, hätähän siinä tuli saada mies pois. Oli yö ja huono sää, helikopteri ei päässyt laskeutumaan alueelle. Se kävi pyörähtämässä yläpuolella ja joutui kääntymään takaisin, kertoo Näkkäläjärvi.
Sitten pitikin ottaa kaikki mielikuvitus käyttöön, jotta keksitään keino saada paleltunut mies turvaan.
– Laitoimme hänet sellaisen muovilevyn päälle patjojen ja lämpimien vaatteiden sisään. Sitten vedimme pitkien köysien avulla levyn törmän päälle, kertoo Näkkäläjärvi erikoisesta pelastusoperaatiosta.
Siitä alkoi ensin matka moottorikelkalla autotien päähän, josta matka jatkui ambulanssilla sairaalaan. Onneksi apu saavutti ajoissa, kertoo Näkkäläjärvi huojentuneena.
– Näki, että kaveri on todella paleltunut. Ei olisi varmaan pitkään enää jaksanut sinnitellä siellä. Ehdimme tarpeeksi nopeasti apuun.
”Onneksi ei ollut vielä minun aikani”
Länsman on kiitollinen, että oman paliskunnan väki löysi hänet ja haki pois tunturista. Hengenlähtö olisi voinut olla lähellä.
– Onneksi ei ollut vielä minun aikani. Elämällä on jokin merkitys, kun selvisin ja he tulivat pelastamaan minut.
Länsman on kolmen lapsen isä ja hänen ajatuksissaan käväisivätkin ensimmäisinä lapset, kun apu saapui perille.
– Pääsen vielä näkemään ja puuhailemaan lasteni kanssa.
Paikka, jossa Länsman joutui lumivyöryn suistamaksi on vaikeakulkuista. Hän arveleekin, etteivät muut kuin paikalliset poromiehet olivat pystyneet häntä auttamaankaan.
– Olisi voinut olla vaarallista vapaaehtoisille tai kylänväelle kulkea siellä. Toivoisin, että kaikki arvostaisivat poromiesten ammattitaitoa kulkea erämaassa. Heillä on myös sellaiset kulkuneuvot, joilla siellä pärjää.
Helikopteristakaan ei aina ole apua
Palomestari Jukka Harmanen Inarista kertoo, että Ylä-Lapissa vaativia maastopelastustehtäviä on useita kymmeniä vuosittain. Lähinnä Urho Kekkosen kansallispuistossa sekä Lemmenjoen ja Kevon alueilla.
– Etäisyydet ovat pitkiä, välttämättä ei ole vahvoja uria, mitä pitkin kuljetaan. Kelit voi olla huonoja eli ei päästä ilmateitse koptereilla hoitamaan niitä tehtäviä.
Avun saaminen erämaahan voi kestää useita tunteja. Haastavia vuodenaikoja ovat varsinkin alkutalvi ja kevät, kun jääpeitteet eivät kanna. Poromiesten apu onkin viranomaisille äärimmäisen tärkeää.
– Kun poromiehet liikkuvat siellä ammatikseen, tuntevat maaston ja reitit, niin siellä paikallistuntemus korostuu.